Yleistä keskustelua musiikista ›

Vaihtelee. Olen keräilijä, joten suosikkiartistin kaikki tai ainakin kohtuullisen siedettävät levyt pitää hyllyssä olla. En kuuntele radiota, joten uudet suosikit löytyvät joko sivutyön kautta, Kirjastosta lainaamalla, lehtiä tai foorumeja lukemalla ja sitten ao. bändien nettisivujen näytteitä kuuntelemalla.
 
Joskus ostan herätteenomaisesti jonkun kaverin tai lehtiarvostelijan kehuman ennestään tuntemattoman levyn - oiskohan viimeksi ollut Interpol? Joskus tulee ostettua suosiossa olevia, kehuttuja bändejä dj-vaatimusten vuoksi.
 
Noillakin tavoilla lista tulee niin jättimäiseksi, että käytännössä edes puolia ns. suosikkiartistien levyistä ei ehdi tsekata. En voi kuunnella levyjä töissä ja siksi ehdin kuunnella 1-2 levyä päivässä.

Harkitusti. Muutama spontaani ostos on tullut tehtyä aikanaan, muutama nappiostos (Tool - Lateralus, SoaD-Toxicity) ja muutama ostos oli niin perseestä, että olen jättänyt ne sittemmin vähemmälle. Rahanpuutekin on aiheuttanut sen, että levyt tulee hankittua ensin varmuuskopioina ja kuunneltua läpi ja sitten vasta ostettua jos levy on sen arvoinen.

Näin täällä. Entäs siellä? Pyritkö keskittymään tietyn bändin diskografiaan kerrallaan vai ostatko mitä sattuu aina kun tilaisuus koittaa?
 
en juuri koskaan enää kuuntele "bändejä", mutta jos jokin bändi sattuu kiinnostamaan, niin ostan ensin ehkä kokoelman ja sitten ne levyt, joista pidän.
 
yleensä en pidä kuin parista levystä.
 
muutoin mulla on melko tarkat listat musiikista, jos ei muuten niin päässä. toisaalta en osta levyjä koskaan, koska ei ole varaa, joten turvaudun pääasiassa kirjastoon.

Kyllähän sitä yleensä kauppaan mennessä on jokin levy mielessä. Nyt oon tässä kelaillu, että Tom Tom Bullet pitäis hankkia. No, ekalla kerralla se jäi hyllyyn --> mukaan MC5 - Kick out the jams.
Toisella kerralla hypistelin sitä myöskin käsissäni, kunnes ostin Kentin lätyn 10 eurolla.
 
Mielessä on kyllä lista levyistä, jotka pitää hankkia (Tai pikemminkin bändeistä, joiden levyt tulisi omistaa). Niitä sitten pikkuhiljaa ostellaan. Harvemmin tulee mitään levyä ostettua (ellei ole kyse jostain pikkubändin demosta tai vastaavasta) ilman, että sitä olisi edes jonkinverran kuullut. Eipä oo rahaa niinpaljoa, että vois moiseen hommaan ryhtyä.

Harkitsen vakavasti mitä ostan, sillä tässä iässä (tuskin kyllä tulevaisuudessakaan) minulla ei ole rahaa tuhlattavaksi asti, kun kerran kuukausiraha on 25€...+synttärit ja joulu, muuten joudun kitkuttamaan tuolla kuukausirahalla.

Joskus ostan spontaanisti ja joskus siitä vaan!
 
No ei. Itse harkitsen tarkkaan mitä levyjä ostan. Ne jotka haluan vielä ostaa pitkän harkinta-ajan jälkeen niin ne ovat todennäköisesti sen arvoisia ja niitä tulee kuunneltua.
 
Joskus voi ostaa jonkun levyn levykaupassa ilman että olen suunnitellut että "ostanpas levyn", mutta silloin se on melkein sellainen levy etää olen miettinyt "tuo pitäisi kyllä kans ostaa..."

Hyvin harvoin sisältöä lainkaan tuntematta. Yleensä olen kuullut ostamani levyt ennestään ainakin kertaalleen läpi, tai vähintäänkin suureksi osaksi.

Uusia levyjä erittäin harkiten, divareissa ja kirpputoreilla taas hyvinkin spontaanisti toisinaan. Nyt lähinnä vinyylejä olen päättänyt ostella. Erittäin vähän enää cd-levyjä sitten viitsii, ne on kaikki vinyylirahastosta pois.

Riippuu aika paljon siitä, miten raha polttaa taskussa. Jos sitä jostain syystä tulee ovista ja ikkunoista, ostelen aika spontaanisti.

Riippuu aika paljon siitä, miten raha polttaa taskussa. Jos sitä jostain syystä tulee ovista ja ikkunoista, ostelen aika spontaanisti.
 
Sama.

Spontaanisti ja vailla järkeä.Mutta kertaakaan en ole katunut yhtäkään ostosta.

Riippuu aika paljon siitä, miten raha polttaa taskussa. Jos sitä jostain syystä tulee ovista ja ikkunoista, ostelen aika spontaanisti.
 
Näin. Joskus joutuu jättää ostamatta vaikka kuinka haluaisi hankkia, ostaminen siirtyy koko ajan kauemmaksi.

Nykyään aika harkitusti. Kun mitä enemmän tässä vanhenee, tai antinuorenee, niin sitä vähemmän tuntuu olevan rahaa.
Varsinkin jos levy on täysihintainen, niin kyllä sen sisällöstä pitää olla jo tietoa.
 
Tosin viimeaikoina on pitänyt ostella vanhoja levyjä uudestaan, kun niitä jollain helvetillä aina hukkuu. Uusia tuttavuuksia (halpiksina) on sitten ollut Rush ja New Order. Vaikka nyt kun olen tutustunut, maksaisin täydet kyseisten orkesterien levyistä kyselemättä.
 
Mutta tuo spontaanius, niin tykkään kehuskella että minulla on joku ihmeellinen vaisto tai intuitio, mikä johdattaa minut aina johonkin helvetin hyvään levyyn, josta en ole ennen kuullut. Vaikka nykyään enää harvemmin, niin silti silloin tällöin katselen jotain levyä, ja jos siitä tulee omituinen olo päähän, niin ostan sen piruuttani.
Olen ns.vaisto-ostoksina (ilman juurikaan mitään kunnon tietoa kyseisestä musiikista) löytänyt muunmuassa seuraavanlaisten kurko-orkesterien levyjä: Tool, Pearl Jam, Blind Melon, Unified Theory, Rush, Senseless Things, Ministry, Alice in Chains, Screaming Trees...
 
Viimeksi tuli tuo Rush, ja sitä ennen Doves. Vaan pari kertaa mennyt pieleen. Seven Mary Three:n Amarican standard on levy josta en ole kovin ylpeä. Black Grapea taas vihasin, mutta nykyään alan suhtautua neutraalisti. Ja Tortoise....en vieläkään tajua siitä mitään, en osaa olla mitään mieltä. Tortoise perkele.

Äärimmäisen harkitusti!

Spontaanisti tulee osteltua. Alelaasreista löytyy esim. paljon kasariheviä hyvään hintaan joten sieltä tulee hamstrattua paljon lättyjä.
Listat pakko-saada-levyistä eivät pidä paikkaansa ikinä.

Spontaania touhuahan tämä pitkälti on. Levykaupoissa ja divareissa tulee usein kierreltyä "ihan muuten vaan", vaikka on kai tuota jonkinlaista puutelistaakin tullut pidettyä mukana. Nyt siinä ei kyllä ole kamalasti merkintöjä. Netti on paha väline levyholistille. Valikoimat ovat hyvät, ja on helppoa tehdä spontaaneja hankintoja.
 
Levyhylly täyttyy pääasiallisesti Mojon, Uncutin ja muiden lehtien suositusten perusteella, musiikkiaiheisia kirjoja lukemalla (B.B. Kingin elämäkerran jälkeen tuli hankittua muutama herran levy sekä Howlin' Wolfia), Internetiä selaamalla (All Music Guide) sekä jossakin määrin myös kirjaston, kavereiden ja Muusikoiden.netin välityksellä. Radiota kuuntelen niin vähän, ettei se vaikuta ostopäätökseen sanottavammin.
 
Suosikkibändeiltä on tullut hankittua kaikki mahdollinen tuotanto hyllyyn sekä myös bootlegeja vaihtelevissa määrin (mm. the Beatles, Zeppelin). Rolling Stonesin, Pink Floydin ja the Clashin tapaisilta bändeiltä kelvanneet ovat ns. tasokkaimmat levyt, enkä oikeastaan edes ole kamalan kiinnostunut koko sarjan hankkimisesta. Joiltakin artisteilta puolestaan riittää vaikkapa Greatest Hits- kokoelma.

Oletuksena on ostaa harkitusti levyjä, mutta levykauppaan astuessa kaikki tuntuu usein unohtuvan, vasta jälkeenpäin muistaa taas 'unohtaneensa' ostaa ne 'pakolliset'.

ei noita tuolla hintaa voi spontaanisti kukaan ostaa.. ellei ole helvetisti rahaa...
 
- Li'oN

Spontaanius on aina hauskempaa. Olen löytänyt spontaanien heräteostoksien kautta monta lempibändiä (esim. Tool, Massive Attack ja Sigur Rós). Harkitut ostokset aiheuttavat helpommin pettymyksiä, ehtii liikaa miettiä levyn mahdollista sisältöä.
 
Ahh, se hetki kun pistin Agaethis Byrjunin soimaan aavistamatta ollenkaan minkälaisia psyykkisiä ja fysiologisia vaikutuksia sillä minuun voisikaan olla...Se oli hienoa ja sen tunteen voi vieläkin palauttaa kun pistää vain levyn pyörimään.