Yleistä keskustelua musiikista ›

Niin, otsikkokin sen kertoo. Olen tässä alkanut miettimään kun olen lueskellut näitä mielipiteitä näistä ankkarock-taltioinneista ja jne. ja ihmetellyt kun jotkut jäsenet ylistävät keikkaa ihan huumassa ja jotkut taas eivät tykänneet yhtään. Tuntuu ihmeelliseltä kun on joskus aikaisemmin nähnyt jonkun bändin keikan telkkarista ja se on jonkun mielestä ihan paska. Sitten taas myöhemmin tulee saman bändin pätkä mikä on taas erittäin hyvä vaikka itsestä tuntuu että se on ihan samanlainen?
 
Miten määrittelisitte hyvän keikan kriteerit? Ja koska täällä on eri tyylien diggaajia niin kertokaa mielipiteitä vaikka genreittään tyyliin: Hyvä rokki keikka on sellanen jne. häiritseekö virheet paljon vai onko meininki keikalla tärkeämpää? Missä menee paskan ja huonon soiton raja? Entä yleisö? Arvioitteko jotain keikkaa yleisön reaktioita silmällä pitäen..Bändihän voi riehua ja rellestää lavalla hurjana ja soittaakkin timmisti mutta onko se kauhean viihdyttävää jos yleisö on täysin paska? Voiko bändin keikkaa haukkua paskaksi jos soundit ovat paskat? Välillä tuntuu että sitäkin tehdään.
 
Itseä ei ainakaan pahemmin häiritse jos on joitain virheitä soitossa kunhan fiilis on hyvä ja bändi antaa lavalla kaikkensa. Toki jos on ihan karmeita virheitä toistuvasti niin se syö kyllä yleistä fiilistä aika rajusti. Ja riippuu toki myös biisistä. esim. Jonkun rosoisen rokkibiisin virheet eivät ehkä niin paljon pistä korvaan kuin vituiksi soittaminen jossain tosi herkässä balladissa.
 
Itse voisin määritellä hyväksi livebändiksi (metallista puhuttaessa siis) semmoisen orkesteri joka on energinen keikalla ja moshaa tietenkin rajusti:) Tosin sitäkään ei välttämättä tarvita ja sen todisti metallica viime toukokuussa stadikalla..Yleisön laulattamiset ja pienimuotoinen uho ovat myös tosi jees..Ja tiukka soitto tietenkin mutta fiilis voi korvata sitäkin.
 
Minusta on ilo katsella lavalla bändiä josta huomaa että he tykkäävät olla lavalla ja vetävät tunteella eikä vain seisota ja soiteta. Sitä varten on sitten levyt.
 
Noniin, taisi tulla meikäläisen pisin teksti tähän asti:) Kertokaa omia mielipiteitänne ja pistäkää esimerkkejä keikoista jne.

On paljon tekijöitä. Jokainen niistä voi olla asteikolla surkea - loistava. Nämä muodostavat summan, joka määrittelee mielipiteeni. Väittäisin kuitenkin, että en painota mitään erityisesti. Esimerkiksi esiintyjien energisyys ja soittotarkkuus voivat olla erilaisia, mutta sama painoarvo niille on annettava. Pyrin aina löytämään keikasta hyviä puolia ja rakentavan kritiikin.

Sillon keikka on todella hyvä, jos sitä katsellessa tulee mieleen että vittu kun saisi olla tuolla messissä soittamassa. Mutta semmoset keikat on olleet todella vähissä. Ja ne on olleet miltei poikkeuksetta pienten ja suht tuntemattomien bändien keikkoja.
 
Asenne, energia, fiilis ja se miten ne välittyvät yleisölle. Tai vitut muusta yleisöstä kunhan ne vaan välittyvät justiinsa mulle! Keikkapaikallakin on merkitystä. Liian iso mesta ja hirveä väkimäärä eivät ole hyväksi.
 
Edit: Niin, niitä esimerkkejä. Raivopäät, Häiriköt, Extaasi, Murdock, Cliff Barnes, Laika and the Cosmonauts, Terveet Kädet, Nekromantix. Ja monta muuta bändiä joiden nimet on jo unohtuneet tai sitten en oo niitä koskaan tiennytkään.

Keikka on hyvä =
- Bändi soittaa tiukasti ja yleisö on messissä
- On itse hyvässä humalassa ja röökiä riittää
- Tarpeeksi kauniita naisia yleisössä

No, eri keikoilta hakee vähän eri asioita.
 
Hyvä keikka voi olla sellainen, että on vain hiton hyvä meininki joka vie täysin mukanaan. Usein siihen saattaa vaikuttaa yleisön innokkuus, mutta tietysti bändistä välittyvä energia. Tällöin oikeastaan muut tekniset seikat ovat vain "sivutekijöitä" joilla tuo jumalainen meininki saavutetaan.
 
Joskus tietysti hakee vähän rauhallisempaa kokemusta ja muutenkin kuuntelee enemmän soittoa. Silloin tietysti bändin yhteissoitto ja intensiivisyys vaiktutavat myös. Kaikessa esiintymisessä intensiivisyys ja sen välittyminen on sellainen keskeinen juttu, Sitten tietysti vuorovaikutus yleisön kanssa, eli että jotenkin ollaan siellä lavallakin tietoisia myös siitä yleisöstä, jollai tasolla.
 
Mutta sitten tulevat ihan subjektiiviset tekijät: eli onko soitettu musiikki mieleistä ollenkaan. Sitten tietysti, että millä taidokkuudella se soitetaan, ja livetilanteessa tähän vaikuttaa usein myös miksaus helvetisti, se vain on niin hiton tärkeä juttu.
 
Jotkut bändit vaan saavat itsestään niin jumalaista liveääntä, toiset eivät ollenkaan. Soittotaito vaikuttaa myös tietysti paljon siihen onko livesoitto puuroa, vai hyvänkuuloista.
 
Tässä toisaalta mennään siihen tasolle jo, että "hyvä musiikin kriteerit", joten en kykene eksplisiittisemmin asiaa selvittelemään.

Mulla on tuo Ozzyn budokan ja minä tykkään ainakin siitä. Mielestäni yleisö ihan hyvin messissä mutta tiedä sitten mikä meno siinä toisella minkä mainitsit...Axemankin mulle sitä taannoin ylisti...
 
Olen bootlegin kuullut tuosta maidenin keikasta ja voin yhtyä mielipiteeseesi vaikken paikalla ollutkaan. Villi yleisö. Ja metallican keikalla olin itsekkin paikalla mutta oli parempi yleisö tossa maidenin keikassa.
 
Ja mitä tuohon Judas priestiin tulee niin lukiko joku Nallen arvostelun siitä keikasta. Jotenkin tuntuu että kaverin omat mielipiteet bändistä saavat usein myös aikaan keikka-arvostelun. Myös Bodomin tavastian keikkojen jälkeen oli soundissa arvostelu missä kaveri kertoi muistaakseni yli puolet vain sitä kuinka monta vittua Laiho välispiikeissään heitti...No totta se olikin varmaan mutta olisin halunnut kuulla vähän enemmän jotain itse keikasta.

Keikkapaikallakin on merkitystä. Liian iso mesta ja hirveä väkimäärä eivät ole hyväksi.
 
Riippuu myös ehkä vähän artistista...Ja onhan se kaikinpuolin varmaan vaikuttavampaa jos onnistuu saamaan yleisön villiksi vaikka mesta olisi kuinka iso...

Mä oon (siis livenä) aina kybällä messissä, kunhan siellä on hyvä bändi lavalla. En sen kummemmin soundeja tai virheitä kuuntele. Hieman alkoholia aina pohjalle ja eturiviin. Huono olen mitään rokkikeikkaa kritisoimaan.
 
EDIT: JA pakko laittaa erikoisimaininta herralle nimeltään Marilyn Manson. God, Guns & Goverment DVD:n live-esiintyminen on kyllä jotain uskomattoman hienoa. On alkanut tehdä mieli hypätä sillalta kun missasin sen Helsingin keikan. Mansonin mahtipontinen ja provosoiva show-meininki yhdistettynä hienoihin biiseihin jotka potkivat livenä tuplasti kovempaa kuin levyllä. Hyvää materiaalia riittää, ja herra Warner antaa kaikkensa.
 
Tässä esimerkki toimivasta rock-showsta, intensiiviset ja riisutut klubikeikat on sitten taas toinen (hieno) juttu.

Jotkut bändit vaan saavat itsestään niin jumalaista liveääntä, toiset eivät ollenkaan. Soittotaito vaikuttaa myös tietysti paljon siihen onko livesoitto puuroa, vai hyvänkuuloista.
 
Tästä sitä yleensä lähtee rakentamaan, kun on jo niin kalkkis ettei useinkaan jaksa lähteä hakemaan sitä hillitöntä massahurmosta, jossa riittää että on tietoinen lavalla olevasta 'hyvästä bändistä'. Tuskin kuitenkaan menetän mitään, parempi vain että tuollaiset tilanteet syntyvät yllättävissä olosuhteissa, jos ovat syntyäkseen.
 
Helpompi on kuitenkin sanoa niitä latistavia kuin nostattavia tekijöitä. Valitettavan usein laulaja on _suuri_ pettymys lavalla (nimenomaan laulajana, ei välttämättä showmiehenä/-naisena), mikä onkin vähentänyt melkoisesti perus pop/rock/hevi -keikoilla käyntiäni. Muunlaisille keikoille ei päädy kovin helposti, kun ei ole mitään erityisiä lähteitä saada tietoonsa niitä, ja toisaalta yksin on nihkeä käydä istuskelemassa, kun ei kaveripiirissä liiemmin ole kiinnostusta vähänkään marginaalisempiin juttuihin.
 
Yleispätevä ja ympäripyöreydessään melkein poikkeuksetta sovellettava määritelmä hyvälle keikalle kuitenkin on, että juuri keikalla koettu musiikki kuulostaa hetkellisesti äänitteeltä kuultuna ikävän lattealta, aivan kuin siitä puuttuisi jotain oleellista.

Energisyys, meininki ja hyvät biisit, ennen kaikkea ne hyvät biisit. Mulle on ihan sama, vaikka bändissä olis maailman parhaat soittajta, jos ne biisit ei iske muhun. Toisaalta, kyllä soiton pitää sen verran hyvin toimia, että ne hyvät biisit kuulostavatkin mahdolllisimman hyviltä.
 
Jos soundit on puuroa, tai soittimet epävireessä jne. ei keikka ole mielestäni hyvä, vaikka meininkiä ja hyviä biisejä olisi. Toki, riippuu vähän tapauksesta, jos itse on yleisön joukossa ja bändi osaa ottaa yleisönsä todella hyvin, ei mokat ja soundit paljoa haittaa. Ne parhaimmat keikat myös kuulostavat hyviltä.
 
Esimerkkejä hyvistä keikoista? 22 Pistepirkko Tavastialla 23.4 ja Hanoi Rocks samassa paikassa 27.1.2005. Molemmat aivan helvetin kovia keikkoja, joilla materiaali vaihteli tarpeeksi (ei alkanut puuduttamaan), biisit loistavia, ja soitannollisestihan molemmat keikat olivat upeita.

Keikka on silloin hyvä kun aika kuluu siivillä, ei huomaa kuinka muusina jalat on, vaikka olisit seissyt tunteja, keikan jälkeen on pieni pettymyksen tunne, jokos se nyt loppu.

Ja mitä tuohon Judas priestiin tulee niin lukiko joku Nallen arvostelun siitä keikasta. Jotenkin tuntuu että kaverin omat mielipiteet bändistä saavat usein myös aikaan keikka-arvostelun.
 
En itse ota koskaan tosissaan mitä tämä kriitikko lehteen kirjoittaa.

En itse ota koskaan tosissaan mitä tämä kriitikko lehteen kirjoittaa.
 
En myöskään. En edes ole lukenut Östermanin tekstejä enää vähään aikaan. Hän yrittää vissiin peitellä ihme sarkasmilla ja "hauskalla" vittuilulla sitä, ettei oikeasti ole mitään sanottavaa asiasta.

Tämä on kyllä tosissaan erikoinen asia. Esim viime vuoden Tuskan In Flamesia on yleisesti haukuttu mutta mielestäni meininki oli viime Tuskan parhaita.

Tämä on kyllä tosissaan erikoinen asia. Esim viime vuoden Tuskan In Flamesia on yleisesti haukuttu mutta mielestäni meininki oli viime Tuskan parhaita.
 
No ekan päivän paras kyllä...Olikin eka ko. bändin keikka minkä näin ja itse olin ainakin huumassa. Mutta eihän se keikka voinut olla hyvä kun uusi matskukin on ihan paskaa;)
Sounditkin oli muistaakseni ihan kunnossa jne.

No, hyvä keikkahan koostuu monenn asian summasta.
Soiton täytyy kulkea, lavashownkin pitää toimia ja fiilistä pitää olla.
Eli ei toimi vaikka kuinka virtuoosi bändi vaan seisois polvet suorina tiluttamassa paikallaan 45 min. vaan vaaditaan showta.
Ja toisaalta taas pelleasuissa pomppiva päin-persettä soittava bändikään ei kiinnosta.

Hyvän keikan kriteerit kaikessa yksinkertaisuudessaan:
-Sitä kuuntelee ja katselee mielellään ja se tuntuu kokonaisuudessaan hyvältä.
 
Tähän toki vaikuttavat kaikki mahdolliset asiat aina bändin soitannasta aina omiin fiilareihin, seuraan ja auringonpilkkuihin.

Keikka on hyvä kun orkesteri ei tee virheitä.

Keikka on hyvä kun orkesteri ei tee virheitä.
 
Lisäksi pitää tulla koko ajan nopeita ja tarkkoja kitarasooloja.