Yleistä keskustelua musiikista ›

Kukas luki hesarin? Siinä oli ihan mielenkiintoinen ja pitkä juttu mielestäni aika törkeästä naxoksen toiminnasta.
 
Säveltäjillä, sanoittajilla ja sovittajilla suoja-aika tekosiinsa on 70v kuolemastaan. Soittajilla ja levy-yhtiöllä 50v äänityksen tekemisestä. Sit ollankin vapaata riistaa.
 
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Naxos oli tehnyt cd-levyjä myyntiin kopioiden emin klassisia levytyksiä 50-luvun alusta. Emi myy näitä samoja levytyksiä cd:inä vieläkin ja Naxos halvemmalla. New Yorkissa tämä tuomittiin, mutta kuulemma euroopassa ei edes kannata lähteä oikeuteen. Niin toivotonta lain suhteen.
 
Itselläni kallistuu sympatiat emille. Herääkö ajatuksia?

Kukas luki hesarin? Siinä oli ihan mielenkiintoinen ja pitkä juttu mielestäni aika törkeästä naxoksen toiminnasta.
 
Säveltäjillä, sanoittajilla ja sovittajilla suoja-aika tekosiinsa on 70v kuolemastaan. Soittajilla ja levy-yhtiöllä 50v äänityksen tekemisestä. Sit ollankin vapaata riistaa.
 
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Naxos oli tehnyt cd-levyjä myyntiin kopioiden emin klassisia levytyksiä 50-luvun alusta. Emi myy näitä samoja levytyksiä cd:inä vieläkin ja Naxos halvemmalla. New Yorkissa tämä tuomittiin, mutta kuulemma euroopassa ei edes kannata lähteä oikeuteen. Niin toivotonta lain suhteen.
 
Itselläni kallistuu sympatiat emille. Herääkö ajatuksia?
 
Minä taas kiehutan :)
Annan pisteet Naxokselle hinnoittelusta, mutta eettisyyden ja moraalin takia suuremmat pisteet EMI:lle. Toivottavasti EMI laskee hinnat Naxoksen tasolle jolloin Naxoksen hommat ei kannata.

Toivottavasti EMI laskee hinnat Naxoksen tasolle jolloin Naxoksen hommat ei kannata.
 
Naxoksella on jakelu kirjakaupoissa ym. mestoissa, joissa levyt voi liikkua eri tavalla kuin levykaupoissa.

Mitenhän on ne Naxoksen laatukysymykset... Huonosti CD-formaattiin siirretty vinyyli on karua kuultavaa.

Mitenhän on ne Naxoksen laatukysymykset... Huonosti CD-formaattiin siirretty vinyyli on karua kuultavaa.
 
jospa ovatkin ripanneet EMI:n cd:ltä nuo :)
Ei tarvi siis omia siirtoja sen enempää miettiä... senkun kopsaa jo olemassa olevan. Siitä tuo halpa hintakin ilmeisesti tulee kun ei tartte duunia tehdä.

Mitenhän on ne Naxoksen laatukysymykset... Huonosti CD-formaattiin siirretty vinyyli on karua kuultavaa.
 
Hesarissa puhuttiin tuostakin, mutta en muista, mitkä levyt tarkalleen ottaen olivat kyseessä. Kuitenkin jotkut levyt hesarin mukaan kuulostivat paremmilta noilta vinyyleiltä äänitettyinä, kuin alkup. mastereilta ja jotkin huonommilta. Tietysti subjektiivisia mielipiteitähän nuo ovat.

Hesarissa puhuttiin tuostakin, mutta en muista, mitkä levyt tarkalleen ottaen olivat kyseessä. Kuitenkin jotkut levyt hesarin mukaan kuulostivat paremmilta noilta vinyyleiltä äänitettyinä, kuin alkup. mastereilta ja jotkin huonommilta. Tietysti subjektiivisia mielipiteitähän nuo ovat.
 
mm. Maria Callas -äänite yms. klassista - viitattiin kuitenkin laajoihin blues-uusintajulkaisuihin sekä, että rockŽn rollin "perusäänitteet" ovat vapautumassa.
 
alkuperäisten äänitteiden "parantelu" voi johtaa äänitteen tosiasialliseen huonontumiseen - mittarista riippuen toki. Toki nykyään osataan paremmin kuin vielä 80-luvulla, jolloin monoäänityksistä tehdyt keinostereot olivat yleensä karmaisevaa kuultavaa.
 
Digitekniikan mahdollisuudet laittavat äänitteen muokkaajan tyylitajun koetukselle - nauhoilta hävinneiden diskanttien ja levyjen virheiden korjaamisessa ääntteeseen lisätään itseasiassa sellaista mitä siellä ei ole - on enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, että mitä siellä kuvitellaan olleen tms. Tuottajalla voi myös olla (kaupallinen?) paine muokata äänite nykyisten soundi-ihanteiden mukaiseksi - voisi tietysti kysellä alkuperäisen äänitteen tuottajan "tekijänoikeuden" perään?
 
Pahin kuulemani rock-puolen "remasterointi" oli joku Elviksen Sun-single -cd, jossa esiintyi jo melkonen virtuaali-Elvis. Taustat olivat stereona, sointi oli luonnottoman kirkas ja ilmava jne. ... insinöörimielessä varmaan "hyvä" äänite. Fiilis oli kuitenkin aivan peestä ja kuuntelua häiritsivät erialiset drop-outit, stereokuvan häilyvyys ja ajoittainen epämääräisyys jne. & yleensäkin liikaa läpiprosessoidun tavaran hirvittävä keinotekoisuus
 
Pidän täysin mahdollisena, että hyväkuntoisesta vinyylistä on muokattu parempi versio Naxoksessa kuin Emillä - - äänitekohtaista tuntuu olevan - riippuu varmaan sekä lähtömateriaalista että ääni-insinööristä.
 
- -
 
Hesarin jutusta: levyjen uudelleenjukaisut ovat sinänsä laillisia. Julkaisuluvankin saa kotimaassa Teostosta suojan alaisesta musiikista tekijänoikeusprosentit maksamalla.

http://www.jannekuusinen.net/kaxos.htm
 
Mutta aiheeseen; kyllä minun sympatiani ovat kaikesta huolimatta EMI:n puolella tässä asiassa. Eri asia, jos kyse olisi myynnistä poistuneista, harvinaisista levyistä, mutta tuollainen kilpailuttaminen alehintaan on vähintäänkin epäilyttävää. Onhan levyt kalliita, mutta kyllä minä melkeinpä kuitenkin ostan sen "aidon" levyn oikeine kansineen kuin Naxoksen halpislärpäkkeen. On minullakin pari Naxoksen jazz-kokoelmaa, mutta huonosti koottuja IMHO ovat.

Ihmetytti lähinnä se, kuinka EMI ei ole saanut originaaleistaan parempaa nauhoitusta aikaiseksi kuin Naxos. Naxos taas on nauhoittanut matskun vinyyleiltä.

Eri asia, jos kyse olisi myynnistä poistuneista, harvinaisista levyistä, mutta tuollainen kilpailuttaminen alehintaan on vähintäänkin epäilyttävää.
...
On minullakin pari Naxoksen jazz-kokoelmaa, mutta huonosti koottuja IMHO ovat.
 
Hesarin jutun mukaan Naxoksen tapaisten yhtiöiden "uusinta"julkaisut ovat paljolti juuri käytännössä myynnistä poistuneita. Toisaalta ko. toiminta on pistänyt vauhtia myös Emin tapaisiin yhtiöihin so. kaivamaan katalogiaan ja pistämään uusintajulkaisuihin vauhtia.
 
Markkinoille mahtuu monenlaista myyjää ja asiakasta - joillekin riittää, että levyltä löytyy musiikki eikä maksa paljoa & toiset haluvat kaiken mahdollisen taustatiedon jne..
 
En tunne, mutta hyvin voin kuvitella, että innokkaiden harrastajien tukemana/perustamilla merkeillä tulee esim. bluesin tapaan rock-musiikkia myös hyvin koostettuina ja taustatiedot esittelevinä edullisina kokoelmina. Anttilan halpislaaritavaralevyt ovat sitten omassa sarjassaan.

http://www.jannekuusinen.net/kaxos.htm
 
Ruah hah hah hah!

Ei tuo niin yksiselitteinen juttu ole, sillä Naxoksen toiminta tuo alalle hintakilpailua. Kyllähän esimerkiksi patenttikin antaa vain määräaikaisen yksinoikeuden keksinnön kaupalliseen hyödyntämiseen. Emi voi myös vaikuttaa asiaan omalla julkaisu- ja hinnoittelupolitiikallaan.

Ei tuo niin yksiselitteinen juttu ole, sillä Naxoksen toiminta tuo alalle hintakilpailua. Kyllähän esimerkiksi patenttikin antaa vain määräaikaisen yksinoikeuden keksinnön kaupalliseen hyödyntämiseen. Emi voi myös vaikuttaa asiaan omalla julkaisu- ja hinnoittelupolitiikallaan.
 
Tällä tavallahan koko markkinatalousjärjestelmä toimii ja on toiminut ilmeisen menestyksellisesti jo satoja vuosia. Mikä tekee viihdeteollisuudesta ja erityisesti ääniteteollisuudesta niin poikkeuslaatuista liiketoimintaa että siihen ei voisi soveltaa kaikilla muilla liiketoiminta-aloilla yleisesti päteviä pelisääntöjä?

Tällä tavallahan koko markkinatalousjärjestelmä toimii ja on toiminut ilmeisen menestyksellisesti jo satoja vuosia. Mikä tekee viihdeteollisuudesta ja erityisesti ääniteteollisuudesta niin poikkeuslaatuista liiketoimintaa että siihen ei voisi soveltaa kaikilla muilla liiketoiminta-aloilla yleisesti päteviä pelisääntöjä?
 
Jos patenteilla ei olisi määräaikaa, ei esimerkiksi junaa olisi välttämättä koskaan keksitty. Watt kielsi soveltamasta höyrykonettaan liikkuviin sovelluksiin.

Toisille tuntuu olevan myös vaikeaa ymmärtää että markkinatalouden menestyminen ei johdu pelkästään uusien keksintöjen luomisesta vaan myös siitä, että vapaa kilpailu pitää huolen että hintataso pysyy kohtuullisena mahdollistaen uuden teknologian yleistymisen. Ajatusleikkinä voisi heittää ilmaan kysymyksen että millä teknisellä- tai hintatasolla tietotekniikka olisi tällä hetkellä jos transistorin keksijöillä olisi ollut vastaava tekijänoikeussuoja omalle hengentuotteelleen kuin nykyajan biisintekijöillä eli jos patentti lakkaisi vasta joskus 2050 luvulla. Eipä taitaisi olla ihan joka pojalla omaa PC:tä tai tuskin olisimme vielä edes kuulleetkaan esim. kännyköistä.

Toisille tuntuu olevan myös vaikeaa ymmärtää että markkinatalouden menestyminen ei johdu pelkästään uusien keksintöjen luomisesta ...
 
...mahdollistaen uuden teknologian yleistymisen. Ajatusleikkinä voisi heittää ilmaan kysymyksen että millä teknisellä- tai hintatasolla tietotekniikka olisi tällä hetkellä jos transistorin keksijöillä olisi ollut vastaava tekijänoikeussuoja omalle hengentuotteelleen kuin nykyajan biisintekijöillä eli jos patentti lakkaisi vasta joskus 2050 luvulla. Eipä taitaisi olla ihan joka pojalla omaa PC:tä tai tuskin olisimme vielä edes kuulleetkaan esim. kännyköistä.
 
edellisestä pohtien vaikka otsikkoon off-topicia:
 
siis - tästähän on ollut musiikissakin kyse:
 
esim. 70-luvun lopulla alkanut kehitys kohti olemassa olevista levytyksistä peräisin olevien samplejen käyttöä oli huima kulttuurinen evoluutio (jota vielä tekninen kehitys tuki).
 
LÄnsimainen musiikki on satoja vuosia ollut pääasiassa melodioihin perustuvaa - ainakin 1800-luvulta pitkälti sävellettyä. Rytmiikka on tullut mukaan monipuolisemmin viime vuosisadalla. 1900-luvun jälkipuolen jatsissa puolestaan de- ja rekonstruoitiin musiikkia perinteisillä musiikin työkaluilla (sävel, sointu/harmonia- rytmiikka). Vasta viimeisen neljänneksen aikana musiikkia alettiinkin tekemään kollaaseina*. So. riffit, likit, soinnut, soinnit, muut äänet jne. avulla on syntynyt aiemmasta populaarimusiikista poikkeava uusi musiikinlaji, joka toimii paljon omilla ehdoillaan vs. perinteinen laulumuotoinen biisi.
 
Nämä "kollaasimusiikin" tekijät ovat kulkeneet korvat avoimina ja "kuulleet" vanhoilta levyiltä, elokuvien ja tv-ohjelmien ääniraidoilta juttuja, joita on voitu yhdistää. On tehty kokonaan uusia teoksia vanhoista aineksista.
 
Oleellista tuossa on, että tuskin kukaan "samplatuista" on osannut kuvitellakaan, että heidän sävellyksestään/äänitteestään esim. 1-2 sekunnin pätkä toimisi itsenäisenä osana muualla - teknisesti ko. samplet toki ovat joltain levyltä tms. peräisin ja ahtaasti tulkiten voidaan vaatia niiden käytöstä korvausta. Asiallisesti ottaen jonkun samplatun biisin tekijällä ei kuitenkaan pitäisi olla mitään vaatimista jonkin pienen pätkän käyttöön silloin kun se on vain pieni osa jotain uutta.
 
Onhan esim jostain viihdemusiikkibiisistä napattu soundi/looppi jossain tiukassa hiphop-rytmibiisissä sellaista, mitä alkuperäisen biisin tekijät eivät ole voineet kuvitellakaan - tekijänoikeudet siirtyvät mielestäni tuolalisessa tapauksessa tämän uuden teoksen tekijälle.
 
Jos kuvataiteilija käyttää kollaasissa maitopurkista revittyä lehmänkuvaa ei Valio saa korvausta.
 
Eli: kehitys syntyy vanhan pohjalle - hiphop-tyylinen musiikki yhdessä teknomusiikin kanssa ovat mielestäni ainoita populaarimusiikin uusia kehityssuuntia 1900-luvun lopulla - edellinen perustuu lainailuun, jota ei pitäisi rajoittaa liian tiukalla tekijänoikeussuojalla
 
* (jätetään tässä pois länsimaisen taidemusiikin "konkreettinen musiikki" yms. .. kun ei niitä NY:n neekerialueilla ole kuitenkaan kuunneltu)

Jos patenteilla ei olisi määräaikaa, ei esimerkiksi junaa olisi välttämättä koskaan keksitty. Watt kielsi soveltamasta höyrykonettaan liikkuviin sovelluksiin.
 
Mutta onko äänilevyteollisuus alana niin erilainen, että sen tuotoksien tulisi saada nauttia rajoituksetonta (tai vielä nykyistäkin pitempää) suojaa?

Mutta onko äänilevyteollisuus alana niin erilainen, että sen tuotoksien tulisi saada nauttia rajoituksetonta (tai vielä nykyistäkin pitempää) suojaa?
 
Niin no. Kyllähän Wattin höyrykone nautti sitä rajoituksetonta suojaa sen patenttiajan. Tuo suluissa ollut erillinen kysymys taas, mielestäni ei. Nykyiset on hyvät.

Mutta onko äänilevyteollisuus alana niin erilainen, että sen tuotoksien tulisi saada nauttia rajoituksetonta (tai vielä nykyistäkin pitempää) suojaa?
 
Eli nyt on ollut esimerkkejä muilta aloilta patenttien muodossa. Kuitenkin tuotteeseen tarvitaan kaksi vaihetta, keksintö ja valmistus.
 
Kun kopioidaan toisen valmistamia levyjä sellaisenaan ja myydään ainakin minulle tuo särähtää korvaan siinä mielessä, että äänitys, miksaus ja masterointi ovat levyn teossa suurempi ja hankalampi työ, kuin levyjen mekaaninen kopiointi.
 
Eli levyteollisuus alana eroaa muista siinä mielessä, että muualla suunitellaan tuote ja valmistetaan tuote. Levyteollisuudessa suunnittelu tehdään sävellys, sanoitus ja sovitustyössä ja tuotteen valmistaminen on äänitys, miksaus ja masterointi. Viimeinen vaihe, levyjen kopiointi on huomattavasti helpompaa, kuin vaikkapa tietokoneen kopiointi.