Rummut: rumpukamat ›

Kun ollaan jo valmiiksi off-topic, niin kysyisin että jos saisit pitää vain yhden seteistäsi, niin mikä se olisi?
 
kellä nyt on varaa kahteen;)...?

Se Hilite, jonka uutena ostin vuonna 1990: 20 bd, 8, 10, 12, 14 ja 16" tt + Ludwig Bronze 6,5"x14" Supraphonic ja Hilite 7"x14" maple sd ja 13 kpl Paisten Signature symbaaleja... Ai niin maksoi muuten yli 82 tuhatta markkaa :-)

.... Ai niin maksoi muuten yli 82 tuhatta markkaa :-)
 
mikäs idea tällä oli?

Kun olen kuulemma brassaillut kamoilla. Joku oli sitä mieltä. Niin kevensin.

Kun olen kuulemma brassaillut kamoilla. Joku oli sitä mieltä. Niin kevensin.
 
No ei hyvänen aika, melkosta äärispedeilyä jälleen kerran tämä sinun paasaaminen täällä.
 
Eiköhän täällä kaikki kuitenkin ole huomanneet, että
a) brassailet omilla kamoillasi ja
b) dissaat muiden kamoja (jotka ei ole samoja kuin sinulla)
 
Nämä piirteet sitten kirjoituksissasi toistuu (myös soittamiseen liittyvissä keskusteluissa) ja dissauksen/brassauksen volyymi vaihtelee sen mukaan, mitä nuorempi ja kokemattomampi soittaja/argumentoija on vastustajana. Kysymys kuuluukin, että mitä sinä siitä "keskustelusta" saat irti? Aikuinen mies..

Ai Zharlie on sitä mieltä, että rumpujensoitto ja keskustelu pitää jättää nuoremmille. Kesken keskustelun tulet tänne minulle aukomaan. Laita jotakin kivaa ja hyvää faktaa, niin keskusteluakin syntyy. Mitäpä jos laittaisit:
 
a) virvelisi
b) toivevirvelisi

Ai Zharlie on sitä mieltä, että rumpujensoitto ja keskustelu pitää jättää nuoremmille. Kesken keskustelun tulet tänne minulle aukomaan. Laita jotakin kivaa ja hyvää faktaa, niin keskusteluakin syntyy. Mitäpä jos laittaisit:
 
a) virvelisi
b) toivevirvelisi
 
Eihän hän niin väittänytkään että sun pitäis nää keskustelut nuoremmille jättää vaan kysyi sitä että mitä sinä saat siitä irti että haukut toisten kamoja ja pönkität omaa egoasi ylistämällä omia kamojasi.

En tästä ketjusta sellaista kohtaa löytänyt, jossa erikseen kehuisin omiani tai haukkuisin muiden kamoja. Lue keskustelu ja osallistu siihen. Se on minun pointtini tällä kertaa.

En tästä ketjusta sellaista kohtaa löytänyt, jossa erikseen kehuisin omiani tai haukkuisin muiden kamoja. Lue keskustelu ja osallistu siihen. Se on minun pointtini tällä kertaa.
 
Et olekkaan, mutta välillä syyllistyt kyllä sellaseen. Esim. oma topikki Pearlin IP virpasta ja Staggin symbaaleista.
 
Mutta ei siinä mitään, itse varmaan syyllistyisin samaan jos mulla olis rummuissa monta sataa kilomarkkaa:)

Eikös se ollut nyt myynnissä, se sun IP ?... Ja silloin olin sitä mieltä, että ei siinä ole kovinkaan paljon samaa Supran kanssa, vaikka myyjä oli sitä paranneltuna suprana kaupitellut. Ei se ole dissaamista, jos yrittää faktoilla perustella jotakin asiaa.
 
Jos mielipiteeni ei miellytä, ei sitä kannata henkilökohtaisesti kuitenkaan ottaa. Kyllä hyvin ymmärrän närästyksen, mikäli arvostelu kohdistuu juuri siihen omaan rakkaaseen kamaan. Ne ovat kuitenkin vain minun mielipiteitäni, joita kyllä mielelläni ja aika kärkevästikin perustelen. Meillä kaikilla on halu olla oikeassa. Vai mitä?
 
Jos keskustelu henkilöityy minuun, niin aloittakaa uusi topicki ja haukkukaa lyttyyn. Jos päivä sillä paranisi.

Onhan se IP myynnissä, sen korvasi Acrolite ja kaveriksi tulee aikanaan Supra. Näin siinä sitten kävi, voin sanoa että olit oikeassa. Myynnin syynä on kyllä lähinnä rahapula, mutta ei tolla kamalasti ole tullut soitettuakaan.

1. Tama Starclassic Maple 14" x 5,5"
2. Joku todella "herkkä" metallivirveli, kokoa ehkäpä n. 13" x 4" tjsp. Premieriä tai Ludwigia. Ei kyllä ole lähitulevaisuuden haaveissa. : )

1. Mapex Chromium 14", on hyvä.
2. Varmaan joku Kumun tuote.

En voi tietenkään millään muotoa väittää etteikö Hollmilla olisi huomattavasti tanakampaa tietoa rummuista kuin monella muulla täällä keskustelupalstalla, mutta on useita tapoja jakaa sitä tietoa meille nuoremmille. Harmittavan usein sinun vastauksesi Hollmi jäävät tasolle "minulla on nämä ja nämä ja nämä kamat ja ne on hyviä", mutta et oikeastaan kerrokkaan mitään hyödyllistä. Eli kyllä uskoisin, että tuo kamabrassailu on huomattu laajemmaltikin. Eipä siinä, onhan sinulla varaa niistä mainitakkin, ei ne varmaan ilmaiseksi ole sinulle tulleet.

Jos perusteluna on ollut se "minulla on tämä ja siksi sen on pakko olla hyvä", niin syy on minun. Tarkoitan toki sillä vain sitä, että jostakin syystä ne on minulle valikoituneet. Harrastusvuodet ja läpikulkeneet kamat ovat tuoneet kosetuspintaa aiheeseen. Pitäisi yrittää perustella paremmin.
 
Tosin koska mielipiteet ovat kuin persreiät (jokaisella omansa), on välillä aika hankalaa yrittää selitellä, miksi kannattaa käytetystä virpasta tonnikin maksaa, kun 200 einarilla saa jo niin hyviä uusiakin. Tosin tunnen itseni välillä väärinymmärretyksi. Huumoriani tulkitaan välillä vittuiluksi. Savolaisena kuulun siihen ryhmään, jossa vastuu siirtyy kuulijalle (lukijalle). En yritä dissata ketään. En pidä itseäni yhtään muita parempana. Kamojen keräilijänä olen vielä oppipoika ja alalauteilla.
 
ps. Kun en itse muista yhtään lausetta, jossa olisin toisen kamoja haukkunut, niin virkistäkää muistiani.

toisekseen metallivirvelin kohdalla on turha puhua metallin muuttumisesta. Huh huh. Se soundi voi kyllä muuttua siksi, että siihen kerääntynyt pöly ja paska aikanaan pinttyy pintaan ja tokihan se sointiin vaikuttaa.

 
Keskustelin asiasta erään kemistin ja erään fyysikon kanssa. Molemmat olivat samaa mieltä kuin korvani eli kun metallia työstetään (esim.rumpu valmistetaan) sen molekyylirakenne joutuu jännityneeseen tilaan. Ja ajan myötä ( paljon soittamisen myötä) jännitystila alkaa palautua lähemmäs nollatilaa (molekyylitasolla) ja soittimen soundi muuttuu. Eli juuri niinkuin joku aiemmin sanoi "energiatila lähenee nollaa". Jos tämä tuntuu höpöhöpöltä, niin mikäs siinä. Eihän sille voi sitten mitään, mutta asia on ihan tutkittu esim.symbaalivalmistajien keskuudessa. Eihän sitä tietenkään paljaalla silmällä näe....
 
Keskustelin myös parin ammattikitaristin kanssa jotka molemmat sanoivat että vanhat kitarat kuullostavat todella hyviltä vain siinä tapauksessa että niitä on soitettu. Eli siis materiaali on tottunut soittoon.
En jaksa osallistua keskusteluun tämän enempää, olen omat mielipiteeni sanonut, jos ne ovat jonkun mielestä höpöhöpöä, niin sanon sille että otappas korvat käteen ja tsekkaa asiat. :)

Jatkan kritiikkiä saaneella "minulla on tämä" linjalla. Vähän aikaa sitten minulle tarjottiin Paisten 602 Sound Edge haitsuja vuodelta -73. Pellit olivat olleet soittamatta ja paketissa 30 vuotta. Ne paitsi näyttävät, myös kuulostavat ihan uusilta. Ei niitä ole vielä sisään soitettu, joten niistä puuttuu sellainen vanhan symbaalin pehmeys, joka niihin soittamalla tulee. Kuten Simbeltä ostamaani saman ikäiseen 602 thin crashiin oli tullut. Symbaalipuolella ns. pre aged-symbaalit ovat ihan tuttuja.
 
Puussa käy niin, että ne vanhetessaan kevenevät vielä vuosia sen jälkeen, kun ne ovat saavuttaneet sen "puusepänkuivuuden". Rumpujen sointikin tuntuu paranevan vanhetessaan. Epäilenpä, että vanhenemisen lisäksi myös soittaminen niitä parantaa.

Soittamisen vaikutuksen kuulee hyvin akustisessa kitarassa. Ei tarvi kun muutaman kuukauden olla soittamatta, jonka jälkeen kun ottaa kitaran käteen ja alkaa soittamaan, niin vartin soittamisen jälkeen sen ääni rupeaa avautumaan.
 
Mä olen myös sitä mieltä, että ikä ja soittaminen vaikuttaa paljonkin soittimen sointiin. Veikkaisinpa että nämä tyypit jotka väittävät muuta, eivät omaa omakohtaisia kokemuksia aiheesta.
 
Se mikä tässä ei ole tullut juurikaan esille, on se että kaikki vanhat soittimet eivät automaattisesti ole hyviä. Mulla on ollut ainakin yksi Gretsch-setti ja yksi Ludwig-setti testissä, jotka olivat aika surkeitä - molemmat lojuneet vuosikaudet soittamattomana jossain vintillä. Mutta sitten kun löytyy hyvässä kunnossa pidetty vanha rumpu tai rumpusetti, niin onhan se sointi jotain mitä mistään uudesta rummusta saa esille - hyvä tai huono, mutta erilainen kuitenkin.
 
EDIT: Hollomi tuossa olikin ja näköjään osin samoilla linjoilla..

Keskustelin asiasta erään kemistin ja erään fyysikon kanssa. Molemmat olivat samaa mieltä kuin korvani eli kun metallia työstetään (esim.rumpu valmistetaan) sen molekyylirakenne joutuu jännityneeseen tilaan. Ja ajan myötä ( paljon soittamisen myötä) jännitystila alkaa palautua lähemmäs nollatilaa (molekyylitasolla) ja soittimen soundi muuttuu. Eli juuri niinkuin joku aiemmin sanoi "energiatila lähenee nollaa". Jos tämä tuntuu höpöhöpöltä, niin mikäs siinä. Eihän sille voi sitten mitään, mutta asia on ihan tutkittu esim.symbaalivalmistajien keskuudessa. Eihän sitä tietenkään paljaalla silmällä näe....
 
Keskustelin myös parin ammattikitaristin kanssa jotka molemmat sanoivat että vanhat kitarat kuullostavat todella hyviltä vain siinä tapauksessa että niitä on soitettu. Eli siis materiaali on tottunut soittoon.
En jaksa osallistua keskusteluun tämän enempää, olen omat mielipiteeni sanonut, jos ne ovat jonkun mielestä höpöhöpöä, niin sanon sille että otappas korvat käteen ja tsekkaa asiat. :)
 
kyllä se molekyylirakenne muuttuu, ja muuttuu paljonkin.
Ei tuo lausahduksesi ole ollenkaan väärä, varsinkaan peltien osalta. Se että miten käy esimerkiksi virvelin osalla, onkin jo toinen juttu kun sitä ei suoraan lyödä kapulalla.
 
Kannattaa kuitenkin muistaa että tuo molekyykirakentaan muuttuminen itsestään ottaa aikaa vähintään 5000 vuotta materiaalista riippuen, joten kovin vanhoja vehkeitä on etsittävä. Eli energiatilan läheneminen nollaa on tämän keskustelun ulkopuolella.