Yleistä keskustelua musiikista ›

Tuota kopiointia pitää oikeasti miettiä hetki. Ei ole niin helppo kysymys nykypäivänä. Kun kasettiaikaan jokainen kopiokerta heikensi äänitteen laatua niin, että kolmannen sukupolven kohdalla ero ostettuun tuotteeseen oli jo oikeinkin huomattava. Nykyään cd-kopion sadaskaan sukupolvi ei välttämättä eroa korvinkuultavasti siitä originaalista.
 
Yksi kafru äänitteli minulla silloin '80-luvulla kaikkea kasariheviä. Niitä aikani naureskeltuani pistin kellariin ja siellä ne on pikkuhiljaa menneet melko huonoon kuntoon. Ei oikein soi enää.
 
Mä en oikein ymmärrä miksi moraalisesti se digikopio olisi eri asemassa kuin analogikopio. Miksi kasetille kopsaaminen (+nämä nauhojen vaihto tapahtumat) olisi hyväksyttävämpää kuin waretus? Ero niiden välille on muodostunut vain teknologian kehityksen vuoksi (lähes 100% laatuisia kopioita alkuperäiseen verrattuna jotka leviävät ympäri maailmaa huomattavasti nopeammin). Ja nyt toivon että kaikki muistaa että tässä puhutaan "omaan käyttöön kopioimisesta", eikä ole tarkoitus tehdä digikopiota myyntitarkoituksiin. Warettaminenhan ei ole tuotteiden myymisellä rikastumista, vaan ilmaiseksi "lainaamista".
 
Jos kerran itsellä on niin korkea moraali että ei pysty hyväksymään netistä impattua biisiä omalla koneellaan, niin kaipa ne kellarissa olevat c-kasetitkin pitää hävittää?
 
Ja miksi nyt jauhan tästä? No siksi että on helppo jäädä tässä keskustelussa moralisoimaan muiden tekemisiä tuoden kuitenkaan mitään järkevää uutta mielipidettä aiheeseen.

Ja Arva, et suinkaan ole täällä moralisoinut mitään, vaan keskustellut asiasta monia näkökantoja esiin tuoden, ne on noi Sormuset sun muut, joiden mielestä on sotkemista liittää tähän "jotkut TV-luvat ja kasettimankat". Eli ei taas ole tajuttu tästä(kään) asiasta ja sen ytimestä yhtään mitään.
 
Sä oot kyllä erikoinen vänkääjä. Miten vitussa sulla riittää aika sihen?
 
No mut okei:
(1) tottakai mulla on teeveelupa
(2) tottakai mä oon kopioinut kaseteille
(3) ei, teeveeluvilla ja kaseteilla ei oo mitään, korostan, mitään tekemistä tämän asian kanssa
(4) mä luin aivan pöllästyneenä sun ja muutaman muun pohdiskelua noista jakotekniikoista. Tosiasiassa nyt on vain niin, että jos lataat myös jaat ja se on aivan yksi ja lysti, onko jotkut sharedit tyhjennetty vai ei. Sä olet allekirjoittanut omassa toiminnassasi: kyllä minä jaan, koska en välitä hevon vittua taiteilijoitten oikeuksista. Siis kun OIKEASTI eli eettisesti arvioidaan sun tekemistäsi.
 
(5) tuosta firmahöpötyksestä: meepäs Korisevan bändiin kitaristiksi ja perusta osakeyhtiö, minkä ainoa tulo on ton bändin sovittu, kiinteä palkka. Katotaan sitten. Siitä nimittäin humppaukot puhuivat, mutta sä et vain sitä ymmärtänyt. Asia sitten selviää ekassa verotuksessa.
 
(6) moraalinen pointti on ainoa tärkeä pointti. Lait muuttuvat tuon tuostakin, mutta moraalia ei muuteta äänestyspäätöksillä. Vielä viisi vuotta sitten rahan pesu oli Suomessa laillista ja sitä muutama kiinteistövälittäjä käytti hyväkseen. Mutta ei se silti oikein ollut ja kansainvälinen foorumi pisti viimein suomalaisetkin sen "tajuamaan".
 
Mä oon pointtini selittänyt, sekä taloudelliset että moraaliset että poliittiset. Myös käsitys siitä, mikä on tekijänoikeus on tullut niin monta kertaa kirjattua, että ei siitäkään sen enempää. Antaapa vähän aikaa olla.
 
Tää kiertää koko ajan kehää. Aina parin sivuin välein pulpahtaa pintaan noi vanhat eltaantuneet selitykset "laillisuudesta", "juu juu, mutta tunnustakaapa kuka käy kirjastossa", "eihän siinä kukaan mitään menetä", "me todelliset musiikkidiggarit", "pitää tutustua kun ei opiskelijalla ole varaa" ja muu hölynpöly.
 
PS. Joku muuten tuossa aiemmin kirjoitti vastauksena mun radionkuuntelu -juttuun, että eihän sitä nyt yhden biisin perusteella mennä ostaan... Mitä helvetin kuluttaja-asiamiehiä nää "musiikkidiggarit" oikein on? Kuinka paljon sitä pitää perehtyä artistin tuotantoon, että voi ruveta perehtymään artistin tuotantoon?
 
PS EDIT: Kivelle viimeisimmästä kirjoituksesta plussaa. Toi jeesustelu siitä, kuinka ei voi mitään yrittää, kun kerran lipsahtaa, on TODELLA matalamielistä bullshittiä.

Musiikkia olen kopioinut lapsena kasetille, ja nyttemmin omia vinyylejäni siirtänyt cd-formaattiin autokäyttöä varten. Jos omista nuottikirjan, onko siitä moraalista ottaa valokopiot muun bändin käyttöä ajatellen?
 
Nytpä tässä keskustelussa on oikea juonne, pohdiskellaan moraalista kysymystä moraalisesta näkövinkkelistä.
 
Kerronpa otoksen omasta moraalistani - jaan sen leikkisästi tasoihin.
 
Vihreä taso:
----------
Tuolla oli taannoin esimerkki jossa kundi joutui paikkaamaan cover-porukkaa ja tarvitsi tästä syystä tietyn biisin (opetellakseen siis) ja imuroi netistä.
 
Minusta siinä ei ole mitään moraalitonta, vaan päin vastoin, pitäisin sitä musiikin edistämisenä. Biisi sinällään nyt varmaan olisi ollut saatavissa myös paikattavalta itseltäänkin mutta minusta tässäkään tapauksessa lähteellä ei ole merkitystä.
 
Keltainen taso:
------------
Seuraava moraalinen porras on sitten harvinaisuudet (vaikeasti saatavat) ja vanhempi tavara. En osaa pitää maailman suurinpana rikoksena esimerkiksi jonkun Beatlesin Abbeyroad levyn imurointia tai muuta tähän verrattavaa materiaalia.
 
Punainen taso:
------------
Vilkaisin tässä äskettäin televiisiota ja siellä vilahti mainos jostakin Juha Tapiosta ja hänen (ilmeisesti) uusimmasta levystään. Juha on ilmeisesti jonkinlainen uransa aktiivivaiheessa oleva lauluntekijä.
 
Tällaisen tuotoksen imurointi on minusta ehdottomasti moraalitonta.
 
Eli summasummarum, minun moraalissa on hyvin vahvasti mukana aikaperspektiivi, mutta se ei ole viittäkymmentä vuotta eikä varsinkaan seitsemääkymmentä

Eli summasummarum, minun moraalissa on hyvin vahvasti mukana aikaperspektiivi, mutta se ei ole viittäkymmentä vuotta eikä varsinkaan seitsemääkymmentä
 
Sä olet siis sitä mieltä, että päiväperhojen tekijää pitää suojella, mutta klassikoiden tekijää voi potkia munille?

PS. Joku muuten tuossa aiemmin kirjoitti vastauksena mun radionkuuntelu -juttuun, että eihän sitä nyt yhden biisin perusteella mennä ostaan... Mitä helvetin kuluttaja-asiamiehiä nää "musiikkidiggarit" oikein on? Kuinka paljon sitä pitää perehtyä artistin tuotantoon, että voi ruveta perehtymään artistin tuotantoon?
 
No ainahan se on niin että radiosoittoon valitaan se potentiaalisin hitti ja paras kappale. En minä ainakaan halua maksaa sikaa säkissä levystä jolla todennäköisesti on se yksi hyvä kappale ja 9 tuubaa (tämä siis jos kyseessä on uusi artisti). Minä odotan sille kuluttamalleni rahalle oikeata vastinetta, ja tämähän ei onnistu jos ei ole mitään etukäteis-hajua. Jos ostan sähköporakoneen testaamatta niin odotan että se toimii kauemmin kuin sen yhden kerran kun sitä käytän.

Muu on tekopyhyyttä.
 
Mutta tekopyhää ei ole se, että katsoo olevansa vailla objektiivisuutta asiassa, jota itsekin jollain tasolla harrastaa/ on harrastanut. Ja tämän saman asian harrastamiseksi lasken siis edelleen kaiken luvatta tapahtuvan medianlevitystoiminnan.
 
Tekopyhyyttä ei esim. ole se, että myöntää ja tietää jonkun asian olevan sääntöjen mukaan väärin, mutta koska itse oman moraalinsa rajoissa osaa omasta mielestään toimia k.o. asian kanssa oikein, niin toimii. Esim. kieltolain aikaan varmasti virkamieskin otti välillä cognacia, vaikka olikin itse ollut säätämässä lakia. Tai Bill Clinton oli väsännyt myssyt muttei varmaankaan silti yllyttänyt vapaan Amerikan nuorisoa moiseen toimintaan. Tai antamaan sihteerille suihin työpöydällä, mihin muuten olis kannattanut yllyyttääkin.

Mr Muzak:
Jos kerran itsellä on niin korkea moraali
 
Eikai sentään kyse ole mistään "korkeasta" moraalista vaan ihan tavallisesta kunnioituksesta toisten työtä kohtaan.

Tosiasiassa nyt on vain niin, että jos lataat myös jaat ja se on aivan yksi ja lysti, onko jotkut sharedit tyhjennetty vai ei.
 
Voitko kertoa perehtymättömälle miten tulee jakaneeksi vaikkei ulospäin näytä lähtevän mitään bittivirtaa? Eläkä riehaannu, kuhan kysyin.

Nytpä tässä keskustelussa on oikea juonne, pohdiskellaan moraalista kysymystä moraalisesta näkövinkkelistä.
 
Kerronpa otoksen omasta moraalistani - jaan sen leikkisästi tasoihin.
 
Vihreä taso:
----------
Tuolla oli taannoin esimerkki jossa kundi joutui paikkaamaan cover-porukkaa ja tarvitsi tästä syystä tietyn biisin (opetellakseen siis) ja imuroi netistä.
 
Minusta siinä ei ole mitään moraalitonta, vaan päin vastoin, pitäisin sitä musiikin edistämisenä. Biisi sinällään nyt varmaan olisi ollut saatavissa myös paikattavalta itseltäänkin mutta minusta tässäkään tapauksessa lähteellä ei ole merkitystä.
 
Keltainen taso:
------------
Seuraava moraalinen porras on sitten harvinaisuudet (vaikeasti saatavat) ja vanhempi tavara. En osaa pitää maailman suurinpana rikoksena esimerkiksi jonkun Beatlesin Abbeyroad levyn imurointia tai muuta tähän verrattavaa materiaalia.
 
Punainen taso:
------------
Vilkaisin tässä äskettäin televiisiota ja siellä vilahti mainos jostakin Juha Tapiosta ja hänen (ilmeisesti) uusimmasta levystään. Juha on ilmeisesti jonkinlainen uransa aktiivivaiheessa oleva lauluntekijä.
 
Tällaisen tuotoksen imurointi on minusta ehdottomasti moraalitonta.
 
Eli summasummarum, minun moraalissa on hyvin vahvasti mukana aikaperspektiivi, mutta se ei ole viittäkymmentä vuotta eikä varsinkaan seitsemääkymmentä
 
Minusta kaikki nuo eri tasot ovat vähemmän leikkisästi yhtä moraalittomia. Jos sun pitää opetella joku uusi cover-biisi keikkaa varten, meet kauppaan ja ostat sen levyn. Ei duunarikaan voi rakentaa taloa ostamatta työkaluja tai rakennustarvikkeita. Mitä musiikin edistämistä se on, jos sä rullaat hyvät keikkaliksat ja säästät siinä sen yhden levyn ostamisen verran?
 
Harvinaisuudet ovat harvinaisuuksia siksi, että niitä on vaikea hankkia. Ei tämä tee warettamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää. Meitsi on juossut levykaupoissa n. 25 vuotta etsimässä levykokoelmaansa sieltä puuttuvia levyjä. Miksi sinä et tekisi niin? Vähän sama kuin harvinaisten kitaroiden keräilijä ostaisi pahvipainoksen himonsa kohteesta.
 
Ja kuten olet liian monta kertaa yrittänyt selvittää, ei kysymys ole siitä, että vain tällä hetkellä aktiivista artistia ei saisi warettaa. Kysymys on kokonaisliikevaihdosta.
 
Koko tuo tasoajattelu on pelkkää itsepetosta. Jos nyt vain myöntäisit rehdisti, että warettaminen on warettamista. On sitten kunkin oma asia haluaako warettaa vai ei. Musta vaan on tekopyhää keksiä tuollaisia puolusteluja.

Voitko kertoa perehtymättömälle miten tulee jakaneeksi vaikkei ulospäin näytä lähtevän mitään bittivirtaa? Eläkä riehaannu, kuhan kysyin.
 
No vielä kerran: mäpäs steeraan itseäni:
 
Tosiasiassa nyt on vain niin, että jos lataat myös jaat ja se on aivan yksi ja lysti, onko jotkut sharedit tyhjennetty vai ei. Sä olet allekirjoittanut omassa toiminnassasi: kyllä minä jaan, koska en välitä hevon vittua taiteilijoitten oikeuksista. Siis kun OIKEASTI eli eettisesti arvioidaan sun tekemistäsi.
 
Lue ja mieti. Siinä se. Analogia: pyrkiikö ylipäätänsä tekemään oikein (vrt. Kiven kirjoitus edellisellä sivulla) vai tekeekö vain kuten pitää sen takia, että pelkää rangaistusta.

mr. muzak:
Mä en oikein ymmärrä miksi moraalisesti se digikopio olisi eri asemassa kuin analogikopio. Miksi kasetille kopsaaminen (+nämä nauhojen vaihto tapahtumat) olisi hyväksyttävämpää kuin waretus?
 
Sä et kuunnellut :-)
 
Puhuttiin lähipiirille tapahtuvasta yksittäiskopioinnista. Ja se on paitsi omissa, myös lainkin silmissä eri asia kuin P2P-jakaminen. Laajamittaista, kansainvälistä tape-tradingia ei kai kukaan puolustanut.
 
Jos sun pitää opetella joku uusi cover-biisi keikkaa varten, meet kauppaan ja ostat sen levyn.
 
Tai lainaat, tai kuuntelette treeneissä yhdessä kaverin ostolevyä. Kirjasto on ihan mielettömän hyvä paikka lainata musiikkia enkä ainakaan mä ole jäänyt kaipaamaan että mulla pitäis olla kaikista koskaan soittamistani covereista audioversiot itelläni. Kirjaston ja erilaisten oppilaitosten kopiokoneilla saa Kopioston luvalla kopioida nuottejakin:-)

Eikai sentään kyse ole mistään "korkeasta" moraalista vaan ihan tavallisesta kunnioituksesta toisten työtä kohtaan.
 
Jep, samaa asiaa tarkoitin, ehkä huonoilla sanavalinnoilla. Eli jos kunnioittaa toisten työtä niin kaipa ne ihmiset jotka ovat vahvasti EI-kannalla nettikopioinnissa ovat hävittäneet myös kaikki mahdolliset c-kasettikopionsa.

Sä oot kyllä erikoinen vänkääjä. Miten vitussa sulla riittää aika sihen?
 
Yksin on vaikea vängätä.
 
No mut okei:
(1) tottakai mulla on teeveelupa
(2) tottakai mä oon kopioinut kaseteille
(3) ei, teeveeluvilla ja kaseteilla ei oo mitään, korostan, mitään tekemistä tämän asian kanssa
 
Mistä kohdasta niillä ei ole tekemistä tämän asian kanssa? Perustele.
 
Mä perustelen miks on; siks, että molemmat noista asioista liittyvät siihen, saako tuotantoporras korvauksen tekosistaan vai ei. Mikä siis tässä on epäselvää.
 
(4) mä luin aivan pöllästyneenä sun ja muutaman muun pohdiskelua noista jakotekniikoista. Tosiasiassa nyt on vain niin, että jos lataat myös jaat ja se on aivan yksi ja lysti, onko jotkut sharedit tyhjennetty vai ei. Sä olet allekirjoittanut omassa toiminnassasi: kyllä minä jaan, koska en välitä hevon vittua taiteilijoitten oikeuksista. Siis kun OIKEASTI eli eettisesti arvioidaan sun tekemistäsi.
 
Ei se nyt vaan näin ole. Kuten silti itsekin sanoin, moraalisesti ihan yks lysti, jaatko vai imuroitko pelkästään. Mutta usko pois, imurointi onnistuu ilman että jakaa yhtään mitään, paitsi kun mennään niille torrent-saiteille.
 
(5) tuosta firmahöpötyksestä: meepäs Korisevan bändiin kitaristiksi ja perusta osakeyhtiö, minkä ainoa tulo on ton bändin sovittu, kiinteä palkka. Katotaan sitten. Siitä nimittäin humppaukot puhuivat, mutta sä et vain sitä ymmärtänyt. Asia sitten selviää ekassa verotuksessa.
 
No satuitko lukemaan sen threadin loppuun saakka? Siellähän sitten putkahti esiin muutamiakin ukkoja, joiden firman toimiala oli esim. taiteentekeminen.
 
Enkä hetkeäkään siellä väittänyt, että osakeyhtiö olisi ainoa yhtiömuoto, puhuin firmasta. Eikä toi ollut se asia, mistä siellä kinattiin. Jopa Neljä Ruuvia (jonka kanssa asiasta eniten väänsin kättä) myönsi olleensa asiassa väärässä. Mikä siinä sulle on vielä epäselvää?
 
Taiteilija voi olla yrittäjä, jonka toimialana on esim. viihdepalvelut. MTässä kohtaa ei ole mitään epäselvää. Myös Koriseva voi ostaa k.o. taiteilijalta viihdepalvelua kitaransoiton muodossa, tällöin hän ei sovi korvaukseksi palkkatuloa, vaan tietyn summan, jonka kitaristi palveluksistaan Korisevalta laskuttaa. Päivänselvä asia.

Sä et kuunnellut :-)
 
Puhuttiin lähipiirille tapahtuvasta yksittäiskopioinnista. Ja se on paitsi omissa, myös lainkin silmissä eri asia kuin P2P-jakaminen. Laajamittaista, kansainvälistä tape-tradingia ei kai kukaan puolustanut.
 
Jep. Olen täysin samaa mieltä että nuo ovat kaksi täysin eri asiaa ilmiönä. Yksittäisen ihmisen oman moraalin kannalta taas en ole niinkään varma. Lain silmissä eri asioita, mutta jo aikaisemmin todettiin että sillähän ei ollut väliä, vaan ainoastaan ihmisten omalla moraalilla. Tätä aspektia yritin tarkastella.

No satuitko lukemaan sen threadin loppuun saakka? Taiteilija voi olla yrittäjä, jonka toimialana on esim. viihdepalvelut.
 
Luonnollisesti. Palkkatulo on kuitenkin eri asia. Koriseva voi toki ostaa sen "palvelun" ja sitten verottaja arvioi, että onko tämä oikeaa yritystoimintaa vai yritystoiminnaksi naamioitua palkkatuloa, kuten kävi 90-l puolivälissä stadilaisille roudarifirmoille ja muutamalle soittajafirmalle ja kuten taisi ihan hiljan käydä muutamalle paperitehtaasta ulkoistetulle siivoojalle.
 
Mutta jos sillä kitaristilla on kaikenlaista studio-, mainos-, tuuraus-, tuotanto- sun muuta keikkaa eli hän on aito yrittäjä, niin homma menee varmaan läpikin.
 
Sama koskee esimerkiksi Baronin bändiyhtiötä: siinähän on kyse yhtiöstä. Sama Lintujen Kestoviihdettä jne.

Minusta kaikki nuo eri tasot ovat vähemmän leikkisästi yhtä moraalittomia. Jos sun pitää opetella joku uusi cover-biisi keikkaa varten, meet kauppaan ja ostat sen levyn. Ei duunarikaan voi rakentaa taloa ostamatta työkaluja tai rakennustarvikkeita. Mitä musiikin edistämistä se on, jos sä rullaat hyvät keikkaliksat ja säästät siinä sen yhden levyn ostamisen verran?
 
Sä ehdit jo unohtaa sen problematiikan tuosta esimerkistä että biisejä ei ole yksi, vaan mahdollisesti 20-100. Biisit eivät käytännössä ole samalla levyllä, joten joutuisit ostamaan lähes saman verran levyjä. Pitää olla jo aika pirun kova keikkaliksa että jäisi voitolle:)
 
Musiikin edistämistä on se että bändi pystyy soittamaan sen keikan ja soittamistaan biiseistä teosto maksaa korvausta niiden alkuperäisille säveltäjille/yms.
 
Ja tämä nyt oli vain yksi marginaaliryhmän "etu" tuosta waretusilmiöstä. Halusin vain tuoda yhden erilaisen sovelluksen tähän keskusteluun, mutta tästä varmaankin turha jatkaa enempää.

Jep, samaa asiaa tarkoitin, ehkä huonoilla sanavalinnoilla. Eli jos kunnioittaa toisten työtä niin kaipa ne ihmiset jotka ovat vahvasti EI-kannalla nettikopioinnissa ovat hävittäneet myös kaikki mahdolliset c-kasettikopionsa.
 
No voisin heittääkin, piraatti cd:t heitin jo alkuvuodesta, tuskin jäisin kaipaamaan noita strypereitakaan. Toisaalta olen alkanut äänittelemään noillekin jo päälle noista CD:istä, siis omista. Kuunneltavaksi siellä missä on vain kasettisoitin.
 
Volyymi on kyllä yksi mikä ratkaisee paljon. Jos p2p systeemit olisivat pysyneet pienten muutamien henkien vaihtelusydeemeinä niin tuskin siihen olisi ikinä puuttuttu. Ja niin kauan kuin ei ole mitään keinoa tarkistaa sitä, mihin käyttöön waretettu biisi/levy whatever menee, niin käyttötarkoituksella ei ole merkitystä. Se menee siihen samaan waretettujen musiikkien läjään kaikki.
 
Tuon moraaliongelman kanssa olen oikeasti paininut kovastikin. Siksi olen tähänkin keskusteluun yrittänyt tulla objektiivisten näkökulmien kautta. Siinä välillä eponnistuen toki.

Sä ehdit jo unohtaa sen problematiikan tuosta esimerkistä että biisejä ei ole yksi, vaan mahdollisesti 20-100. Biisit eivät käytännössä ole samalla levyllä, joten joutuisit ostamaan lähes saman verran levyjä. Pitää olla jo aika pirun kova keikkaliksa että jäisi voitolle:)
 
Heh heh heh, tää on taas teoriaa. Senkin vuoksi, että jos sä pystyt opettelemaan keikkasettiin 20-100 biisiä, sä et tarvi enää niitä levyjä omaksi - se opettelu ei voi olla enää niin vaikeata.
 
Kaksi sanaa sinulle - käytä kirjastoa
:-)
 
Hm. Palataan aiheeseen.

Sä ehdit jo unohtaa sen problematiikan tuosta esimerkistä että biisejä ei ole yksi, vaan mahdollisesti 20-100. Biisit eivät käytännössä ole samalla levyllä, joten joutuisit ostamaan lähes saman verran levyjä. Pitää olla jo aika pirun kova keikkaliksa että jäisi voitolle:)
 
Musiikin edistämistä on se että bändi pystyy soittamaan sen keikan ja soittamistaan biiseistä teosto maksaa korvausta niiden alkuperäisille säveltäjille/yms.
 
Ja tämä nyt oli vain yksi marginaaliryhmän "etu" tuosta waretusilmiöstä. Halusin vain tuoda yhden erilaisen sovelluksen tähän keskusteluun, mutta tästä varmaankin turha jatkaa enempää.
 
Tilanne ei muutu tuosta yhtään. Ei duunarikaan voi tehdä muuta kuin ostaa ne 5000 tiiltä talon tekemistä varten. Ei se mene varastamaan niitä toiselta rakennustyömaalta, "kun tulis muuten liian kalliiksi". Jos ei ole varaa, niin sitten voi tehdä kuten Kivi ehdotti eli kukin bändin jäsen ostaa omat levynsä ja sitten lainaillaan edestakaisin. Tai lainataan kavereilta. Niin Kivikin teki meitsin kohdalla kun coverkeikka piti soittaa.