Rummut: rumpukamat ›

1. Beverley 14'' * 4,5"
 
Peltiä, ilmeisesti 60-luvulta(?), hyvä saundi mielestäni, perseestähän sellasella olis soittaa josta ei tykkää. Itse entisöity.
 
2. Itse tehty puuvirveli. Vaikka 14'' * 6''
 
Mahonkia. Haave olisi tehdä joskus virveli ihan omaa tuotantoaan, elikkäs vallan uniikki kappale. Sitten kun vielä se onnistuisi hyvin ja olisi tyytyväinen tekeleeseensä. Olis se kiva paukutella ite väsätyllä rummulla.

1. Noble&Cooley SS Classic snare 14x5" vaahtera, Pearl Firecracker 10x5" teräs
 
2. joku klassinen vanhempi metallivirveli olis poikaa, 6,5" syvä, esim. Supra

1. Sonor S-Class messinkivirveli, 14x5".
 
2. Yllä mainittu on erittäin paljon mieleen, mutta kaveriksi lisää ja erilaisia...

kuten itsekkin sanoit, että olet sitä "hienoa 20-luvun kampetta" _kerran_ pitänyt kädessä ja _varovasti_ kokeillut. Sitä mä just tarkotan: kysymys on mielikuvista mitä sellainen tuo mukanaan. Sen on "pakko" olla hyvä.
 
Sellaisia kuvitelmia on itselläni ollut, että rumpu on huono, jos se on vanha. Kokemuksen kautta mieli on muuttunut. Vai miksi luulet, että olen hommannut sinua vanhempia virveleitä? Ei ainakaan sen takia, että samalla hinnalla saa jo hyviä uusiakin. Niin saa, mutta ei ihan niin hyviä.

1. -Haymanin 5x14" ohut ja tuhiseva. Loistava - siis
-Noble & Cooley 4x14". Omapäinen yksilö, hyvä, persoonallinen soundi
-Pearlin Sensitone I Brass 5,5x14", jokapaikan perusvirppa
-Pearlin tavispiccolo 3x13", hintaansa parempi
-Premier Signia Brass 6,5x14", tämänhetkinen rockvalintani
 
2. Varmaan Noble &Cooleyn Alloy Classic, tai Zildjianin/Paisteen virveli (HOX! Jos jollakin teistä kokemuksia näistä niin kertokaa mulle!). Sitten niitä vanhoja Ludareita vois jossain vaiheessa hommata. Toisaalta oon koittanu olla tyytyväinen niihin mitä tähän asti on vastaan tullu, mutta ku ei vaan voi....

1. Noble&Cooley SS Classic snare 14x5" vaahtera
*kuolaa*

Sellaisia kuvitelmia on itselläni ollut, että rumpu on huono, jos se on vanha. Kokemuksen kautta mieli on muuttunut. Vai miksi luulet, että olen hommannut sinua vanhempia virveleitä? Ei ainakaan sen takia, että samalla hinnalla saa jo hyviä uusiakin. Niin saa, mutta ei ihan niin hyviä.
 
eli kokemuksesi mukaan virveli on hyvä, kun se on vanha.

eli kokemuksesi mukaan virveli on hyvä, kun se on vanha.
 
Ei se vanhuus siitä virvelistä hyvää tee. Kyllä sen on ollut pakko olla jo lähtiessä ulos tehtaalta hyvä. Ei aika huonoa paremmaksi saa.

Ei se vanhuus siitä virvelistä hyvää tee. Kyllä sen on ollut pakko olla jo lähtiessä ulos tehtaalta hyvä. Ei aika huonoa paremmaksi saa.
 
no sen kuvanhan rivienvälistä juuri saa, että ikä parantaa soundia kokoajan. Ei paranna.
 
Vai onko kyseessä se, että 20-luvulla osattiin tehdä paremmin, vai oli paremmat materiaalit? Ei-molempiin.
 
Eli summasummarum: Virvelin iällä ja soundin hyvyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään.

no sen kuvanhan rivienvälistä juuri saa, että ikä parantaa soundia kokoajan. Ei paranna.
 
Vai onko kyseessä se, että 20-luvulla osattiin tehdä paremmin, vai oli paremmat materiaalit? Ei-molempiin.
 
Eli summasummarum: Virvelin iällä ja soundin hyvyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään.
 
Millä perusteella väität ettei 20-luvulla osattu rakentaa paremmin tai ettei silloin olisi ollut parempia raaka-aineita? Minkä ihmeen takia ihmiset sitten ostaisivat mielummin vanhoja Ludareita, kuin uusia?

Millä perusteella väität ettei 20-luvulla osattu rakentaa paremmin tai ettei silloin olisi ollut parempia raaka-aineita? Minkä ihmeen takia ihmiset sitten ostaisivat mielummin vanhoja Ludareita, kuin uusia?
 
Käännetäänpäs asia toisinpäin: millä perusteella nimenomaan väität että 20-luvulla oli paremmat raaka-aineet ja taito?

1. tällähetkellä taman royal star 6,5". hyvä perus virppa. lisäksi on vielä setin oma virppa 5,5. merkkiä en muista mutta huonoi se on kumminkin.
 
2. kait se olisi joku ludarin supraphonik tai kumu. kumuja en kyllä ole kokeillut, siis virppoja mutta kertokaa toki omat kokemuksenne jotka tiedätte.! taman virpat on myös vaihtoehto...

Käännetäänpäs asia toisinpäin: millä perusteella nimenomaan väität että 20-luvulla oli paremmat raaka-aineet ja taito?
 
Silloin aikoinansa rumpuja rakennettiin ajan kanssa. Työlle annettiin aikaa ja työtä tekivät arvostetut käsityöammattinsa hyvin taitavat miehet. Globalisaatio on vienyt valmistuksen maihin, jossa ei ole perinteitä moiselle. Kuten esimerkiksi Kiinassa. Mitä ne mistään rummunrakennuksesta settipuolella tietää? Juuri sen varran, kuin on pakko, että osaa koneen äärellä olla.
 
Vintagemiesten mielestä viimeiset kunnolliset vaahterat kaadettiin jo 40-luvulle tultaessa, joten puu ei ihan niin hyvää joidenkin mielestä enää ole. Jokainen mäntylautoja pidempään tarkastellut voi huomata saman. Vanha mäntylauta oli ihan kuin eri puu nykyiseen verrattuna. Metsien lannoitus on saanut puut kasvamaan, mutta juuri hitaasti kasvanut puu on parasta mihin tahansa käyttöön.
 
Esimerkiksi Ludwigin Supra on ollut pitkään melko muuttumaton. Kuitenkin Vuosina -59 ja -60 tehtiin sitä legendaarista chrome over brass -mallia. Myöhemmin Messinki korvattiin kevytmetallilla rungossa ja teräksellä vanteissa. Säästösyistä tietenkin. Myös virityspesät olivat raskaampaa valua, vaikka ulkonäkö on identtinen.
 
Se 20-luvun metalliLudari on rungoltansa paksumpi, kuin myöhemmät versiot. Tämä tekee eroa soundiin. Saattaahan se aika sitten soitinta parantaa, kun sitä soitetaan. Näin ainakin jousisoittimissa käy ja kalleimmatkin harvinaisuudet annetaan nuorille soittajille, jotta sointi ei katoaisi.
 
Panes Groovi taas jotakin, niin vastaillaan. Sinä olet aika pahasti alkynnessä ;-)

Kiitos hollmi, puit hyvin mun ajatukset sanoiksi:)
 
Nytkun ollaan jo valmiiksi off-topic, niin onkos mun Acrolite ns. "hyvä". Se on siis 70-luvun lopulta, luultavasti vuodelta '79. Ja jos Supraa lähtisi etsimään, niin minkä ikäistä suosittelist ostettavaksi, jos nyt pysytään kuitenkin järkevissä hinnoissa (alle 500). Ja koko olisi hyvä olla 14"x5".

-79 Acrolite on hyvä peli. Uudet ovat maalattuja ja soundi kärsii hiukan siitä. Supraphonickissa mikä vain vuosimalli on hyvä. 5" on allrounder ja 6,5" sitten hiukan tanakampi soundiltansa. Molempi parempi, joten olisiko mahdollista hankkia molemmat syvyydet?
 
Ehkäpä(joskus), mutta ei oikein ole hirveästi käyttöä syvälle virpalle. Sen takia ton Pearlinkin myyn pois. Mitens noi uudet Suprat, niitä saa Jenkeistä halvalla. Häviävätkö vanhoille?

1.Yamaha Akira Jimbo sign. (madallettu 4tuumaiseksi ja vaihdettu teräsvanteet),Pearl 10x5,Yamaha 14x5 teräs.
 
2.Jotain vanhaa ja exoottista tarttis saada,juu...

Osaako joku sanoa paremmin mistä ongelma johtuu? Kumina on siis sellainen peltipurkkimainen kaiku.
 
Tuttu juttu. Ostin aikoinaan Pearl sensitone messinkivirvelin. Kaupassa kuulosti hyvältä, mutta kotona sitten totuus paljastui. Mullakin ratkaisu oli tuo Evansin reikäkalvo. Se leikkaa hyvin noi asiaan kuulumattomat kuminat.
 
Tässä nyt sitten päästään tähän, tämän keskustelun valloittaneeseen rumpuvalmistustaitoon. Eli ongelma on rummussa . Kun ei toimi, niin ei toimi.
 
Huomionarvoista on myös se, että tämä Pearl maksoi n. 350€. Eli ei kovin halpistuote. Nykyinen ykkösvirveli on Ludwig Acrolite vm. 73, joka maksoi 250€. Vanha paska siis ( joidenkin mielestä ).
 
Kuitenkin tässä tapauksessa vertailu soundissa on: Ludwig 100 - Pearl 5.
 
Suosittelen lämpimästi vanhan Ludwigin ostamista. Hinta on kohdallaan, soundi ja herkkyys ovat aivan omaa luokkaansa.

Joku sanoi, että uusissa Ludwig Supraphonickeissa ei ole sama meininki, kuin vanhoissa. Ei minulla ole tuosta syvempää kokemusta, mutta kyllä se uusikin on varmasti hyvä hankinta. Joskus uutta soittelin, eikä siitä pahaa sanottavaa ollut. Vertailukohtaa ei ollut paikalla...

Silloin aikoinansa rumpuja rakennettiin ajan kanssa. Työlle annettiin aikaa ja työtä tekivät arvostetut käsityöammattinsa hyvin taitavat miehet. Globalisaatio on vienyt valmistuksen maihin, jossa ei ole perinteitä moiselle. Kuten esimerkiksi Kiinassa. Mitä ne mistään rummunrakennuksesta settipuolella tietää? Juuri sen varran, kuin on pakko, että osaa koneen äärellä olla.
 
Vintagemiesten mielestä viimeiset kunnolliset vaahterat kaadettiin jo 40-luvulle tultaessa, joten puu ei ihan niin hyvää joidenkin mielestä enää ole. Jokainen mäntylautoja pidempään tarkastellut voi huomata saman. Vanha mäntylauta oli ihan kuin eri puu nykyiseen verrattuna. Metsien lannoitus on saanut puut kasvamaan, mutta juuri hitaasti kasvanut puu on parasta mihin tahansa käyttöön.
 
Esimerkiksi Ludwigin Supra on ollut pitkään melko muuttumaton. Kuitenkin Vuosina -59 ja -60 tehtiin sitä legendaarista chrome over brass -mallia. Myöhemmin Messinki korvattiin kevytmetallilla rungossa ja teräksellä vanteissa. Säästösyistä tietenkin. Myös virityspesät olivat raskaampaa valua, vaikka ulkonäkö on identtinen.
 
Se 20-luvun metalli Ludari on rungoltansa paksumpi, kuin myöhemmät versiot. Tämä tekee eroa soundiin. Saattaahan se aika sitten soitinta parantaa, kun sitä soitetaan. Näin ainakin jousisoittimissa käy ja kalleimmatkin harvinaisuudet annetaan nuorille soittajille, jotta sointi ei katoaisi.
 
Panes Groovi taas jotakin, niin vastaillaan. Sinä olet aika pahasti alkynnessä ;-)
 
En kyllä nyt ymmärtänyt että miten olen alakynnessä?
 
Ethän esittänyt mitään konkreettista faktaa siitä, miksi vanhat virvelit olisivat parempia. Jos joku vintage-mies on sitä mieltä että parhaat vaahterat kaadettiin 40-luvulla, niin kovin on heikko esitys. Nämä miehet ilmeisesti ovat puualan ammattilaisia? Höpö höpö. Metsien lannoitaminen ja rummun lopullinen soundi ovat jo yhtäkaukana toisistaan kuin minä ja Kiinan keisari. Hymyilet lausahduksellesi varmaan itsekkin.
 
Toisekseen Ludvig ei lienee ainoa perinteikäs virvelin-valmistaja? Jos ajansaatossa on tehty malli- ja materiaalimuutoksia, sekö on automaattisesti tuonut negatiivisia puolia soundiin? Taas höpö höpö.
Monet valmistajat tänäpäivänä pyrkivät helojen ja muiden komponenttien keveyteen juuri rungon soinnin vuoksi.
 
Esitit kieltämättä sen varjolla yhden asian joka varmaan on kyllä soundii vaikuttanut, ihan konkreettisella tavalla, nimittäin sen että Ludarin 20-luvun metallivirpat olivat paksumpia rungoiltaan. Sekään kun ei vaan tuo soundiin pelkkää parannusta. Voi tuoda, mutta sinun omasta mielestäsi.
Kysymys on taas kerran: mielikuvista. =)