Kitarat: soittaminen ›

Mitä lähestymistapaa olette käyttäneet skaalojen opetteluun?
 
Se, että ymmärtää niiden muodostamisen perusmekaniikan ja eri asteikkojen väliset suhteet, auttaa rutosti. Ei tarvitse opetella jokaista asteikkoa jokaisessa sävellajissa erikseen, vaan ne tavallaan voi "johtaa" toisten kautta.
 
Toinen hyödyllinen juttu on oppia havaitsemaan kunkin skaalan soundi tai "väri". Jokainen asteikko kuulostaa omanlaiseltaan ja saa aikaan erilaisia tuntemuksia, sävyjä ja mielleyhtymiä.
 
Pitäisikö jokaisen skaalan jokaisen sävellajin sävelet opetella ulkoa? Vaikuttaa aika isolta hommalta.
 
Tässä auttaa juuri skaalojen rakenteiden ymmärtäminen. Eli kun peruslähtökohtana on duuri, jonka sävelasteet ovat 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7, päästään siitä vain yhden sävelen muutoksella esimerkiksi lyydiseen moodiin (1 2 3 #4 5 6 7), miksolyydiseen moodiin (1 2 3 4 5 6 b7), melodiseen molliin (1 2 b3 4 5 6 7) tai harmoniseen duuriin (1 2 3 4 5 b6 7).
 
Toisaalta skaaloissa voi siirtyä myös "sivusuuntaan", eli jos duuriskaalan aloittaa 2. sävelestä, syntyy doorinen moodi, sen jälkeen fryyginen, lyydinen jne., eri sävellajeista toki (C-duurin 2. säveleltä muodostuu D-doorinen, sitten E-fryyginen jne.).
 
Mitä hyötyä on sormituskaavioista? eiväthän ne kata koko otelautaa, vain pieniä pätkiä siitä.
 
Jos opettelee näitä "bokseja" useamman, ne hiljalleen kattavat koko otelaudan. Ja kun opettelee skaalalle yhden sormituksen jostain asemasta, se sama sormitus toistuu samanlaisen eri kohdasta kaulaa sävellajia vaihdettaessa. Tämä voi toki olla haittakin, jos jumiutuu vain yhteen sormitukseen per asteikko eikä osaa mennä sen aseman ulkopuolelle.