Suurinosa ihmisistä jotka sitten vielä arvostelee beatlejä paskaksi tekee sen sen perusteella että ovat kuulleet kenties yesterdayn ja hard days nightin. Kuitenkin nimenomaan, kuten jo on mainittu, beatlesista tekee minullekin maailman kaikkien aikojen parhaan bändin levyt väliltä 67-70, ja niitä biisejä ei yläasteen musatunneilla tai radiossa kovinkaan paljoa kuule. Lisäksi musa alkaa jo vaatia hieman enemmän kuuntelua ja välttämättä jos on pelkkään särökitaraan kasvanu ei välttämättä sitten tajua. :K |
Todellakin. Jos Beatles olisi lopettanut tuolloin, tuskin olisin koskaan pitänyt bändiä minään muuna kuin... hyvänä popbändinä. Loistavana popyhtyeenä, sanotaanko näin, vaikka kuolemattomuuteen moppitukat nostanut materiaali olisikin jäänyt levyttämättä. Vuoden 1965 päättyessä yksikään yhtye ei ollut ehtinyt saada aikaiseksi edes puoliksi yhtä hienoa diskografiaa: Beach Boysit tekivät vielä surf-levyjään, The Byrds oli vasta nousemassa siivilleen ja Rolling Stonesin kunniakkaimmat päivät olivat nekin edessä. The Beatles oli sentään ehtinyt tehdä populaarimusiikin murrosta ennakoineen, kokeellisen "Rubber Soulin" sekä täydellisen poplevyn, "A Hard Day's Nightin", unohtamatta nyt muitakaan kiekkoja. The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |