Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Elikkä telecasterprojektin aloitin tuossa osittain tämän keskustelupalstan innoittamana. Puutyöntaidot ovat aikalailla ruosteessa, joten jokaisen työvälineen/työvaiheen kohdalla joutuu miettimään aika paljon, ettei tulisi tehtyä niitä peruuttamattomia virheitä. Nyt olen tuon bodyn sahannut/hionut ja rohkein mielin ajattelin siityä bodyn jyrsintöihin, sekä kaulan tekoon. Kysyisinkin, että minkälaisia virheitä tällaisen aloittelevan rakentajan kohdalle voi sattua helposti ja mitä eri työvaiheissa tulisi varoa, ettei joutuisi heti tilaamaan uusia pölkkejä epäonnistuneiden tilalle?

Elikkä telecasterprojektin aloitin tuossa osittain tämän keskustelupalstan innoittamana. Puutyöntaidot ovat aikalailla ruosteessa, joten jokaisen työvälineen/työvaiheen kohdalla joutuu miettimään aika paljon, ettei tulisi tehtyä niitä peruuttamattomia virheitä.
 
Ihan hyvä miettiäkin... koska mielummin varmistaa asiat itselleen kunnolla kuin että säheltää... malttia vaan!
 
Nyt olen tuon bodyn sahannut/hionut ja rohkein mielin ajattelin siityä bodyn jyrsintöihin, sekä kaulan tekoon.
 
Ilmeisesti ihan pulttikaulaista teleä olet tekemässä ettet mitään setneck-häsäköitä... jyrsinnöissä saa olla vähän hövelimpi kun sinne pleksin allehan ne jää, mutta tietysti sitä enemmän on puuta rungossa, mitä vähemmän jyrsii. Kaulan slotti kannattaa myös tehdä huolella, niin että se on mahdollisimman "nahea"...
 
Kysyisinkin, että minkälaisia virheitä tällaisen aloittelevan rakentajan kohdalle voi sattua helposti ja mitä eri työvaiheissa tulisi varoa, ettei joutuisi heti tilaamaan uusia pölkkejä epäonnistuneiden tilalle?
 
Itsellä kävi ekassa stratossa sellanen virhe, että kaula-aukosta tuli liian syvä ja kaula upposi liian syvälle siihen... piti pistää alle fylliä että kaulan sai nostettua sopivalle korkeudelle. Kannattaa siis melkein ensin tehdä kaula, ennenkö jyrsii kaula-aukon. Itse ainakin tykkäsin työskennellä siten, että kaula oli valmiina ennen bodyn routingeja... mutta mutta, kirjaa ihmeessä ylös itselle työvaiheet. helpottaa seuraavia projekteja huomattavasti.

En henk. koht. tiedä ensimmäistäkään kitaran rakentajaa, jolle ei olisi mokia sattunut ensimmäisissä projekteissa. Virheistä oppii, pätee soitinrakennukseenkin.
 
Itse tein arviolta 94636 pientä ja vähän suurempaakin mokaa teleä rakentaessa, mutta onneksi kaikki pystyi viimeistelemään käytännössä huomaamattomaksi.
 
Muutamia valikoituja:
Kaulan profiilia höylätessä tuli vedeltyä epätasaisia vetoja, jolloin 2. nauhan kohdalle muodostui ikävästi kuoppa.
 
Jyrsiessä taas kone nappasi mukanaan muikean lastun, jonka sain onneksi liimattua varsin passelisti takaisin.
 
Kasaus&säätö -vaiheessa tuli huomattua kantapään kautta etteivät kitaroissa käytettävät ruuvit välttämättä ole maailman kovimmasta metallista tehtyjä. Tuli typeryyksissä vedettyä pari kantaa pyöreäksi, mutta onneksi oli plakkarissa vararuuveja.

Mä oon nyt kolmannessa rojektissa tehnyt varmaan enemmän virheitä kuin kahdessa edellisessä yhteensä (onneksi ei mitään kovin dramaattista). Ehkä tässä on erheellisesti alkanut uskomaan että tietää mitä tekee ja miten - paha, paha moka! Tärkeintä on funtsia hommat tarkkaan etukäteen ja mittailla kaikki kahteen kertaan ja sitten vielä kerran.
 
Mun mielestä tulisi varoa "väärää" työjärjestystä... Ei kannata edes haaveilla mistään tallan paikan rei'istä ennen kuin kaula on pultattu kiinni jne. Näin saat tehtyä hommat kerralla kohdilleen eikä tule näitä "oho, kaula tulikin vinoon" - tyylisiä juttuja. Tuostakin kun selviäisi oikealla työjärjestyllä sillä että laittaa tallankin vinoon :o)

tule näitä "oho, kaula tulikin vinoon" - tyylisiä juttuja. Tuostakin kun selviäisi oikealla työjärjestyllä sillä että laittaa tallankin vinoon :o)
Säestän tässä asiassa, mulle kun kävi niin kiinteätallaisessa stratossa että talla tuli kaulan linjasta sen verran sivuun että ylä-E ei kaulan yläpäässä enää oikein pysynytkään otelaudan kohdalla. Tästä toki selvittiin kaulaa kääntämällä ja tasku uudestaan filleröimällä, mutta olis senkin voinut jättää tekemättä.

Ensimmäistä kitaraa rakentelemassa. Mitä tulisi "varoa"?
 
Ihan ensimmäiseksi kannattaa varoa sormiaan ja muuta terveyttään. Kun käyttää oikohöylää, sirkkeliä yms. "tappovehkeitä", kannattaa pitää mielessä, että siitä kitarasta ei ole paljoa iloa, jos teloo sormensa työstäessä.
 
Toisekseen kannattaa varoa kaikkia helpoilta tuntuvia työvaiheita. Niissä myös ryssii helpoiten.
 
Itsellä kävi ekassa stratossa sellanen virhe, että kaula-aukosta tuli liian syvä ja kaula upposi liian syvälle siihen... piti pistää alle fylliä että kaulan sai nostettua sopivalle korkeudelle.
 
Meikkiksellä kävi ekan telen kanssa ihan samoin, paitsi että korjasin virheen jyrsimällä kaulakoloa lisää, mutta kulmaan. Tuli niin hyvä, että sittemmin jyrsin toisenkin telen kaulan pieneen kulmaan.

Pintakäsittelyvaiheessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen kuinka eri aineet sopivat keskenään. Lähinnä lakatessa/maalatessa erityyppisiin liuottimiin pohjautuvat aineet voivat reagoida keskenään ja pilata pinnan.
Ennen lakkausta kappaleet kannattaa puhdistaa kunnolla hiontapölystä. Etenkin mikki ja potikkakolot ovat pahoja. Jos maalaa ruiskulla, ilmanpaine puhaltaa kolosta pölypilven sopivasti märän lakkapinnan päälle.
Jos lakkaat ulkona, varo hyttysiä =)
Lakat ja maalit ovat melkoisia myrkkyjä, joten höyryjä vastaan kannattaa suojautua. Ei mene pelkkä soittokyky vaan henki.
(joillekin sama asia)
 
Voi tuntua naurettavalta, mutta loppuvaiheessa iso froteepyyhe (tai joku muu pehmeä kangas) on hyvä olla kitaran alla suojana kolhuja vastaan.

Voi tuntua naurettavalta, mutta loppuvaiheessa iso froteepyyhe (tai joku muu pehmeä kangas) on hyvä olla kitaran alla suojana kolhuja vastaan.
 
Mun "soitinrakennuspyyhe" kulkee mukana melkein alusta asti rojektia. http://img201.imageshack.us/img201/7486/koivukantta13if.jpg
 
On siitä sekin ilo että kun alkaa ohimoissa pullottamaan niin voi ainakin konkreettisestä heittää pyyhkeen kehään. Varsinkin jos sattuu olemaan vielä kehäkin mukana.

Tuossahan nuita jo oli. Tuo työjärjestyspuoli on melko tärkeä huomioitava. Monet hommat muuttuvat yllättävän hankaliksi jos ne tehdään myöhässä. Esim. kaularaudan ura kannattaa tehdä suoraan, täysin muotoilemattomaan puupölkkyyn. Jo pelkkä kaulan reunojen työstö vaikeuttaa hommaa melkoisesti. Toisaalta hommat sujuvat myös useammassa kuin yhdessä järjestyksessä. Eli nuppi raksuttamaan, siitä se lähtee.
 
Aloitellessa kannattaa olla varovainen puuta poistaessaan. Yleensä siinä käy niin, että puuta poistetaan liikaa. Mä oon nähnyt parit sellaset teelmät joissa kaulat olivat käyneet melko ohkaiseksi työn edetessä. Mulla oli omassa ensimmäisessä projektissa kaulan alapuoli peukalon puolelta hiukan kuopalla 5.-12. nauhaväleiltä. Tätä ei huomannut muuta kuin siinä vaiheessa kun tein tohon otelautaremonttia ja hioin kaulan yläpintaa suoraksi. Kävi hiukan kapiaksi tuo kaula, joutuupi levittämään. Mukava homma läpikaulasella...
 
Voi tuntua naurettavalta, mutta loppuvaiheessa iso froteepyyhe (tai joku muu pehmeä kangas) on hyvä olla kitaran alla suojana kolhuja vastaan.
 
Ei lainkaan. Mulla on tuolla kaverin tallilla sellanen työalustana toimiva uretaanilevy, jonka päälle oli jossain vaiheessa puettu Pariisin Hard Rock Café:n T-paita.

Juu kiitoksia vaan hyvistä vinkeistä. Ilmeisesti aikalailla samantapaisia pikkuvirheitä tapahtuu kaikille aloittelijoille. Täytyypä juuri noissa olla tarkkana.

Ekasta (vieläkin keskeneräisestä) projektista tuli opittua se, että kaularaudan uran jyrsiminen on HUOMATTAVASTI helpompaa jos ensin jyrsii sen uran ja sitten vasta sahaa kaulaa muotoon ;)

Jos aiot valmistaa useamman kuin yhden kitaran, edes pitkällä tähtäimellä, niin valmista hyvät mallineet/jigit, helpottaa eri työvaiheita rutosti..

Minä kehottaisin hommaamaan kaikki tallat, peitelevyt mikit ja varsinkin pleksin heti alkuun. Varsinkin sillä pleksillä on hyvä mallata bodyn muotoja niin että pleksin ja bodyn reunan väliin jää tasaisesti puuta. Mitkään piirustukset ei 100% vastaa jotain pleksiä ja "amatöörin" tekemän kitaran tunnistaa usein matkankin päästä siitä että pleksi ei oikein "istu".
Aivan niinkuin tässä muutkin ovast maininneet niin toinen "heikko" paikka voi olla tuo kaulatasku. Se saa mielellään olla sopivan tiukka mutta kannattaa muistaa että kaulaan tulee lakka joka vähän kasvattaa kaulan mittoja joten siitä ei kannata tehdä liian tiukka.
Kolmas paikka on virittimet. Virittimien kuuluu olla täsmälliseti rivissä ja millilleen tasavälein ja niin aseteltu että kielet kulkee suoraan satulan kautta omalle virittimelle.
Neljäs paikka on kielten läpivienti bodyssä. Ne porataan vasta kun kaula on kiinni ja tallalle on löytynyt oikea paikka ja molemmat E kielet "apuviivoittimena" käyttämällä. Läpivientien poraamisessa pylväsporakone on välttämätön jos aikoo saada holkit siistiin riviin.
Nämä on pikku asioita mutta hosumalla näissä asioissa kitarasta tulee sellainen "juosten kustu" vaikka muuten olisikin soinnillisesti täydellinen. Tuollaiset mahdolliset pienet "kauneus virheet" tuppaa vituttamaan vuosikausia jos johtuu pelkästä huolimattomuudesta.

Terä kunnolla kiinni yläjyrsimeen. Varsinkin kaularauta uraa tehdessä on monella terä lähtenyt "uimaan" ja tullut toiselta puolelta läpi.
 
Yksi yleinen virhe fender tyyppisten kaulojen kanssa on se, että vannesahalla on vedetty liian pitkälle siinä vaiheessa kun lapaa on ohennettu. Tuloksena on, ettei se pyöristys, joka siinä lavan ja otelaudan välissä on oikein tahdo enään onnistua tai pyöristyksen säteeksi tulee niin pieni että näyttää huonolta.

Jyrsimen kanssa käytetään AINA sapluunaa tai ohjuria. Vaikka olisi kuin pieni siivu nopeasti otettava. Sapluunoiden kiinnitys pitää olla siten ettei vahingossakaan liiku.
Kaularaudan uran jyrsinnässä on hyvä käyttää lyijykynää terän paikalla ja sillä piirtää jyrsintälinjan ja verrata mihin sen olisi pitänyt tulla.
Pienten ruuvien sun muiden hilujen reijät kannattaa tehdä vasta pntakäsittelyn jälkeen. Lakkapinta halkeaa, jos vettä pääsee pieneen ruuvin reikään.

Jyrsimen kanssa käytetään AINA sapluunaa tai ohjuria.
 
Mä oon kyllä viime aikoina siirtynyt ihan vaan vapaalla kädellä vetämään. Ei jaksa tehdä sapluunoita :P Viimeks ajoin mikkikolot vapaalla kädellä.
 
Tosin nehän jää kehyksien alle piiloon, näkyvät jyrsinnät toki sapluunoilla että jää nätit reunat.

Mä oon kyllä viime aikoina siirtynyt ihan vaan vapaalla kädellä vetämään. Ei jaksa tehdä sapluunoita :P Viimeks ajoin mikkikolot vapaalla kädellä.
 
Tosin nehän jää kehyksien alle piiloon, näkyvät jyrsinnät toki sapluunoilla että jää nätit reunat.
 
Sä ootkin jo harjoitellut :)
Minä tein ennen vapaalla kädellä ja hyvin sekin onnistuu. En vaan halua riskeerata kalliin puun tärveltämistä.

Sä ootkin jo harjoitellut :)
 
Noh, mutta totuuden nimissä on kyllä sanottava että mieluummin sitä kyllä sapluunoilla tekisi. Pitää nyt varmaan tehdä hyvät sapluunat humppari-kololle, kaulataskulle taitaa jo ihan pätevä mulla ollakin. Ja par muutakin pitäis jaksaa päkertää...

Projekti alkaa olla maali/lakkavaiheessa, mutta pientä taukoa pitelen jotta jaksaa vielä katsoa hienosäädöt.
 
Mitä nyt mokailtua on tullut, niin ensimmäiseksi
1. tulee mieleen kiire. Välillä iski sellainen "teen vielä nämä"- kuume päälle, ja eihän siitä hyvää silloin tule.
 
2. Ensimmäinen kitara, ja ilman kunnon piirrustuksia... kirjaston Telecaster:n piirroksista suunnilleen mitat, ja malli. Kaulan sentään maltoin tehdä just eikä melkein. Ja rauhassa. Mutta piirrokset lähti takas kirjastoon Kauan sitten. Ompahan persoonallinen.
 
3. Ei sapluunoita. Paljon nysväämistä olisi säästynyt kunnon sapluunoilla. Ja jälkikin olisi paljon siistimpää. Tuli monesti kuviteltua itsestään(käsien vakaudesta)liikoja. mm. Kaulakolon kanssa. Oikeasti. Sitä se laiskuus&mukakiire teettää.
 
4. Osat ostettu tipoitellen. Ehkä olisi alustapitäen pitänyt tehdä itselleen selväksi että "tehdään eikä katella". Taas kerran karmea vaiva nettimittojen kanssa säätäessä kun ei mikkejä/koneistoja jne. hennonut ostaa ennenkuin oli varma että tästä kitara tulee.
 
5. Liikaa kokeellisuutta monissa kohdissa. Opettelu ei oikein enää kuulu skitan tekoon. Eli jos jotain on epäselvää, niin suosittelen käyttämään aikaa testailuun ja harjoituspaloihin ennenkuin kokeilee siihen työhön tyyliin "hups, ei tällä viilalla".
 
mm. Telen alasarvi sai hieman typistetyn muodon kun jyrsin pääsi keikahtamaan ja lohkaisi kunnolla puuta. 10min kunnon tukien säätämisessä olisi senkin kanssa auttanut.
 
No, kohta(n.1kk) on F-aukkoinen(vapaalla kädellä piirretty &jyrsitty aukko) Telecaster(vapaasti muotoiltu) valmiina. Pistän sitten kuvia. Vielä en kehtaa.
 
Ja jos toisen joskus teen, niin teen aivan tasanvarmasti kaikki sapluunat sun muut kerralla kuntoon. Ja suunnittelen kunnolla. Nyk. projekti oli vähän sellainen liiankin harrastelumeininki/katsotaas mitä tapahtuu pohjalta.