Yleistä keskustelua musiikista ›

Elämää suurempiin? Sitten elämäni lie varsin pieni, kun koskaan en ole miehen nimeä edes kuullut.
 
Häpsää.

Elämää suurempiin? Sitten elämäni lie varsin pieni, kun koskaan en ole miehen nimeä edes kuullut.
 
Hoho, itsekkin ihmettelin samaa.

Pitääkö tässä nyt ryhtyä luettelemaan lahjakkaita muusikoita jotka eivät ole vielä kuolleet?
Ihmisiä kuolee jatkuvasti ties mihin, ja olisi kumma jos siellä ei olisi muutamaa muusikkoa muiden ammattien joukossa. Samalla tavalla voisi kysyä, miksi kaikki taitavat putkimiehet/bussikuskit kuolevat.
 
Elämää suurempiin? Sitten elämäni lie varsin pieni, kun koskaan en ole miehen nimeä edes kuullut.
Eiköhän tuo vain ollut esimerkki lahjakkaasta muusikosta joka kuoli.

Eiköhän tuo vain ollut esimerkki lahjakkaasta muusikosta joka kuoli.
 
Kun nyt en sattunut edes tietämään, että hän on ollut muusikko. My bad. Mun isäkin kuoli ihan liian nuorena. Tai sitten liian vanhana, kun minut ehti tekemään.

edit: mutta siis monasti soittaja joka ei eläessään ole "elämää suurempi" on sitä kuoltuaan. Hassua?
 
En tiedä hassuudesta, mutta ainakin täyttä paskaa. En tiedä yhtäkään ihmistä joka noin ajattelisi.

ps sanokaa's miksi kaikki lahjakkaat muusikot jotka ovat alkoholisoituneita ja itsetuhoisia kuolee ? :)

En tiedä hassuudesta, mutta ainakin täyttä paskaa. En tiedä yhtäkään ihmistä joka noin ajattelisi.
 
Minä tiedän lukemattomia jotka kuitenkin noin toimivat, sanoivat mitä hyvänsä. Sama juttu kun taidemaalareilla. Eläessään hyvä kun saa muutaman kuvan myytyä, kuoleman jälkeen pompsahtaa teosten hinnat kattoon.

ps sanokaa's miksi kaikki lahjakkaat muusikot jotka ovat alkoholisoituneita ja itsetuhoisia kuolee ? :)
 
Uusimpien tutkimusten mukaan kuolleisuus on 1.000000/nenä.

Ajatelkaapa minkälainen legenda vaikkapa Michael Jackson olisi, jos hän olisi kuollut vaikkapa HiStory-levyn aikoihin tai aiemminkin...
 
Eli kyllä sillä kuolemisella taitaa olla jotain positiivista vaikutusta urakehitykseen.
 
Ja toisaalta voihan se johtua siitäkin, että lahjakkaat muusikot saavuttavat yleensä paljon jo nuorina ja nuorena jos saa paljon ja liian nopeasti niin voi mennä överiksi. Ja tietysti osansa on rock'n'roll-elämällä, sillä että sitä on pakko elää ja siinä vaiheessa kun se pinnalle päässyt rokkari tajuaa että rokkielämää ei ole pakko elää, niin on jo liian myöhäistä.
 
Nuo nykyäänkin elossa olevat legendat ovat monet aika paljon sitä rock'n'roll -elämää nähneet ja ovat onnekkaita että ovat vielä hengissä. Kuten esim. Ozzy Osbourne.

Itse koen että kaikki minulle tärkeät ovat jo kuolleet... en ole uusia "idoleita" löytänyt...
 
Dimebag Darrell, Jimi Hendrix, Jim Morrison, Pete Walli, Stevie Ray Vaughan, Kurt Cobain, John Lee Hooker, Chuck Schuldiner... jne jne. Listaa voisi jatkaa vielä pidempäänkin mutta olkoot tuossa.

Dimebag Darrell, Jimi Hendrix, Jim Morrison, Pete Walli, Stevie Ray Vaughan, Kurt Cobain, John Lee Hooker, Chuck Schuldiner... jne jne
 
No niin, olen sivistänyt itseäni. http://www.nndb.com/people/213/000092934/
Enpä kadu edelleenkään tietämättömyyttäni, koska ihan inttervepissä sanotaan "Level of fame: Niche".

Se, että kuolee, ei yksistään merkinne mitään muuta, kuin että artisti ei enää tee uutta musiikkia (julkaistahan joku jotain piilomatskua voi), vaan kuolema vaatii oikean Ajoituksen ja Tavan kohahduttaakseen kansaa ja jäädäkseen mieliin. Dianalla oli aika tyyli meno.

No niin, olen sivistänyt itseäni. http://www.nndb.com/people/213/000092934/
Enpä kadu edelleenkään tietämättömyyttäni, koska ihan inttervepissä sanotaan "Level of fame: Niche".
 
Ei kai sillä ole mitään väliä, kuinka kuuluisa Schuldiner oli tai ei ollut, enemmänkin sillä, että hän oli (ja on) joillekin tärkeä esikuva ja muusikko. Joten luonnollisesti kohtalonsa harmittaa. Muutenkin ajattelin, että se oli kai alunperin tämän keskustelun aloittajan idea; ilmaista sitä, että on surullista, että niin monet hänen suosikeistaan ovat jo kuolleet.

Niin, ehkä tota lahjakkaiden muusikoiden kuolemaa ja sen jälkeistä suuruuden ihannointia koristaa sellainen myytti, että väkisin tulee mietityksi millaista kamaa se olisikaan vielä tehnyt, jollei olisi kuollut. Esim. Henkan tapauksessa on itsekin tullut asiaa pohdittua.
 
Olisiko nämä jo kuolleet tapaukset sitten tehneet enää mitään jo tehtyä parempaa tai mahdollisesti jopa täyttä skeidaa jää ikuiseksi arvoitukseksi. Moni vielä elossa oleva muusikko olisi aikaisemmin kuolleessaan paljon legendaarisempi kaveri kuin elossa. Kuolema, tämä maallisen elämän suurin peikko, myy aina hyvin. Sad but true.

Kaikkihan me kuollaan, syystä tahi toisesta. Ja on niitä vaarallisempiakin ammatteja kuin tuo muusikon ammatti.
 
Paska puhetta:)

En tiedä hassuudesta, mutta ainakin täyttä paskaa. En tiedä yhtäkään ihmistä joka noin ajattelisi.
 
Asut lukitussa kaapissa?

Kaikki ne jotka kuolee nuorena, ne muistetaan aina viidenkymmenenkin vuoden päästä semmosina ku ne oli nuorena parhaimmillaan, siks ne on niin legendoja. Sit jos elää vanhaks papaksi asti, niin sit se muistetaan semmosena vanhana pappana. Vika keikka muistetaan aina. Jos se oli sit joku legenda keikka kun tyyppi oli 25vee niin kai ny muistetaan paremmin kuin jos vika keikka oli joku surkee jossain baarissa, tyyppi 76vee ja katsojia 12.
 
Elvis?

Elvis?
 
Se myy nykyään Nakkikiskalla Teiskossa.

Niin, ehkä tota lahjakkaiden muusikoiden kuolemaa ja sen jälkeistä suuruuden ihannointia koristaa sellainen myytti, että väkisin tulee mietityksi millaista kamaa se olisikaan vielä tehnyt, jollei olisi kuollut. Esim. Henkan tapauksessa on itsekin tullut asiaa pohdittua.
 
Niinpä. Joskus töissä pohdiskeltiin tätä samaa. Hendrix olisi saattanut siirtyä kokeilevampaan suuntaan, ja ryhtyä levyttämään fuusioon kallellaan olevaa materiaalia: muistaakseni Miles Davisin kanssa neuvoteltiin joskus vuoden 1968-1969 tietämillä yhteisistä sessoista. Ja ehkä Jimi oltaisiin nähty 1990-luvulla Pori Jazzeilla soittamassa Woodstockin kukkaislasten sijasta valkokauluksiselle yritysyleisölle? = )
 
Ja kuinkahan monen "legendan" kohtaloksi olisi jäänyt taantuminen ja epätoivoinen muotivirtausten perässä roikkuminen?