Yleistä keskustelua musiikista ›

Oletko joskus tyhmyyksissäsi/rahapulassa/kännissä/muuten vaan myynyt levyjä, joiden myyminen on vituttanut suurissa määrin myöhemmin? Jotain tarinaa niistä olisi mukava saada, ettei ihan listaukseksi mene.
 
Itse myin joskus Helloweenin Pink Bubbles Go Ape-levyn, joka ei iskenyt yhtään. Nykyään, kun yhtyeen tuotantoa tulee luukutettua aika paljon, olisi kiva myös se Bubbles lyödä soittimeen. Mutta se on nykyään teillä tietämättömillä.. Ja se tuli myytyä vieläpä ihan törkeän halpaan hintaan, onneksi sen tosi halvalla käytettynä ostinkin. Halvemmalla se kuitenkin meni kuin tuli.
 
Rainbow:n On Stage tuli myös myytyä tosi halvalla. Se ei sisältönsä puolesta kaduta niinkään, mutta ainahan hyvän bändin levyjä on kiva pitää hyllyssä.
 
Sitten on näitä levyjä, joista joutuu suurinpiirtein maksamaan että pääsee niistä eroon. Niinkuin Freedom Callin Stairway to Fairyland, joka hyllyssä roikkuu vieläkin.
 
Joten, mites teidän bisneksenne?

Beastie Boysin Hello Nastyn myin jollekin joskus parillakybällä markalla. Sen verran kova levy on, että nyt harmittaa tuo myyminen.

Kaikki jotka ovat ruvenneet harmittamaan olen hommannut heti takaisin.

Quatermassin cd:n myin joskus ja sitä olis nyt kiva kuunnella uudestaan. Onhan siitä toki uusi painos saatavilla, mutta uudelleen ostaminen on aina niin vaikeaa.
 
Magman pari livelevyä (Theatre Du Taur '75 ja Opera De Reims '76) tuli myös rahapulassa myytyä ja vaikka kumpikaan ei mielestäni pärjännyt Live Hhai -tuplalle, niin kieltämättä luopuminen nyt hieman harmittaa.

Yhden ainoan levyn olen koskaan myynyt (moi, Arva!), joten ei kaduta.

En ole varma olenko edes myynyt ikinä mitään levyä. Vaihtanut olen jotain, mutta niitä en ole katunut.

Kauheen kasan Yesin vinyylejä vein divariin joskus nuorempana kun en vaan tajunnut. Voi paska.

Leningrad Cowboys: Terzo Mondo
Iron Maiden: Best of the Beast
 
Ennen en pitänyt noista yhtään, mutta nykyään pitäisi. Mutta en niin paljoa, että viitsisin uudelleen ostaa. Olisipahan levyhyllyn täytettä, joita voisi joka toinen vuosi kuunnella kerran.

Yhden ainoan levyn olen koskaan myynyt (moi, Arva!), joten ei kaduta.
 
Terve terve. Toimi muuten autossakin se levy, mikä seikka on hyvä koska kotona tulee kuunneltua lähinnä vinyylejä.
 
Joitakin levyjä olen myynyt, mutta en niitä joiden myyminen kaduttaisi.

kaduttaa kun joskus myin Venomin "Black Metal" vinyylin niin halvalla pois... mutta ostin sen takaisin sitten aikanaan (uudemman kerran)... tietysti paljon kalliimmalla :)

Myin joskus mielenhäiriössä Kotiteollisuuden pahvikantisen routa ei lopu -promosinkun, jonka olin alunperin ostanut markalla kirpparilta. Voittoahan toki tuli, mutta ei se kovin järkevää ollut. Apocalyptican Inquisition symphony meni divariin. Sen halajaisin takaisin. Samoin King Diamondin Graveyard.

Olen tasan kaksi kertaa myynyt levyjä. Tapaukset sattuivat jo vuosia sitten yläasteella ollessani, vielä silloin kun ei niitä levyjä muutenkaan montaa ollut. Ensimmäisellä kerralla myin Apulannan Ehjän (idiootti minä) ja toisella kerralla jonkun Bad Religionin levyn ja taisi siinä joku muukin olla.
 
Tapaukset kaduttavat vieläkin. Ei enää ikinä.

Ostan kohtuullisen paljon levyjä, enkä monestikaan tee sen suurempaa ennakkotutkimusta vaan ostan jos siltä tuntuu. Siinä sattuu ns. virheostoksia joita en kauhean kauaa hyllyssä kattele, mutta aika usein kun musiikkimaku muuttuu/taantuu/kehittyy, jostain artistista iskee tunne myöhemmin uudelleen, että "oliskohan se xxx sittenkin ollut hyvä?". Sitten niitä saa ostella takaisin. Ja aika usein ne sitten toimivatkin jo ihan eri tavalla.

v. 89 kun tuli ero siitä "ämmästä" ja kämppä tyhjennettiin, vein n. 70-80 vinyyliä divariin ja sain 500 mk. Rahat kesti vissiin kaks iltaa...........

Kauheen kasan Yesin vinyylejä vein divariin joskus nuorempana kun en vaan tajunnut. Voi paska.
 
Miksi? Miksi? MIKSI? Yesin vinyyleitä voi vaikka katsoa mielellään jos ei kuuntele. On sen verran hienoa kansitaidetta.

Blind Guardianin eka. En tajua, miksi myin. No, kaipa tuon jostain netistä parillakympillä sais taas ostettua.
 
Mercyful Faten alkuperäinen Melissa-vinyyli lähti kanssa. Sain kyllä muistaakseni ihan kohtalaisen korvauksen.

Tulihan noita blakkis-innostuksen takia kannettua divariin, eniten myöhemmin kadutti mm. Paradise Lost - Icon, Ramones - Anthology, Alice in Chains - Dirt ja Kreator - Coma of Souls (vieläpä kahteen kertaan, mitä ihmet..??)
 
Ei siis onneksi mitään harvinaisia mutta hemmetin hyviä levyjä. No takaisinhan nuo on saatu.

Kyllä ne muutamat punk-klassikot jotka tuli joskus myytyä olis kannattanut pitää. Esim. Terveiden Käsien ja Kaaoksen LP:t, Kaaos/Cadgers -seiskatuumanen, Propagandan kokikset ja muut. Erityisesti harmittaa Kumikristus/Sätkynukke -splittiälppärin myyminen. Kumikristus oli oikeasti ihan vitun kova. Tuo levy jos jostakin vielä löytyisi, niin maksaisinpa siitä hyvinkin.

edit: sählää