Elektroniikka ja soitinrakennus ›

zepeteus:
 
Minkälaisen vain satut löytämään, näin ainakin ko. modin tehneet sanovat. Sitten se täytyy kytkeä ohjeiden mukaisesti siten, että toimii diodina. Irtokannat poistetun D6:n tilalle voisivat olla hyvä idea kokeiluja varten. Jotkut sanovat, että tämän diodin korvaus ge-trankulla laskee tasoja, tekee soundista kompressoituneemman oloisen. Kahtakin ge-trankkua sarjassa oli testattu tuon D6:n tilalla, toimi, samaten kuin germanium diodi tai vaikkapa LED.
 
Tuo Keeleyn modi on siinä mielessä mielestäni huono modi, että se tietyssä mielessä pienentää pedaalin dynaamista aluetta - Nimenomaan tuon R6:n pienentäminen 2,4 kiloon; Vaikka drive-potikka olisi lähes 'nollassa' ja kieliä näppäilisi kuinka hiljaa, niin silti 'taustalta' höökii epämääräisen voimakas särö. Itse en suosittele kyseiseen vastukseen kajoamista, jos haluaa säilyttää pedaalissaan kepeät, lähes kliinin omaiset overdraivit. Roisimpaa säröä haettaessa ks. modi palvelee hyvin.
 
Särön määrää pystyy kasvattamaan myös toisella tapaa - Ideana on se, että korvaa yhden (tai useamman) klippaavista diodeista matalampi kynnysjännitteisellä diodilla, jolloin ks puolijakson signaalia leikataan alempaa ja säröä tulee lisää. Tämä operaatio laskee (teorian mukaan) myös tasoja.
 
Itse aloittelin tänään (pienin askelin) tuon diodipuolen testittelyn. Laitoin D6:n tilalle kannan ja otin testin alle germanium trankun, Schottky-diodin ja defaulttelina olevan silikoni diodin.
 
Yleismittarin antamat kynnysjännitteet:
Ge-transistori (kanta-emitteri-liitos): 0,25 V
Schottky-diodi: 0,28 V
silikoni-diodi: 0,62 V
 
Schottky diodin otin testiin sen vuoksi, että minua kiinnosti tietää "miten lähellä" se on Ge-trankkua. Svappailin diodeja tuntitolkulla edes takaisin ja päädyin loppujen lopuksi varovaisiin johtopäätöksiinkin. Keskityin enimmäkseen mietoihin drive-saundeihin (drive-potikka noin klo 7:30:ssa), koska niissä pääasiallisesti pedaalia käytän.
 
Ge-trankku -> mureutta tuli huomattavasti lisää verrattuna silikoni diodiin. Soittodynamiikkaa muuttamalla pääsi lähes 'kliinistä' mureisiin rosoihin. Saundi pysyi mukavan tiiviinä/hyvin läjässä "kovemmalla kädellä soittaessakin". Ge-trankussa oli hieman enemmän särmää/rosoa/luonnetta kuin Schottky:ssa. 'Rajummilla' drive-potikan asetuksilla saundiin tuli tuollaista kompression henkistä vivahdetta. Mureutta oli tännekin päähän tullut lisää, verrattuna silikoniin. Sooloissa oli kuulas laulava saundi. Tasot tippuivat omasta mielestäni kummassakin ääripäässä suhteellisen vähän verrattuna silikoniin.
 
Schottky-diodi -> Aika lähellä Ge-trankkua. Verrattuna germaniumiin, sanoisin että saundi oli astetta "hifimpi" - Hifimpää/silotellumpaa rosoa niin sanoakseni :) Enkä tarkoita "hifiä" siinä mielessä, että se olisi automaattisesti parempi vaihtoehto. Tuntuu sikäli hassulta, että kynnysjännitteessä ei ole nimeksikään eroa, mutta silti saundissa on havaittavissa kyseinen nyanssi (toki mittarin lukemissakin on omat "tulkinnallisuutensa").
 
silikoni-diodi -> Tässä oli kaikkein kuulain ja tietyssä mielessä kliinein saundi - Soittodynamiikalla tuotetussa särössä ei ollut omaan makuuni niin paljon "liikkumavaraa" kuin kahdessa aikaisemmassa tapauksessa; "Kovemmalla kädellä" tuotettu särö ei ollut minun korviini niin musikaalisen kuuloinen kuin kahdessa aikaisemmassa tapauksessa. Sanotaanko näin, että särön "musikaalinen dynamiikka" oli pienempi. Alkaa kuvaukset olemaan jo melko 'tannisia' ;D
 
Seuraavaksi (kun aikaa on) olisi tarkoitus kolvata kannat kahden muunkin diodin paikalle ja jatkaa testittelyä ('rectifier' diodeilla jne)... Mielenkiintoisen kuuloisia kombinaatioitahan noista saa... Sitten kun sotkee mukaan vielä opari-svappailun niin luulisi variaatioita piisaavan ;)
 
---
 
P.S. Jyrsijäthän kuuluvat oleellisena osana elektroniikkaan:
 
http://instruct1.cit.cornell.edu/co … tsland/STUDENTPROJ/2002to2003/lil2/
 
;)