Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

Anyhoo, ei noista ambientia millään saa.
 
Kylläpä Shpongle on tungettu joissain paikoissa 'Ambient Trance'- genreen.
 
No, eipä noilla määrityksillä nyt niin väliä ole.

Kylläpä Shpongle on tungettu joissain paikoissa 'Ambient Trance'- genreen.
 
Niin, mutta Shpongle onkin monen eri tyylilajin sekoitus, ei mikään yksittäispakattu möhkäle. Ambientilla tarkoitin sananmukaisesti Ambientia. Jos Brian Eno, The Orb , Tangerine Dream, Pete Namlook, Robert Rich, Steven Roach, Jonn Serrie jne. kuulostaa tutuilta, niin Ambientilla tarkoitin juurikin tämänlaista.
 
Edit. Kohta on varmaan olemassa ambient 2-stepiä, Ambient Hardcorea, Ambient NRG:tä ja Ambient Ambientiä. (little quotation)

Kohta on varmaan olemassa ambient 2-stepiä, Ambient Hardcorea, Ambient NRG:tä ja Ambient Ambientiä. (little quotation)
 
Niinpä, ja eiköhän monia tommosia ole jossain käytössä jo nykyäänkin. Mitähän sitten kun vaikkapa (vielä kuvitteelisen?) 'Ambient Rock':in sisältä aletaan nimeämään alalajeja? Ambient Psychedelic Rock? Ambient Punk Rock? Ja pian jo: Ambient Intelligent Dance Metal?
 
Huhhuh.

SYNAESTHESIA
 
Joop, kalpenee monien jo mainittujen bändien rinnalla... mutta mikä estää kokeilemasta.
 
PS. Ambient on minulle vähän hämärä alue, enkä tiedä siitä muuta, kuin että se kuulostaa hyvältä.
 
edit.
Ja oudompaa osastoa (jotain dark ambient -meininkiä) esittävät: Abrubtum, Ice Ages, Sol Invictus, Jääportit ja Leviathan (ei se proge eikä se hevi vaan tää! :D).
 
Jotain ambienttiin viittaavaa on myös Anahata ja The Infinity Project.

Itse pidän näistä, tosin osa nyt voi joidenkin mielestä olla jotain muuta kuin ambienttia. Minkäs teet:
 
Delerium - kaikki bändin 7 ensimmäistä levyä
Diablo II:n soundtrack
Elend - Winds Devouring Men
Ice Ages - Strike the Ground
Ice Ages - This Killing Emptiness
Karl Sanders - Saurian Meditation
Ulver - kaikki bläkkisaikojen jälkeiset levyt

Nyt löytyi hyvä: Jon Jenkins - Flow. Kannattaa kuunnella!

Postista pukkasi vähän aikaa sitten Deathprod-boksi, jossa on käsittääkseni jotakuinkin herran koko soolotuotanto. Julmetun komeaa tavaraa, eikä genrestä ole varmaankaan epäilystä.
 
Tämähän on se Supersilentin kaveri? Vaikuttaa kyllä erittäin mielenkiintoiselta, en ole vaan koskaan onnistunut kuulemaan.

Mites ois Vir Unis & Steve Roach?
Astralasia?
Klaus Schulze?
 
Klaus Schulze, kyllä, todella. Harmi että se viidenkymmenen CD:n boksi oli sangen limited edition. Olis kelvannut jo ihan brassailumielessä. "hei, mulla on viiskytä cd:tä huminaa ja se on boksi!"

ambientia tai post ambientia, sama kai tuo.
susumu yokotan muutamat levyt ovat erinomaisia.
colleenin molemmat levyt kannattaa kuunnella.
mileecen formations on varmasti mahtava, mutta pahus, loppuunmyyty (joskin mikäli hyvin käy, saan sen pian postissa!).
novisadin seleya on myös mukava, etenkin loppupään biisit.
muita en nyt muista. mutta nämä ovat ainakin hienoja! ainakin nämä säveltäjät ovat ymmärtäneet että ambientiin voi lisätä hieman valoa.

Tämähän on se Supersilentin kaveri? Vaikuttaa kyllä erittäin mielenkiintoiselta, en ole vaan koskaan onnistunut kuulemaan.
 
Joo, sepä se. Näin viime kesänä livenäkin pätkän, mutta oli niin pirun ahdistavaa tavaraa aurinkopäivään ja leppoisaan mielentilaan etten silloin jaksanut/pystynyt kattomaan kokonaan. Nyt vähän harmittaa.
 
Törmäsin pari päivää sitten The Dead Texanin debyyttiin. Hienoa tavaraa sekin, suosittelen tsekkaamaan jos sattuu vastaan. Ruotsin metsistä ponnistava Porn Sword Tobacco myös, helvetin kaunista humistelua nimestä huolimatta. Ja Colleenin Golden Morning Breaks...hitto, näitähän on tullut viime aikoina aika paljonkin vastaan...

Jo aiemmin mainitussa Labradfordissa vaikuttavan Mark Nelsonin sooloprojekti Pan American on utuista, mutta samalla minimalistisesti rytmillistä musiikkia. Esim. levy The River Made No Sound.
 
Toiseksi tuli mieleen Gas, jonka levy Köningsforst on merkillisellä tavalla kulkevaa tajunnanluotausmusiikkia. Aika lailla määrittelemätöntä menoa, joka vie minimaalisen poljennon vieläkin syvemmälle usvan sekaan. Gasin takana on herra nimeltä Wolfgang Voigt, joka on esiintynyt myös nimellä Mike Ink. Itselleni on tuttu lähinnä tämä Gas-projekti, joka lienee myös hänen avaruudellisinta musiikkiaan.
 
Ja kyllä näissä on sitä tilan ja avaruuden tuntua; varmasti myös musiikillista vastapainoa kaikelle hätäilylle. Nimenomaan sitä ambienttia.

supersilent! sen unohdin! hieno bändi!
ja arvatkaapa löysinkö eilen postilaatikostani mileecen levyn, jota niin manailin loppuunmyydyksi. täytyy sanoa, että kyseessä oli silkka ihme, mutta niin nyt vain kävi. ja kyllä, se ON hyvä.

Ainii:
 
Marsen Jules - Herbstlaub
 
Helevetti et on komee levy. Vellovia jousimattoja ja silkkaa avaruutta.

Rinneradio!
 
Todellakin, ja myös:
- Slowhill
 
jossa Tapani Rinne myös soittelee puhaltimia... toimii!
 
ja tämmönen jazzahtava bändi, joka sopii chillailuun:
 
The Cinematic Orchestra
 
EDIT: jaa joo, tuo cinematic orchestra ja samoin slowhillkin ovat kyllä melko kaukana varsinaisesta ambientista... Mutta kun ketjussa on mainittu jo sphonglet ja aphextwinit niin miksei nämäkin.

Olisko kellään muuten mitään tietoa että mistä sitä Coilin Music to play in the dark vol.1:tä saisi ostettua?

Olisko kellään muuten mitään tietoa että mistä sitä Coilin Music to play in the dark vol.1:tä saisi ostettua?
 
http://www.cyberware.fi/shop/

Onko kukaan kuullut Robert Fripp:in (King Crimson) ja Brian Enon yhteistuotosta. Jostain soundin levyarvostelusta luin jotain, mutta jäi vähän auki että minkätyylistä se edes on. KC:ta ja BE:tä kuunnelleena olettaisin että tulos olisi jotain mielenkiintoista..?
 
Parivaljakon kaikki kolme levyä (No Pussyfooting, Evening Star ja The Equatorial Stars) ovat ilmiömäisiä. Jotenkin he saavat toisistaan irti jopa enemmän kuin saisivat koskaan soolona. Musiikki on lähinnä Frippin kitaramaalailua (alkupään levyillä nauhakaikua, uusimmalla digitaaliefektejä ja kitaraa sellaisenaan) ja Enon "jotain", jota en ole koskaan osannut paikallistaa...
 
Heidän viime vuonna ilmestynyt uusin levynsä "The Equatorial Stars", ei paljoa jää 70-luvun levykaksikolle. Näin kesäiltaisin on hauska jumittaa kuunnellen tuota kyseistä levyä ja samalla seurata kannessa olevia tähtikuvioita. Minulle toimii erinomaisesti. Levyä ei aluksi tuntunut saavan kuin jenkeistä, mutta nyt ainakin Keltaisen jäänsärkijän valikoimiin sitä on ilmestynyt.

Jiituomaksella oli kyllä tiukka lista. Itsekkin suosittelen todella paljon nuita Aural Hypnoxin artisteja. Niiden lisäksi seuraavia:
 
Raison' Dê Etre - Requiem For Abandoned Souls
Sostrah Tinnitus - Se vaikia italiankielinen levyn nimi jota en muista ikinä
Ulver - Svidd Neger
Ulver - Teachings In Silence
Ulver - Lyckantrophen Themes
Zoät Aon - Star Autopsy
Jääportit - Uumenissa
Kammarheitin kumpaakin. Ekaa enemmän.

Nodens Ictus.