Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

Nyt taas ei sivua mitään käsitellyistä aiheista, mutta minusta konemusiikissa ollaan tekemisissä yhden erittäin tärkeän elementin kanssa : rituaalinomaisuuden. Käsite "hyvät bileet" on ehkä vieras vielä vanhoja syntsalegendalevyjä diggaileville, mutta moderni 'konemusa-isti' tietää varmasti mitä se on kun jatkuvana soljuvana virtana tulee musiikkia isossa hallissa ja ihmiset tanssivat/bilettävät. Parhaimmillaan se muistuttaa ja tuo mieleen, sekä sydämeen, vahvan rituaalinomaisen helähtelyn jostain ihmisen primitiivisestä menneisyydestä. Ihmiset tanssivat musiikkia psykedeliaa huokuvassa ympäristössä saavuttakseen tanssin ja rytmin kautta transsin. Tokikin on hyvin paljon tyyppejä ketkä lattialla vaan ketkuvat ollakseen esillä ja iskettävinä ihan niinkuin baarissa/raflassakin mutta heistä ei ole pakko välittää, tanssitranssin hakeminen on täysin subjektiivinen asia. Tästä näkökulmasta on minusta hyvin ymmärrettävää että rock / pop piireissä pelätään konemusiikkia, koska sen arvataan ja miltei tiedetäänkin tulevan paljon lähemmäs ja tarjoavan elämyksellisellä tasolla enemmän kuin rockin. Upea konemusiikki täytyy bilettää ja tanssia sisään sieluun!
 
Minään eleganttina taiteena en hyvää bailukonemusaa pidä todellakaan, mutta se mitä se tarjoilee elämyksenä, on jotain uskomatonta. Upea konsertti hyvältä bändiltä on kuitenkin erilainen mutta ainakin minulle erittäin voimakas kokemus. Sen lisäksi että kuulee ja liikkuu hyvän musiikin mukana, niin näkee vielä miten se lavalla soitetaan ja toteutetaan - Luodaan.
 
p.s. Heh, muistaneeko kukaan niitä aikoja, kun oli vielä hip-hop keskustelupalsta.. Siellä sitä vasta sotaa käytiin! (viitaten mikaelin tuomaan konemusiikki-palstanimisynnyttääsotaa-ideaan) ..

Hyviä pointteja ja näkökulmia edellisessä kirjoituksessa! :)

en viitsinyt maelstromin koko kommenttia tähän quotata, mutta siis siihen viitaten:
 
reivikulttuuri on ihan oma juttunsa, mutta vähän hassusti tosta kommentista saa semmoisen kuvan että termi "konemusiikki" tulee katettua kokonaisuudessaan tanssitouhuilla. toki viitattiin myös "vanhojen syntsalevyjen diggareihin", mutta onhan sitä modernia konetavaraa vaikka minkämoista muutakin. esim. viime aikoina levylautasella/cd-soittimessa on viihtynyt mm. erlend øyen unrest (no okei, sitä nyt kyllä helposti tanssiikin), autechren tuotanto ja tuo the streetsin original pirate material - eli aika selkeästi konevetoista tavaraa, mutta ei kyllä mitään rave-ainesta...;)
 
eli siis: puhutaan asioista niiden nimillä, kun niille on semmoiset keksitty. mua kyllä ärsyttää koko "konemusiikki"-termi aika paljon - ei se kovin paljoa kerro.
 
mitä vannoutuneiden rokki-ihmisten konemusiikkipelkoihin tulee, niin tuskinpa ne nyt sitä elämyksellisyyttä pelkäävät - eiväthän nuo siitä (trancen hienouksista) edes tiedä. nuo tribaali-transsiviittaukset ovat varmaan ihan kohdillaan (näkeehän sen jo trancelevyjen galakseja syleilevistä hippi-happo-sieni- biisiennimeämisestä mitä siitä haetaan), en tosin itse ole rave-ihmisiä. voimakasta immersiota ja elämyksellisyyttä löytyy toki myös muunkin musiikin saralta - eri tavalla vaan mitä tässä puhuttiin. vrt. danko jones taannoin tavastialla; tony allen taannoin samaisessa paikassa. minä olin ainakin innoissani ja muissa maailmoissa molemmilla keikoilla :)
 
semmoista, tuli vähän tilitettyä...ei siis mitään herra maelstromia vastaan, vähän selvennystä vain...

EDIT: Myönnetään, että on hyvääkin jumputusta. Amon Tobin on tätä parhaimmillaan.
 
Amon Tobin on hienoa tavaraa, miehen rumpu-/perkkaohjelmointi/samplenpyöritys hämmentää yhä edelleenkin...jumputuksen puolelle taitaa lipsua vaan ne hittibiisit.

Tämä konemusa, jota jotkut jumalanaan palvoo, on hyvin kaukana ihmisen hienointa kykyä. Tehdä musikaalista musiikkia. Olis mukava kun poikeroiset tutustuis musiikkiin sen verran että tuon totuuden hyväksyisivät. Sen jälkeen voitais jutella konemusasta aikansa ilmiönä. Sen hyvistä ja huonoista elementeistä.
 
Onhan silläkin puolensa. Sitä vaan ei saisi seata musiikkiin.
 
Taitaa olla pelkkää provoamista, mutta mikäs siinä, provoilla saa monesti ihan asiallistakin keskustelua aikaan. Kokeillaan.
 
Musiikin lajitteleminen on paitsi loputon suo, myös aika turhaa. En ymmärrä tarvetta jakaa musiikkia "me" vastaan "ne" -tyyliin. Koneilla tehty musiikki ei ole keneltäkään pois, kuten ei myöskään "perinteisemmillä" soittimilla tehty musiikki. Ja kuten varmasti sinäkin tiedät, rajat ovat aika häilyviä kaikissa tapauksissa. Se, että tekee "konemusiikkia" (ts. jotain sen alalajikkeista) ei estä, etteikö mukana voisi käyttää näitä perinteisempiäkin soittimia. Tai päinvastoin. Televiisiosta tuli tässä joku aikaa sitten Kosheen-nimisen konemusiikkia esittävän orkesterin livekeikka. Levyllä Kosheen on naislaulaja, rumpubiitit ja "koneäänet". Lavalla Kosheen oli naislaulaja, rummut, useampi sello, sähköbasso ja syntetisaattoreita. Niitä soittivat ihmiset. Vastaavasti esimerkiksi kitararock-yhtyeenä aloittanut Radiohead käyttää nykyisin aika monipuolisella tavalla keikoillaan koneita sekaisin muiden soittimien kanssa. Nämä siis vain noin esimerkkeinä.
 
En ole (täällä) huomannut kenenkään "palvovan" konemusiikkia niin sokeasti, etteikö voisi myöntää myös muun musiikin parista hienoja elementtejä tai asiansa osaavia nimiä. Tosin en epäile, etteikö tällaisiakin henkilöitä ole. Ja jos onkin, senkun, pitäkööt mistä tykkäävät. Vastaavasti täytyy sanoa, että ainakin omien kokemuksieni mukaan monilla näiden "perinteisempien" soittimien ylistäjillä on enemmänkin vaikeuksia olla avarakatseisia. En yksinkertaisesti pysty ymmärtämään umpimielisyyttä musiikin suhteen. Itse olen todennut jo hyvän aikaa sitten, että jokaisesta genrestä löytyy aivan varmasti helmiä, jos vain jaksaa etsiä pintaa syvemmältä. Osaavien ihmisten käsissä syntyy monesti hienoa musiikkia.
 
Mikä on musikaalista, mitä on musikaalisuus? Kertoisitko oman näkemyksesi asiasta? Keskustelu on aika huonolla pohjalla, jos lähdetään ajatuksesta, että on olemassa jotain universaalisesti oikeaa musikaalisuutta, joka kaikkien tulisi tunnustaa. Jokainen ihminen ymmärtää ja käsittelee musiikin omalla tavallaan. Toisille ihmisille jo pelkät erilaiset äänet voivat muodostaa loistavan kokonaisuuden, toiselle ihmiselle se on vain päällekäin läntättyjä ääniä. Musiikin ymmärtämistä on tutkittu enemmänkin, ihan tieteellisestikin. Ikävä kyllä en ole aiheeseen tarpeeksi perehtynyt voidakseni tuosta tieteellisestä puolesta sanoa sen enempää.
 
Ja niin... Konemusa aikansa ilmiönä. :) Minkä ajan? Tiedät varmasti aivan hyvin, että konemusiikki ei ole vain poikeroisten "aikansa ilmiö", mutta onhan sillä kiva provota. Sikäli kun itse musiikin historiaa tunnen, väittäisin koneilla tuotetun musiikin olevan lähtöisin jo 1970-luvulta. Esimerkiksi Kraftwerk, J-M Jarre ja Tangerine Dream olivat tuon ajan uranuurtajia, joilla on enemmän tai vähemmän ollut vaikutusta nykyiseen konemusiikkiin.