Laulaminen ›

Joo, eka keikka Torstaina edessä.. Jänittää niin pirusti.. Käet tärrää ja
Pikkusen liian vähän harjotusta, ja tekstien ulkoamuistaminen tuottaa vaikeuksia.. nyt äkkiä jotaki piristävää kuultavaa..
Mitä ratkasevaa kerkiän kahessa päivässä tehä? Neuvokaapa kokeneemmat!
Kiitos ja kumarrus :)

Tee suurinpiirtein mitä tahansa muuta kuin mietit tuota keikkaa. Siis ihan mitä tahansa muuta, parissa päivässä ei kuitenkaan enää muistamisen suhteen ihmeitä tehdä, joten on parempi keskittyä pään tyhjennykseen ja ressin poistamiseen.

Voisinpa väittää edelliseen vastaan. Ei kannata stressata toki, mutta kahdessa päivässä voi saada paljonkin aikaan - esim. opetella sanat kunnolla (jolloin esiintymisesi sujuu varmemmin). Kirjoitat ne pienelle lapulle / yhdelle A4:lle pienellä fontilla ja tankkaat niitä julkisissa liikennevälineissä, koulussa / töissä aina välillä (esim. vessassa istuessa). Kannattaa.
 
Ja sitten ei ole niin paniikkikaan, kun on vähän varmentanut otettaan sanoista.

Ja sit oikeesti kandee miettiä välispiikkejä ja sellasia (kun eka keikka kyseessä) myös etukäteen, niin ei sitten kaiken muun jännityksen lisäksi ne mene plörinäksi. Se jo antaa vaikuttavamman kuvan ja ei porukka kiinnitä sit niin paljon huomiota, jos nyt yksi sana jostain välistä unohtuu:)

Mielikuvaharjoituksia. Käyt läpi keikkaa jo etukäteen. Samalla opit sanoja ym. Vähän ennen keikkaa tyhjennät mielesi, vaikkapa keskittymällä vain hengittämään tms.

Jos sanat hukassa niin tuolla lukemisella ei saa niin suurta hyötyä kun kirjoittamisella. Eli kirjottelet niitä lyriikoita paperille ja parasta on jos sillon unohdat jotain. Sitten kun tarkistat sen kohdan niin luultavasti seuraavalla kerralla muistat sen kohdan erityisen hyvin.

Kaikilta hyviä neuvoja. Riippuu niin tilanteesta ja ihmisestäkin. Mutta niinhän se on, että paras lääke liialliseen jännitykseen on asian osaaminen ja että on myös varma siitä. Pieni jännitys on aina tarpeen.
 
Eiköhän jokainen täällä voi yhtyä siihen, että usein ensimmäiset keikat menee tavalla ja toisella säheltämällä. Sitä kun ei oikein ymmärrä vielä, mikä se osaamisen taso pitää olla, että homma menee keikalla luontevasti ja fiiliksellä. Oho, ei ollu tarkoitus nostaa paineita... ;)
 
Eli jos nyt pari paukalosääntöä sanois, niin: TREENAA ja anna aina edes vähän aikaa ennen suoritusta ihan rauhoittumiselle. Käy muutaman kerran mielessäsi juttu läpi ja lopuksi kerää vain fiilistä, tahtoa. Mene näyttämään muille!
 
Usein kannattaa esittää juttu parille kaverille ennen varsinaista esitystä. Esimerkiksi, jos sulla on laulukeikka, jossa on pari kaveria säestämässä, esitä homma täysillä näille kavereille jonkun aikaa ennen keikkaa. Silloin älä mieti mitään suorittamista tai yksityiskohtia vaan tyhjennä hetkeksi pää. Jos homma menee silloin putkeen, se menee kyllä keikallakin!

Ja se viel ennen kaikkea tärkeä muistaa, että vaikka niitä mokia laval sattuis, pitää olla kuin ei oliskaan, jatkaa vaan laulamista tai jos sanat unohtuu just jostain säkeistöstä, vetää sit toista säkeistöä jne..Koska etenkin jos laulat omia biisejä, ei niitä monikaan edes tiedä miten ne menee ja vaikka tietää, ei helposti huomaa mokia. Itse ja bändikamut vaan yleensä huomaa.

Ja se viel ennen kaikkea tärkeä muistaa, että vaikka niitä mokia laval sattuis, pitää olla kuin ei oliskaan, jatkaa vaan laulamista tai jos sanat unohtuu just jostain säkeistöstä, vetää sit toista säkeistöä jne..
 
Tää on kyllä aivan totta.

Kiitos kaikille kamalasti hyvistä neuvoista! :)
Monet auttoi tosi paljon :)
Lisääkin saa edelleen laittaa...
Ylihuomenna se on sitten se näytön paikka. ;)
Huh...

mites meni?

Keikkahan meni jo, mutta muutama ajatus:
 
Sanat kannattaa opetella hyvin, mutta mieluiten bändin kanssa treenaamalla, ei pänttäämällä. Itse harrastan autossa biisien kuuntelemista ja mukana laulamista (onpahan ihmisillä liikennevaloissa hupia).
 
Välispiikkien opettelemista etukäteen on varmaan tyhmintä mitä voi tehdä. Spiikit tulee jos on tullakseen, musiikki on kuitenkin se pääasia.
 
Aloittelevan omia biisejä soittavan bändin kannattaa muistaa myös, että ei ne ihmiset siellä yleisössä (usein alkoholin vaikutuksen alaisena) tiedä niitä sanoja kuitenkaan.
 
Asennetta kannattaa olla, ei nyt tartte tietenkään vittuilemaan ruveta yleisölle, mutta lavalla bändi ja etenkin laulaja ovat tähtiä, ne ihmiset siellä teidän alapuolella ovat tulleet teitä katsomaan. Nöyryys pois!
 
Jos joku alkaa piikittelemään, tätä tapahtuu isoimmillekin starboille, ota kaiffari silmätikuksi ja heitä läppää takaisin, usein huulenheittäjä vaikenee ja yleisö on laulajan puolella.
 
Jos nautit alkoholia, ota pari tuoppia ennen keikkaa rentoutukseen, mutta älä vedä överiksi, sanat unohtuu todella helposti, ääni ei tykkää ja onhan sitä ikävä kattella jos bändi on humalassa...
 
Joka keikka ei tule olemaan loistava, eikä saakkaan olla, kyllä se vähän palauttaa aina maanpinnalle kun vetää paskan keikan silloin tällöin (ei siihen tietenkään saa pyrkiä).
 
Tällaista tuli mieleen omasta kokemuksesta. Ja sitten niitä epäonnistuneita hetkiä:
 
Kesken keikan kitaristilta meni kieli poikki soittimesta, ja meni takahuoneeseen vaihtamaan sen. Vittu, kesken keikan! Ja muu bändi perässä, ja minä jäin hölmönä viihdyttämään yleisöä....EIEIEIEIEIEI.
 
Kesken keikan humalainen wannabee-rokkari kompastuu mikin johtoon, hermostuu ja loppusetin huutelee vieressä hävyttömyyksiä, käy välillä lavalla uhoamassa (kesken keikan siis) ja viimeisen biisin revityksen aikana, kun makaan fiilistellen baarin lattialla tulee ja yrittää maiharilla potkaista hampaani sisälle...vitun siistii...
 
15min ennen lavalle nousemista bändi on missä kukin. Rumpali makaa alasti vessan lattialla oksentelemassa, basisti on pihalla poltelemassa laittomia tupakkeja, kitaristi on vetänyt n.pullollisen väkevää nestettä ja ite yritän vielä keksiä sanoja uuteen biisiin...no keikka meni kuin menikin suht. ok, mutta kyllä pienet keskustelut käytiin tämän jälkeen reeneissä...

mites meni?
 
Hyvin kiitos kysymästä... :)
Ei jännittänyt paljoakaan ja yleisö tykkäs... :) homma jatkuu!!!!

Pikku jännityshän on vain hyväksi; silloin sitä saapi ittestä enämpi irti.

Jos ei muista sanoi, ei kantsi ruveta takeltelee vaan laulaa omiaan tai sama säkeistö pariin kertaan.

Hyvä että keikkasi meni hyvin. Mun eka laulukeikka meni ihan penkin alle. En osannut laulaa pätkääkään ja sen lisäksi mulla oli flunssa. Sain keikasta yhdeltä kaverin tyttöystävältä kamalasti haukkuja. Olin ihan paskana kaiken sen jälkeen =) Nyt naurattaa kun kirjoitan tätä heh! Toi tapahtu joskus 1991 eli siitä on aikaa melkoisesti. Olin kai laulanut pari kuukautta ja heti keikalle olin menossa. Tollasen jälkeen on helppo ainakin parantaa =) Olen sen jälkeen heittänyt keikkoja harvakseltaan, mutta kuitenkin enemmän kuin 50 ja hyvin ovat menneet. Toi kaverin tyttöystävä kehui vuotta myöhemmin vuolaasti lauluani ja samoin tämä kaveri, joka on nykyään monessa valtakunnallisesti suositussa bändissä mukana.
Keikkaan kannattaa valmistautua hyvin, jotta ajatus ei mene sanojen muistelemiseen vaan enemmän siihen tulkintaan ja biisin sisään menemiseen. Silloin keikkaakaan ei jännitä niin =)

Sain keikasta yhdeltä kaverin tyttöystävältä kamalasti haukkuja. Olin ihan paskana kaiken sen jälkeen =) Nyt naurattaa kun kirjoitan tätä heh! Toi tapahtu joskus 1991 eli siitä on aikaa melkoisesti.
 
Oi, mikä nostalgia ja kuinka samanlaiset muistot!
Eka keikka vuonna -89 meni ihan hyvin yläasteikäisen innolla, omien biisien lisäksi Metallicaa ja yleisö pussikaljakännissä... Mutta sitten meni pari vuotta, kun halusin vain kovasti laulaa tajuamatta ollenkaan, että sitäkin pitäisi harjoitella.
 
Juuri vuonna -91 rumpalin tyttöystävä huusi yleisöstä "vaihtakaa laulajaa!"
Aloitin laulutunnit ja tajusin, mistä voisi olla kyse. Kolme vuotta myöhemmin eräs ystävä tuli tunnustamaan, että lauluni kuulosti vihdoinkin siedettävältä.
 
Nyt tuo kaikki huvittaa.
Mutta kavereiden pitäis vaan antaa rohkeammin palautetta, huonoakin. Paska palautehan on itse asiassa parasta - tajuaa painua treenikämpälle. Ehkä. ;)