Kitarat: soittaminen ›

Pitipä laittaa tämäkin tänne kun ei tainnut vielä olla:
 
Plektratekniikoita - Picking
 
Käsitelläänpä nyt sitten joitain plektrankäytön perusjuttuja. Samassa vähän termistöä, ei vähiten siksi, että tuntuu olevan sekaannusta liikkeellä tämän tästä. Kaikki asiat ovat jälleen sekaisin, mutta tämä(kin) juttu on tarkoitettu luettavaksi alusta loppuun, jolloin asioiden pitäisi olla jollain lailla loogisesti kohdallaan. Tyvestä puuhun, sano.
 
PICKING
 
Tämä tarkoittaa siis näppäilyä yleensä, ja nimenomaan yhden kielen/sävelen soittamista kerrallaan. Monesti sotketaan termi picking pelkästään plektralla soittamiseen, koskapa "pick" tarkoittaa lontoon kielellä plektraa. Alunperin picking-termiä täydennetään muilla määreillä, jolloin saadaan erilaiset näppäilytyylit erotettua toisistaan. Plektraa tarkoittaa sana plectrum. Siis alunperin.
 
STROKE
 
Tarkoittaa iskua (plektralla), erityisesti useampaa kuin yhtä kieltä kerrallaan. Tulee sanasta strike. Tämä pätee kielten soittamiseen joko kädellä tai plektralla. Jätetään folk-musiikkisointujen harjailu tässä vähemmälle, ja keskitytään plektrajuttuihin.
 
OTE PLEKTRASTA
 
TEORIA:
 
Oikeaoppisesti - lue: pop/jazz-koulukunnan mukaan - tapahtuu asioita jotenkin näin:
Koukista plektrakäden etusormi U-kirjaimen muotoon.
Aseta plektra sormen päälle. Plektran kärki (eli tip) osoittaa kämmenen suuntaan.. (havainnollisemmin: kuvittele ajavasi autoa; etusormesi on U:n muotoisessa koukussa, ja plektran kärki osoittaa kohti ratin keskustaa. Tämä ON hankala selittää!)
Peukalo lasketaan sitten plektran päälle, ja plektran kärkeä pitäisi jäädä näkyviin puoli senttiä. (Mitä vähemmän jää näkyviin, sitä helpompi on soittaa niitä kuuluisia pinch-harmoniceja)
Muut sormet koukistetaan vastaavalla lailla kuin etusormikin. Kättä EI pidä puristaa hullun lailla, vaan pitää rentona. Ettei tule jännityksiä ja kramppeja.
 
Soittaminen tapahtuu siten, että käsi pidetään ranteesta suorana. Sointuja soitettaessa liike tulee kyynärvarresta, yksittäisiä säveliä soitetaan "pyörittämällä" kyynärvartta pituusakselinsa ympäri (ks. vibrato-artikkelista kohta 'kuivaharjoittelua').
 
Ja sitten KÄYTÄNTÖ: Nythän jo huomasimme, että rannetta ei tässä tekniikassa käytetä lainkaan, mikä on rockia vähänkään raskaammalla puolella paitsi välttämättömyys, myös tyylitajuton häväistys. Rannetta tarvitaan heti, kun kyseessä on hevimättö, erityisesti downstroke-tekniikka (josta lisää heti kohta). Lisäksi heawü-musiikki ei ole kovin kranttu sen suhteen, kuinka plektraa pidetään kädessä: Useimmiten näkee sormien olevan koukistettuna vain neljännesympyrän muotoiselle kaarelle, jolloin käsikin on hieman luonnollisemmassa asennossa. Myös palm muting eli demppaus helpottuu (tästäkin lisää myöhemmin).
 
Jazz-tekniikkaa ei pidä väheksyä, sillä monet nopeutta vaativat sävelkuviot ovat huomattavasti paljon helpompia soittaa jos ei tarvitse liikuttaa rannetta. Pinch-harmonic:ien vaatima ihokosketus on helpompi järjestää tarpeen vaatiessa, samoin tappingissä välillä tarvittava "paikka johon hukkaat plektran siksi aikaa".. eli peukalon juureen.
 
Suositeltavin tapa lienee kokeilu: jazz-lähestymistapaa kannattaa ainakin kokeilla, ja lähteä siitä sitten muokkaamaan tyyliään oman soittonsa/musiikkinsa mukaiseksi. Puhdas pinsettiote joutaa joka tapauksessa romukoppaan, sen verran kömpelö se on.
 
PLEKTRAN PAKSUUS
 
Vielä tuosta plektran paksuudesta.. Pääosin kyseessä on makuasia, mutta joitain pikku huomioita kannattaa tehdä:
 
Paksulla plekulla on hyvä aloitella soittoa, koska se "vastaa" juuri sen mukaan mitä soittaja tekee. Plektrakäden liikkeet pysyvät pieninä, jolloin soitolla on hyvät edellytykset olla alusta pitäen "kevyttä". Liian raskaalla soittotyylillä rasittaa itseään, sekä kitaransa kieliä.
 
Paksu malli mahdollistaa/helpottaa pinch harmonicien soittoa paljon. Myös tiluttamiseen käy jäykkä versio, koska silloin pienellä käden liikehdinnällä saadaan paljon aikaan.
 
Ohut plektra soveltuu akustisen soittamiseen, varsinkin jos harjaillaan sointuja. Plektran osuessa kieliin syntyy räpsähtävä ääni, joka sopii juuri rämpyttämiseen. Muistanpa erään äänitysprojektin, jossa teippasimme jo-järkyttävän-löysään plektraan muovinpalasen, jotta saimme ääneen lisää rätinää. Lisäksi ohukaismalli ehkä "pehmentää" soittoa hieman.
 
Kannattaa kokeilla useita erilaisia, ja tehdä valintoja myös tapauskohtaisesti - eri tyylilajien jne mukaan.
TERMIT
 
Picking
Näppäily yleensä, nykyään käytännössä plektralla soittaminen.
 
Finger picking
Sormilla näppäily

Chicken picking
Yhdistetty näppäily plektralla ja plektrakäden sormella/sormilla.
Deep Purple - Smoke on the Waterissa alku on soitettu tällä tekniikalla.

Alternate picking
Plektralla soittaminen vuorotellen alas- ja ylöspäin. Eli jokainen kädenliike
tuottaa yhden sävelen.

Economy picking
Tiluttajan perustyökalu ;) Soitetaan säveliä vuoroin alas- ja ylöspäin, pyrkien
hoitamaan viereiselle kielelle siirtyminen pienellä sweep-liikkeellä. Vähentää
ranteen vatkausta verrattuna alternate pickingiin, antaen kuitenkin hyvän
attackin* joka sävelelle. Eli mahdollistaa nopean soiton pienemmällä työllä.
Siitä nimi 'taloudellinen'. Ei välttämättä ole kovin helppo omaksua, koska
perinteinen plektrankäyttötapa "ykkösellä alas, kakkosella ylös" pitää unohtaa
alkuunsa.

*Attack
Tai atakki. Aluke, eli se, miten ääni syttyy soimaan. Plektralla soitettaessa aluke
on voimakas ja selkeä. Sormella näpättäessä atakki voi olla pehmeä tai slap-basson
omaisesti terävä.

Legato picking
Tämän termin virallisuudesta en mene takuuseen. Itse ymmärtäisin kyseessä olevan
sellainen soittotekniikka, jossa ensimmäinen kultakin kieleltä soitettu sävel pikataan
(siis soitetaan plektralla), muut soitetaan kitarakäden sormilla - käyttäen
hammer-oneja ja pull-offeja. Pehmeämpi soundi kuin jatkuvassa pikkauksessa,
kuulostaa hieman tappingilta (ehkä siksi, että on fysikaalis-teknisesti ottaen lähes
sama toiminto). Mielenkiintoa saa lisättyä/pidettyä yllä, kun jakaa sävelkulut sillä
tavoin, että pikatut sävelet eivät osu aina iskulle.

Sweep (picking)
Soitetaan vierekkäisillä kielillä olevia säveliä peräkkäin siten, että plektra liikkuu
samaan suuntaan, "pyyhkäisten" kieliä.

Olennaista on, että soitto tapahtuu yhdellä kädenliikkeellä, eikä näppäyksiä erotella
toisistaan. Plektraa voi kallistaa hieman, jotta se luistaisi kielillä eteenpäin
mukavammin. Tässä kannattaa kokeilla jazz-tyylistä soittotapaa, jossa koko kyynärvarsi
liikkuu, sillä liike on luultavasti sulavampi kuin pelkillä sormilla tai ranteella
nykerretty pyyhkäisy.

Vasemman käden osalta pitää harjoitella kielten sammuttamista.. eli sormien
nostamista/keventämistä heti sävelen soittamisen jälkeen. Mikäli kielet jäävät soimaan,
kuulostaa soitto arpeggio-soinnuilta (eli murtosoinnuilta, jossa sävelet soitetaan
nopeasti peräkkäin). Vaimentaminen vasemmalla kädellä on siksi välttämätöntä, että
sweep-kuviot hankaloituvat todella paljon, jos koittaa samalla tehdä plektrakädellä
tavallisen palm-mutingin (josta edelleen myöhemmin).

Kuten muissakin tekniikoissa, sweepissä olennaista on jälleen kerran, ettei sitä
käytettäisi täytteenä vaan mausteena. On niin monia surullisia esimerkkejä loistavasta
sweep-tekniikasta, jolla pilataan hyvät muuten loistava suoritus, kun ei tajuta tehdä
mitään muuta. Tekniikan pitäisi olla keino tehdä musiikkiin sopivia juttuja, eikä
mikään itseisarvo.

Arpeggio
Tarkoittaa musiikkisanastossa murtosointua. Mutta koska kitaralla kaikki (plekralla)
soitettavat soinnut ovat teknisesti ottaen murtosointuja, kitarasanastossa arpeggio
yleensä tarkoittaa nimenomaan sweep-tekniikalla soitettua sointua. Tai pikemminkin
peräkkäisiä säveliä, jotka muodostavat soinnun.. tämä lienee jonkinlainen
"soolokitaristien ajatusmalli".

Downstroke
Plektralla soittaminen ainoastaan alaspäin. Suosittu metallimusiikissa, koska jokainen
soitettu ääni on lähes samankuuloinen.. eli atakki on tasainen. Johtuuko sitten
yläsävelsarjoista vai mistä lie.

Tässä kysytään rannetta ja kyynärvarren lihaksia. Plektraakaan ei kannata pitää ihan
orjallisessa jazz-asennossa, koska kädenliikkeeseen pitää saada vähän voimaakin taakse
- muuten lopputulos kuulostaa pas*** hrhm.. siltä itseltään.

Tyyppiesimerkki: James Hetfield / Metallica

Palm muting
Demppaus. Lyhenne tabulatuureissa = P.M. Tätä käytetään erityisesti downstrokella
soitettaessa vaimentamaan kielten sointia, koska yleensä pyritään "tykitykseen"..
jolloin yksittäisten iskujen tulisi kuulostaa enemmän thunck-thunck-thunck -äänteeltä
kuin baooom-baooom-baooom -tyyppiseltä kaikaamiselta.

Tapahtuu pyhässä yksinkertaisuudessaan siten, että plektrakäden kämmensyrjä (ulkosyrjä)
painaa kevyesti kieliä tallan viereltä. Näin ääni saadaan sammumaan nopeasti, ja soittoon
tulee myös lisää alapään potkua, botnea. Samalla myös ne kielet, joiden ei haluta soivan,
pysyvät vaitonaisina. Koska kämmensyrjä on leveä, on välillä vaikea kohdistaa vaimennusta
vain tietyihin kieliin. Tällöin esim sweep-tekniikka edellyttää myös kitarakäden sormilta
kieltenvaimennustoimia.

Upstroke
Sointujen soittaminen plektralla ylöspäin. Atakki on terävä, jopa hieman wah-pedaalimainen.
Johtuu siitä, että matalat taajuudet eivät syty soimaan läheskään yhtä voimakkaasti kuin
keski- ja korkeat taajuudet. Tästä syystä ei kovin käytetty.

Alternate stroke
Soitetaan vuoroin ylös- ja alaspäin. Suosiota vähentää down- ja upstroke-lyöntien erilainen
soundi.
 
Tyyppiesimerkki: Paradise Lost
 
MUUTAMIA KIKKOJA
 
Nämä toimivat, jos käytössä on särösaundi.
 
Pick slide tai pick scratch
 
Liu'utetaan plektran syrjää kielillä pituussuuntaan, jolloin tuloksena on kirskahteleva efekti. Toimii punotuilla, so. paksuimmilla kielillä. Yleensä pick slide alkaa mikrofonien kohdalta, ja jatkuu alaspäin 12:nnen (??) välin paikkeille. Esimerkki: Metallica - Four Horsemen
 
Mielenkiintoisen saundin saa aikaan myös, jos soittaa pick sliden hitaasti ylöspäin aivan alimmilta nauhoilta. (Tästä on näyte tuolla -> http://www.helionprog.com/audio/Helion-Dungeon.mp3)
 
Kokonaan vaimennettu pikkaus.
 
Enpä tiedäkään virallista termiä tälle, mutta kysessä on normaali alternate strokella soitettava lyönti: lyödään muutamaa kieltä, ja kitarakäden sormia pidetään vaimentamassa kielten sointi. Tuloksena on tukkoinen soundi, vähän kuin dempattu downstroke ilman sävelkorkeutta. Esimerkki selventänee mistä on kyse: Megadeth - Train of Consequences
 
Plektralla voi myös painaa kieliä mikrofoneja vasten, jolloin saa aikaan joitakin hassuja ääniä.
 
Linnunlaulua (tai jotain sen tapaista) voi matkia näin:
 
Liu'utetaan plektraa kevyesti ohuimmilla kielillä, pienellä liikkeellä mikrofonien kohdalla. Ei niinkään pituus- kuin poikittaissuuntaan, ikäään kuin sahaavalla liikkeellä. Esimerkkinä toimii, paitsi Dungeon-pätkä, myös: Guns n Roses - Welcome to the Jungle
 
Kirjoittanut: kunnasja
Ruusut & risut hänelle