Bänditoiminta ›

Kaikilla on varmaan tosi kivoja muistoja ekasta keikasta.. ;) Eli kertokaas missä soititte, paljon oli porukkaa ja mitä ne oli mieltä.. Ja tietty, kuinka pitkään olitte soittanu yhdessä ennen ekaa keikkaa.

Öh.. jos lasketaan "virallisesti" niin Burning Winterin (silloinen Purgatory) eka keikka oli Säkylän koulukeskuksessa keväällä 2000. Oltiinhan me siinä tanistettu, mutta ei varsinaisesti sillä porukalla. Tuuraajarumpalikin oli. Hauskaa oli ja kaverit yleisössä piti huolta menosta. Piru kun ei tullut videolle.
 
EDIT: Juu en keikkaillut juuri vuonna 200. Niinpä korjasin: 2000.

(silloinen Purgatory)
 
Hemmetti... onko kyseessä se bändi, jolla oli biisi "Shadows behind you?"
(Taitaapi olla, kyllä siinä joku Vili soitti).
Tuli vaan mieleen, kun joskus yli 3 vuotta taaksepäin satuin eksymään sivuille ja kuulin biisistä midiversion ja jonkun ihan soitetun demoversion, johon joku oli räkinyt päälle "vokaalit". Sai repeilemään useita päiviä peräkkäin ne vokaalit, vaikka itse biisissä ei mitään valittamista ollut (vaikka olikin E5-C5-D5 - kamaa).

Niin, ja oma keikka.
 
Eka levy oli just julkaistu, saatiin nuoriso-ohjaajalta kutsu tulla soittamaan kolmen akustisen kitaran voimin (meitä ei ollut silloin vielä neljää) seurakunnan nuorteniltaan.
 
Kolme nahkapäällysteistä tuolia, edessä pöytä, jossa vesikannu ja laseja. Pöytää vasten nojaa pinkka levyjä. Yleisöä parikymmentä kappaletta. Kitarat epävireessä. Hyvä meininki. Kaikilla kolmella äänenmurros suunnilleen alkuvaiheessa. Ja kaiken kukkuraksi haitarisäesteinen encore. Ja ihmiset osti levyjä. Vaikka huono olikin.
 
Meni muuten nauhallekin tuo, on minidiski vielä tallessa.

Tuli vaan mieleen, kun joskus yli 3 vuotta taaksepäin satuin eksymään sivuille
 
Jeeh, sama homma.
 
EDIT:
Sappi melkein kiehahti, kuitenkin ko. biisi on sydänverellä 14- vuotiaana tehty loistava hevihitti. Eikä se mene E-mollista, eikä edes tuollaista sointukulkua ole koko biisissä.

Beirut, Libanon joskus '96... koulun ruokavälkällä väännettin oma biisi "Mr. & Mrs. Chips" ja tottakai "Paranoid" kouralliselle sivullisia uhreja. Makia meisinki!

Öö, vuosi oli varmaankin 1993 tai 1994, jokin legendaarinen Puolangan kansalaisopiston joulu- tms. konsertti, 12-tahdin bluesia 4 minuuttia, lähes sydänpysähdyksen aiheuttanut jännitys ja perhanan hieno kitarasoolo. Melkein soitimme Rushin "Stick it out":inkin, mutta järki voitti ja kehtasi vielä ihmisten ilmoillekin tulla myöhemmin.

Yläasteaikoja, vuosi 2000, oli soitettu kitaristin kans n.2kk ajan välituntisin jos onnisti, rumpali tuli mukaan pari viikkua aiemmin. Soitettiin koulun kevätjuhlasa hurriganesin Hey groupie ja In the nude, instrumentaaleina. Kitaristi seiso lippis silmillä ja minä istuin tuolilla piilosa pianon takana;) Väkeä nelisensataa. Kaamea lavashoW...

Tossa taannoin Nuori Kulttuuri 2003 osakilpailussa porissa. Uusi tarina siis. Bändi oli syntynyt kaksi viikkoa aiemmin ja kolme biisiä kiskaistiin, kaikki omia. Jännitys ja allekirjoittaneen paska rytmitaju aiheutti häikkää ekassa biisissä mutta muuten setti meni hyvin ja kokemus jäi hyväksi muistoksi. Yleisöä varmaan 50-70 eli sopiva ekaksi keikaksi :)

Kiljumekanismin keikka Kiljurockissa Porissa 10.5. -96. Oltiin itse järkätty tuo keikka ja muita bändejä paikalla olivat Epäjärjestys, Cherrycoles ja Kastraatio. Olin bändissä toisena laulajana tai rääkyjänä pikemminkin (oikeastaan olin lähtenyt bändistä jo aikaisemmin mutta änkesin silti mukaan), ja koko homma oli kyllä melkoista hc-punk-kaaosta. Keikkapaikkana oli Palmgren-opiston vieressä sijaitseva rupuinen halli, kamat pätki, miksaaja häipyi ennen kuin keikka oli alkanut yms. Osaltamme keikka meni jännittävästi: rumpali oli "hieman" humalassa ja biisit katkeilivat kesken, itse unohdin sanat ja loppuhuipennuksena tämä toinen laulaja ja orkesterin kantava voima hyppäsi lavalta alas laskeutuen kätensä päälle. Hampaat irvessä hän karjui keikan loppuun, ja myöhemmin sitten selvisi että häneltä oli käsi murtunut. Kaikki n. 15 katsojaa saivat taatusti rahoilleen vastinetta.

Mikä lasketaan keikaks?
Ei varmaan koulun tilaisuuksia? Niitä on ollut hirveästi. Jopa liikaa.
Eka oikee keikka oli joku hääkeikka joku vuos sitten.
Sitä ennen oli semmosia "emmänytsitävoismikskäänkeikakskutsua"-juttuja.

Kaikilla on varmaan tosi kivoja muistoja ekasta keikasta.. ;) Eli kertokaas missä soititte, paljon oli porukkaa ja mitä ne oli mieltä.. Ja tietty, kuinka pitkään olitte soittanu yhdessä ennen ekaa keikkaa.
 

 
Eka keikka:Ala-asteella soitettiin ku vielä sielä oltiin,jos ny keikaks voi sitä sanoa,Ihmisiä jotai toista sataa istumas paikoillaan lattialla!Hauskaa!!!! Soitettiin Hammerfallin:Let the hammerfall,Iron maidenin: Run to the hills ja yks oma instrumentaali!!Että sellanen sessio!

Taisi olla ensimmäinen keikka yläastebändin kanssa Porvoon Seurahovissa vedetty Queenin Bohemian Rhapsody.
 
Joku Nesteen tilaisuus siellä oli. Toivottavasti tästä ei ole mitään tallenteita eikä muistoja kellään. Meillä oli oma hotellihuonekin "päkstakena".
 
Ja vittu että jännitti, keikasta en muista mitään.

Kyllähän se taisi olla joku koulukeikka niinkuin varmasti monella muullakin. En muista siitä paljon mitään mutta pojat on kertonut että minulta tipahti virveli telineestä kun hakkasin menemään jotain Uriah Heep kappaletta.

yläasteen vappujuhlissa.
muistan kun näyttämön verhot oli kiinni ja viriteltiin kitaroita kaikessa rauhassa ym..verhot aukesi ja vastassa oli n.500-600 ihmistä katseet kiinnittyneenä meihin.
paskat meinasi valahtaa housuun kun tajusin että nyt pitäisi alkaa soittaa..
basari liukui potkujen voimasta liukkaalla lattialla kokoajan pakoon ja haikkateline meinasi kaatua jatkuvasti.kitaristilla sattui olemaan juuri niin paska piuha mukana että puolet soitosta oli kontaktihäiriöistä rätinää ja pauketta.
soundit oli yhtä puuroa ja laulaja kännissä kuin apina.
semmonen se.

basari liukui potkujen voimasta liukkaalla lattialla kokoajan pakoon ja haikkateline meinasi kaatua jatkuvasti.kitaristilla sattui olemaan juuri niin paska piuha mukana että puolet soitosta oli kontaktihäiriöistä rätinää ja pauketta.
soundit oli yhtä puuroa ja laulaja kännissä kuin apina.
semmonen se.
 
Hihii, mitä tästä opimme? Nämä oppii vain kokemalla.
 
On se kumma, miten nykyään niin itsestäänselvät asiat, kuten ehjät piuhat ja liukuesteet ei silloin ensimmäisinä kertoina ollutkaan aivan itsestäänselviä.
 
Osmo, aika asbaa! Asennetta pitää olla.

Erään 70-luvun "superyhtyeen" nousu ja tuho eli hirmuinen ensimmäinen keikka...
Paikka Emäkosken (ei keksitty, toim.huom.) yhteiskoulun juhlasali jossain erään T-nimisen kaupungin naapurissa. Bändillä ensimmäinen keikka tulossa, mutta ajautuivat voimakkaisiin musiikillisiin ristiriitoihin keikkamatkan aluksi, seuraus - bändi hajosi ennen ensimmäistä keikkaa.
Vaihe kaksi: pikarekrytointi Hämeenkadulta, jossa kuviin loikkaa ystävänne fox. Kykenemättömänä piiloutumaan kesken rauhallisen alkuiltakävelyn yllätetty yours truly havahtui kohti N:n kaupunkia kiitävän pakun tavaratilasta ympäripuhuttuna soittamaan rumpuja nimeämättömäksi jäävän yhtyeen ensimmäisellä, suurimmalla ja viimeiseksi jäävällä keikalla.
Perille päästyä järjestävän tahon valvova opettaja tarvitsi kahdenkymmenen minuutin suostuttelun että yhtymän vokalisti pääsi sisään huvihuoneeseen. Kamat sisään, takahuoneessa kuumeinen settilistan hiominen tyyliin: Mitä sä osaat soittaa näistä piiseistä?? - En niin yhtäkään, ihan vieraita kaikki...enkä noista teidän omista biiseistä tiedä yhtikäs mitään!
Ratkaisuun pääseminen soiton suhteen tuntui ottavan ikuisuuden, vokalisti oli ainoa rauhallinen kaveri, lue:koomassa. Etsitään ulospääsyä tilanteesta, soittamaan pitäisi mennä, yleisö ottaa kierroksia. Orkesterin tilanne muuttuu painostavaksi kuin ukonilman edellä. Kosketinsoittaja lähtee ovet paukkuen, roudari perään. Vokalisti havahtuu ja lausuu: "Soittamaan siitä!" Mennään. Ensimmäinen biisi lähtee-ei lähde-lähtee liikkeelle huimalla vauhdilla. Kosketinsoittaja vetää yhtä sointua. Rumpali on ulkona kuin lumiukko pakkasella, vieras biisi ja mahdoton tempo..
Vokalisti brassailee lavan reunuksella. Putoaa juhlasalin puolelle. Komppikitaristi rumpuihin, rumpali komppikitaraan. Kosketinsoittaja mököttää.
Laulaja pompahtelee lavalle takaisin, toinen biisi. Ja kolmas.
Encore, jota ennen kosketinsoittaja katoaa kuin uni. Eikä löydy.
Poislähtiessä nahistelua pihalla eri kokoonpanoissa. Paluumatka. Bändin hajoaminen - ihan oikeesti. Tämän episodin jälkeen tietääkseni kukaan osallisista ei koskaan soittanut samassa bändissä.....mukana oli 1-2 jossain määrin myöhemmin rock-ja pop-maailmassa tunnettua kaveria. Ei kuitenkaan yours truly. Tämä oli mieleenpainuvin keikkani sieltä toisesta päästä. Oli vaan niin Spinal Tappia että oli pakko kertoa. Off-topic ja huono juttu. Sorry.

Olipa karu tarina. "Huonoudessaan" hyvä.

Jo ns. edesmenneen bändimme ensimmäinen Klubikeikka n vuoden takaa..-->
 
02.02.2002 Ravintola Swengi Järvenpää
 
Chekkiä mentiin tekemään heti kun paikka aukesi (puolenpäivän jälkeen) ja onneksi saatiin mukaan lainakamojen omistaja Lainvalvoja Vikke, joka kyllästymiseen asti jaksoi pystyttää PA:t ja muut härpäkkeet. Jake oli hakemassa Käryä ja muita kamoja Heinolasta ja arvatenkin oli myöhässä. (kuulemma liikenne tökki) Tunti, puolitoista siinä meni, että saatiin kamat läjään ja vetästiin yks biisi lämmittelyksi, joka ei aiheuttanut mitään reaktiota muutassa paikalla olevassa juopossa (ja ehkä parempi niin) ja olin varsin helpottunut, että pääsin kotiin pötköttämään ja parantamaan edellis illasta hankkimaani uskomatonta kankkusta. (kiitos työpaikan bileiden)
 
Eka klubikeikka oli semmoinen jännite monelle meistä että illan kuluksi oli varattu useampi pullo väkijuomaa ja se tuntui maistuvan muutamalle jäsenelle. Seitsemän aikoihin painuttiin Swengin backille jossa Käry aloitti jännityksen poistamisen aika vauhdikkaasti, joka kieltämättä alkoi mua hermostuttaa. Alku illasta alkoi Heinolasta valua porukkaa paikalle ja kun ravintolan tarjoamat tilat eivät kelvanneet niin koko remmi parkkeerasi takahuoneeseen, joka kohtapuolin muistutti historian takaista "juutalais-uunia". Kävin aika-ajoin ylhäällä katsomassa onko jo "luvattua" väkeä saapunut paikalle……hieman ennen yhdeksää alkoi jo hermostuttaa, sillä tuntui että ravintolan väkimäärä vain väheni vaikka toisin olisi pitänyt käydä.
 
Vajaan tunnin aikana harrastettiin yhteislaulua ja alkoholin nautintaa Heinolan veljien kanssa ja jouduin lopulta "kieltämään" Käryltä maltaan nauttimisen……äijä oli pumpannut sisäänsä jo toistakymmentä pulloa kepua ja kunto ei ollut enää "vireessä", onneks mies itsekin huomas että kunto oli saavuttanut sen huipun mitä ei enää kannattanut ylittää. Oltiin luvattu aloittaa soitto 22.30 ja siinä aikataulussa pysyttiinkin. Yläkertaan saavuttua, soittimet kädessä meinasi itseltä tipahtaa "molemmat plektrat" kädestä; väkeä oli pilvin pimein ja piti melkein aurata tie lavalle.
 
Keikka soitettiin yllättävän hyvin ja Käry yllätti mut täysin pitämällä yllä hämmästyttävän hyvää komppia vaikka luulin että sillä ei pysy edes kapulat kädessä.
 
Muutamia mokia tuli jotka eivät kantautuneet yleisön korviin ja settien välissä pidettiin sopivan lyhyt tauko, jotta tatsi ei kadonnut. Mainittakoon, että rumpalimme vaan paransi suoritustaan toisen setin aikana ja yleisö sai nauttia myös pienimuotoisesta rumpusoolosta. Marko piti tyylikästä komppia yllä koko keikan ajan ja "Olavi" väläytteli muutamia nokkelia bassokuvioita, joka lämmitti kokeilunhaluista mieltäni. Encoreja olisi saanut varata tuplasti enemmän, mutta luultavasti ääni ei olisi enää kestänyt moista rääkkiä.
 
Keikan jälkeinen palaute oli suurin osin todella positiivista vaikka huonon maun jättikin suuhuni muutama "hyvinvarustettu" femaali, keitä ei meinannut saada ulos takahuoneesta millään. (Aloi nääs pelottaa kamojen pöllintä kun osa oli lainakamoja) Pahoittelut koko bändin puolesta ravintolan henkilökunnalle siitä millaiseen kuntoon jätimme takahuoneen. -Larry-