Tanssimusiikki ›

Yhden soittajan olen kuullut kuolleen laivan saunaan,ja siinäkin vaan toimisto järkkäs uuden miehen tilalle,eli "Show must go on"lienee se mistä on kysymys,ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ;-/
 
Jos mun siviiliduunissa joku mun duunareista kuolee, niin äkkiä vaan sijainen ja homma jatkuu, ei sitä mokoman takia seis pistetä.

Jos mä täälä Härmäs paan maata tuohon tielle tunniksi niin satavarmasti jokainen niistä kymmenestä, sinä aikana tietä kulkevasta, pysähtyy ja kysyy että mikä hätänä ja tarttekko apua.
 
Hesan kadulla makaavan ohittaa tuhat kulkijaa sen tunnin aikana suoden korkeintaan paheksuvia katseita. Tässä yks mun syistä asua maalla.
 
Me maalaiset tunnemme kuoleman ihan eri tasolla kuin urbaanit kaupunkilaiset. Meiltä löytyy silti empatiaa ja aikaa kunnioittaa lajitoverin kuolemaa. Pippalot yleensä loppuu jos joku juhlijoista kuolee ja maltamme myös oman kiireemme ja ajamme kiltisti hautaussaaton takana.
 
Näin ajattelen rankasti yleistäen ja tietäen että välinpitämättömyys leviää tännekkin. Valitettavasti.

1. Lähimmäisestä pitää välittää
 
2. Joskus näennäinen lähimmäisestä välittäminen on lähimmäiselle haitaksi ja vain oman egon pönkittämistä (Minä olen hyvä ihminen, parempi kuin tuo toinen, kun hössötän enemmän)

Mä olen kyllä täysin Baronin linjoilla tässä asiassa.

Me maalaiset tunnemme kuoleman ihan eri tasolla kuin urbaanit kaupunkilaiset. Meiltä löytyy silti empatiaa ja aikaa kunnioittaa lajitoverin kuolemaa. Pippalot yleensä loppuu jos joku juhlijoista kuolee ja maltamme myös oman kiireemme ja ajamme kiltisti hautaussaaton takana
 
Sun väitteesi on täysin ristiriitainen.
Jos kaupunkilainen näkee jonkun kuolevan, se menee lääkäriltä hakemaan sairaslomaa, kun ei järkytykseltään pysty duuniiin.
Jos emäntä kuolee heinäpellolle, niin ainakin täällä Etelä-Suomessa isäntä vaatii, että hommat jatkuu, kun on hyvä poutasää.
 
Pistetäänkö siellä Pohjanmaalla itkuvirret pystyyn vastaavassa tilanteessa?
 
Ja nyt mä en hyväksy vastausta, joka liittyy vainajaan, sille ei enää voida tehdä hyvää eikä pahaa, vain jälkeenjääneet on jäljellä.

Hesan kadulla makaavan ohittaa tuhat kulkijaa sen tunnin aikana suoden korkeintaan paheksuvia katseita. Tässä yks mun syistä asua maalla.
 
On se kumma, kun pitää aina kauheasti keksiä syitä asua maalla. Voihan siellä vain asua, selittelemättä. Asu ihmeessä. Kuka sulta on tullu kysymään, miksi.
Etkä ole ainoa. Vaikka kuinka monta kertaa olen kuskannut Helsingin seudulle käymään tulevia ja kuullut samat itkut: "Ei täällä kyllä vois asua. Noin paljon ihmisiä, kaikki ilkeitä ja haukkuu maalaisia. Kyllä täältä pitää pois päästä." Koko Helsingissä käynti kuluu siihen, kun on niin pirun paha olla ja pois pitäis päästä. Onko pakko vapaaehtoisesti sitten tulla.
Ja mistä pirusta joku satunnaisesti "Hesassa" käyvä voi tietää miten kadulla makaavan käy. Ei mistään.

Nyt mä sanon teille saatanan tekopyhille rumasti: Jokaikinen temppu, jonka teette jonkun kuoleman jälkeen on pelkkää "hyvän ihmisen" pelleshowta ympäristölle:
 
1. Vainajalle ette voi mitään
2. Mielessänne voitte surra ilman tempun temppua.
3. Kaikki muu on ympäristölle näyttelemistä.

Nyt mä sanon teille saatanan tekopyhille rumasti: Jokaikinen temppu, jonka teette jonkun kuoleman jälkeen on pelkkää "hyvän ihmisen" pelleshowta ympäristölle:
 
1. Vainajalle ette voi mitään
2. Mielessänne voitte surra ilman tempun temppua.
3. Kaikki muu on ympäristölle näyttelemistä.
 
Osin näinkin. Suurimmaksi osaksi kyseessä on oman itsen kanssa toimeentuleminen. Noi kolme teesiähän muuten matsaa tosi hyvin myös syntymäänkin.
Riitit on niin elossa kuin kuolossakin tärkeitä ja monimerkityksellisiä. Pena Linkola vois olla baronin linjoilla:)

Pena Linkola vois olla baronin linjoilla
 
Kiistän jyrkästi.
Linkolan mielestä ihmisen lajina pitäisi pärjätä muiden lajien kanssa ilman teknologian suomia apukeinoja.
 
Mun teesinä on vain se, että sekä syntymä että kuolema ovat normaaleja tapahtumia ja voihan niihin liittää mystiikkaa, jos oma sielu voi sillä lailla paremmin.

Kiistän jyrkästi.
Linkolan mielestä ihmisen lajina pitäisi pärjätä muiden lajien kanssa ilman teknologian suomia apukeinoja.
 
-Ja Linkolankin on oltava jatkuvasti tarkkana itsensä suhteen ettei ote lipeä.
 
Loppu tulee silloin kun tulee. Mikäs siinä. Suruaika on yksityistä aikaa. Joukkosuremista vierastan kovasti. Yksin ulvon tuskani kuutamoon.

Kiistän jyrkästi.
Linkolan mielestä ihmisen lajina pitäisi pärjätä muiden lajien kanssa ilman teknologian suomia apukeinoja.
 
Mun teesinä on vain se, että sekä syntymä että kuolema ovat normaaleja tapahtumia ja voihan niihin liittää mystiikkaa, jos oma sielu voi sillä lailla paremmin.
 
Mä tunnen Penan jollain lailla ja oo muutamia kertoja jutellu sen kanssa. Ainoo, mikä tuntuiu Penalla ja Paroonilla olevan yhteistä on nuorempien naisten heitä kohtaan tuntema vetovoima...;o)
 
Muuten en Pemttiä kauheesti arvosta. Baronia kyllä sitäkin enemmän - monestakin syystä.
 
Sitäpaitsi hienosti aiemmin todettu tosta kuolemaan suhtautumisesta.
 
Miks joku sitten tarvii kriisiapua ventovieraan kuoleman nähdessään ja toinen pystyy jatkaan työtään...
 
...kuolema ehkä nyt vaan on semmonen juttu, joka pitäis heti kohdata ja käsitellä kaikessa kamaluudessaan. Toiset pystyy asian käsittelemään, toiset ei. Aivan sama, asuuko ne maalla vai kaupungissa.

Sun väitteesi on täysin ristiriitainen.
Jos kaupunkilainen näkee jonkun kuolevan, se menee lääkäriltä hakemaan sairaslomaa, kun ei järkytykseltään pysty duuniiin.
Jos emäntä kuolee heinäpellolle, niin ainakin täällä Etelä-Suomessa isäntä vaatii, että hommat jatkuu, kun on hyvä poutasää.
 
Pistetäänkö siellä Pohjanmaalla itkuvirret pystyyn vastaavassa tilanteessa?
 
Mä puhun asenteesta, empatiasta, kunnioituksesta vainajan omaisten surua kohtaan. Ei se elämää pysäytä. Silmänpalvojat kyllä löytyy sieltä etelästä.
 
Baronin ammatin tietäen ymmärrän määrätyn kyynisyyden. Hommiasi ei voi tehdä eläytyen jokaisen kärsimykseen. Mutta älä sekoita ammatillisia vaatimuksia omaisten tuntoihin. Älä myöskään väitä että omaisten ja heitä tukevien suru olis jotain silmäpesua ja esittämistä. Älä myöskään väitä että heidän suruaan ei loukkais hautajaissaaton ohi kaahaavat keskisormennäyttäjät, juhlien jatkajat heidän läheisen menehtymisensä jälkeen jne.
 
Ei meillä maalla kukaan näitä asioita väheksy. Kaikki ilman muuta kunnioittavat elämää suurempia asioita. Ei kyse ole siitä kuka itkee äänekkäimmin. Suurimmat surijat ovat erittäin äänettömiä ja täällä maalla he kuitenkin saavat tukijansa ilman yhteiskunnan maksamaa ammattiauttajaakin.

Loppujen lopuksi ajattelemme kuitenkin samalla tavalla.

Mä e oikeasti ymmärrä Baronin asennetta. Ootko sä liian lähellä kuolemaa? Pelkäätkö sitä itse liikaa tyrmäten koko asian? Halveksitko kuolemaa ja näet sen surijat esittäjinä?
 
Täällä maalla kukaan ei mene hautajaisiin esiintyäkseen tilaisuudessa. Tuo esittämäsi halveksunta surunvalittajien joukon tekopyhyydestä on meille maalaisille todella loukkaava. Totuus omaisten kohdalla kun on kuitenkin se että kovin yksin jäävät kun ei kehdata sekaantua toisen elämään. Osanotto hautajaisissa on erittäin tärkeää ja lohduttaa.

Tukea ystävää, surussa tai ilossa, on eri asia kuin vaatia, että duunari lopettaisi duuninsa.
 
Tarkoitatko, että sairaalan, poliisilaitoksen, palokunnan, pelastuslaitoksen pitäisi lopettaa duuninsa kun duunari tai asiakas kuolee?
 
Miksi soittoduunarit olisi eri asemassa?

Maalla ja maalla...

Mä e oikeasti ymmärrä Baronin asennetta. Ootko sä liian lähellä kuolemaa? Pelkäätkö sitä itse liikaa tyrmäten koko asian? Halveksitko kuolemaa ja näet sen surijat esittäjinä?
 
Täällä maalla kukaan ei mene hautajaisiin esiintyäkseen tilaisuudessa. Tuo esittämäsi halveksunta surunvalittajien joukon tekopyhyydestä on meille maalaisille todella loukkaava. Totuus omaisten kohdalla kun on kuitenkin se että kovin yksin jäävät kun ei kehdata sekaantua toisen elämään. Osanotto hautajaisissa on erittäin tärkeää ja lohduttaa.
 
no,joo meistä tänne kirjoottavista usiampi on lähempänä hautajaispäivää , ku syntymäpäivää. älä turhaa pulttaa , nää o meiän viimehetken lohtuja.. tsemiä vaa ite kullekki..

Sillä samalla keikalla meidän kitaristin isä kuoli yllättäen 47 vuotiaana, eli saman ikäisenä kuin minä nyt. Perjantain ja launtain välisenä yönä. Sanoin pojalle että hommataanko tuuraaja vai lähdetäänkö kotiin. Poika sanoi, että lähetäänpä humpan lyöntiin. Kahden viikon päästä Arinan keikan aikana kun oli yhtenä lauantaina hautajaiset, alkoi suru. Minullakin. Mutta yhtään humppa ei jäänyt soittamatta.

Musta on typerää, että maailman luonnollisimpaan asiaan, kuolemaan, liitetään mystiikkaa. Mystiset asiat kuten taivas tai helvetti, alkavat tai eivät ala, vasta kuoleman jälkeen.
 
Surevien lohduttaminen, johtui suru sitten mistä tahansa, on normaalia ystävien välistä toimintaa.

Musta on typerää, että maailman luonnollisimpaan asiaan, kuolemaan, liitetään mystiikkaa. Mystiset asiat kuten taivas tai helvetti, alkavat tai eivät ala, vasta kuoleman jälkeen.
 
Surevien lohduttaminen, johtui suru sitten mistä tahansa, on normaalia ystävien välistä toimintaa.
 
Taas Barska sulle komppia.