Laulaminen ›

Oho, tähänhän on tullut paljon loistavia kannanottoja kun en hetkeen ole triidiä lukenut :) Loistavaa.
 
Mie lätkäsen nyt tähän väliin jotain konkreettistakin (käytän vaikka triidin aloittajan maallista oikeutta), eli tässäpä ihan esimerkiksi pätkä joka sai äänimiehemme repimään hiukset päästänsä ääntämisen suhteen. Kyseessä on miksaamatonta raakahuttua triidin alussa puhumani projektin yhdestä vaiheesta:
http://www.firenote.com/biisit/Fire … ote%20-%20Firenote%20-%20Track2.mp3
 
Olenko minä puukorva kun en itse erota kuitenkaan mitään totaalisen_fataalia_metsäänmenoa ääntämisen suhteen? Vireongelmaa tässä otossa on siellä täällä, muttei takerruta nyt siihen...

No mallikaastihan se äijä päästelee menemään. Ääntäminen ei ollut ihan pahimmasta päästä, ongelma lienee ainakin tässä kappaleessa, että sanoista ei saa yhtikäs mitään selvää, eli täyttä puuroahan se oli. Toisaalta tämän tyylisuunnan musiikissa se ehkä on hyväksyttävääkin, onhan tempo melkoinen ja sanoja enemmän kuin laki sallii. Lausumisessa paistaa läpi tietynlainen yriylittäminen, mikä voi selittyä silläkin että studiossa on mies pistetty useampaan otteeseen laulamaan biisiä ja joka kerta huomauteltu ääntämisestä...olenko oikeassa? Biisihän oli mitä mainioin.

Toisaalta tämän tyylisuunnan musiikissa se ehkä on hyväksyttävääkin, onhan tempo melkoinen ja sanoja enemmän kuin laki sallii.
Tää on totta, etenkin kun minen mikään räp-artisti ole, niin vähemmästäkin menee kieli solmuun.
 
Lausumisessa paistaa läpi tietynlainen yriylittäminen, mikä voi selittyä silläkin että studiossa on mies pistetty useampaan otteeseen laulamaan biisiä ja joka kerta huomauteltu ääntämisestä...olenko oikeassa?
Juuri tätä minäkin päivittelin muistaakseni jossain viestissäni, rupeaa jo menemään tönkeröksi. Tämä esille pantu otto oli luokkaa neljäs tai viides liidiveto ko. biisin äänityksistä...
 
Biisihän oli mitä mainioin.
Dankke.

d-iivilin biisin tässä versiossa oli laulu vielä sen verran alhaalla, ettei siitä lausumisesta osaa paljoa sanoa. Pari pikkujuttua sieltä kuului, mutta saattoivat hyvinkin olla ihan tahallisiakin. Kuten tässä jo kävi ilmi, kyllä tämän tyyppinen musiikki antaa jossakin määrin anteeksi vaikkei ihan ameriikaksi englantia lausukaan.
 
Itseäni on tässä lähiaikoina ruvennut vaivaamaan tiedon myötä lisääntynyt tuska. Ennen sitä vain laulaa jollotti menemään onnellisen tietämättömänä juuri mistään. Sitten sitä oppi puhumaan ja ääntämään brittiläisittäin, tietämään yhtä sun toista englannin kielestä ja vielä piti ruveta pohdiskelemaan tuotannollisia seikkojakin. Nyt on tilanne se, että sisäinen tuottajani sanoo brittiaksentin kuulostavan jokseenkin typerältä meikäläisen musiikissa. Väkisin sitten pitää vääntää ameriikaksi, vaikkei oikein osaakaan ja kun liikaa joutuu pohtimaan näitä juttuja käy se itse laulaminen varsin väkinäiseksi ja siitäkö se sisäinen tuottaja vasta riemastuukin.
 
Ehkäpä todellakin olisi syytä sittenkin alkaa englannin opettaksi ja sitten joutoaikoina tuottajan ominaisuudessa aukoa päätä ja neuvoa muita tekemään sellaista, mitä ei itse osaa.
 
edit: typo

Jos asioiden eteen tahtoo jotain tehdä..
 
Ei 50-100 e, ole paljoa pyydetty noilta englannin kursseilta, esim viita-akatemia, tarjoaa moisia täällä tampereella.
 
Henk, koht sanottuna, maneerit ja äänenväri(t) (näin suomalaisena) tulisi ikään kuin "maistella" suussa tavu tavua myöten.
 
Luonteva ilmaisu kaipaa seurakseen mielikuvitusta.
 
Nämä ravintoloiden netti-päätteet ovat perin petollisia..

Mä oon vissiin kans yhes sortin puukorva, kun ei tuo ääntäminen häirinnyt yhtään. Mikäköhän kohta Herra Äänimiestä on erityisesti ottanut nuppiin? Kyllähän se suomalainen lausunta paistaa, mutta mitä sitten, ei mitään törkeitä mokia tuu. Verseissä lausuttu ehkä hiukan liian selvästi (mua ainaki syytetään tästä ja tässä varmaan just vikana se liika yrittäminen) mut kertsi tosiaan menee puurommaksi, joten se ongelma häviää siinä mun mielestä. Tulkinta on niin helvetin loistava, että normaalilla kuuntelijalla täytyy olla helvetin tylsä elämä, jos jaksaa tollaseen puuttua. Äänittäjä tietty tekee vaan työtään..:)

No woi perse, enää ei ole tuo d-iivilin raita ladattavissa. Olisin sen nyt kuunnellut kun kerrankin on töissä rauhallista.

No woi perse, enää ei ole tuo d-iivilin raita ladattavissa. Olisin sen nyt kuunnellut kun kerrankin on töissä rauhallista.
 
Uppista.. olin vahingossa delliny ko. biisin serveriltä. Nyt löytyy taas...

Uppista.. olin vahingossa delliny ko. biisin serveriltä. Nyt löytyy taas...
 
Pitipä ihan kuunnella. Ei minua ainakaan ääntäminen tässä mitenkään erityisesti häirinnyt. Jonkun verran sieltä paistoi minun korvaani sellainen saksalaiselle power-metallille ominainen ääntäminen (helloween ja mitä näitä nyt on), etenkin korkeimmissa kohdissa. Hm. Voiko edes sanoa, että ääntäminen paistaa korvaan, ja jos niin mitä se tarkoittaa ?
 
Itsekin aina välillä tuota lajia (metalli) harrastaessa huomaan, että joskus on helpompi laulaa jotain tiettyjä juttuja, jos pikkasen oikaisee ääntämisessä. Jos joku Michael Kiske saa niin tehdä ja myy silti ihan kivasti, niin oiskohan se sallittua meille suomalaisillekin :)
 
Btw, erittäin vakuuttavaa työskentelyä mikin ääressä.

Mun mielestä ääntäminen ja äänenmuodostus kävelevät jotenkin käsi kädessä. Voisko se kenties olla jonkinlaista kielen evoluutiota - en tiedä. Kyllä huippulaulajan pitäis tietenkin molemmat osata. Se mikä kuulostaa hyvältä, sitä usein myös on ja ääntäminen sekä äänenmuodostus oikean nuotin tuottamisen ohella ovat osa tätä kokonaisuutta.

Olen sitä mieltä, että on parempi olla oma itsensä lausumisessa, kuin yrittää kuulostaa siltä britiltä tai jenkiltä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin teeskentely, mikään ei paista enemmän läpi kuin liiallinen yritys olla jotain muuta mitä on. Mielummin kuuntelen - kaikissa musiikkityyleissä - luonnollista lausumista kuin yliartikuloitua laulua, sama pätee myös puheeseen.
 
Jos miettii vastakkainasettelua lausuminen versus äänenmuodostus tehokeinoina, niin uskallan väittää, että toimivampi tehokeino on lausua epäselvästi kuin laulaa epävireisesti tai "väärin".
 
En kuitenkaan ymmärrä mitä sanavaltaa on tässä tapauksessa jollain miksaajalla, sanotte kovan sanan ja sillä sipuli!

Helvetin hieno 80-lukulainen ralli / hävittäjälentomeininki tulee laulusuorituksesta mieleen.
 
Kun tuota enemmän kuunteli ja analysoi, ei minulle mikään hypännyt ainakaan pahasti silmille. Situation - medication (?) -sanoissa saattoi pientä väkisinyrittämisen makua olla, mutta taitavat olla aika hankalia sanoja kenenkään ääntää rokissa luontevasti.
 
Ääntäminen, äänenmuodostus ja tulkinta tuntuivat olevan hyvin synkroonissa, mistä seurauksena IMO mukava persoonallinen vaikutelma.

Situation - medication (?) -sanoissa saattoi pientä väkisinyrittämisen makua olla, mutta taitavat olla aika hankalia sanoja kenenkään ääntää rokissa luontevasti.
 
Taisipa olla juuri nuo nimenomaiset sanat, jotka minäkin bongasin päällimmäisinä ja joista ajattelin, että saattaisivat olla jopa tahallaan "väärin" lausuttuja. Tai sitten ne oli jotkut muut sanat, joissa oli tuo -ion loppu. Yhtä kaikki, lopun suhu-ässät tulivat tuossa (kai) vahingossa soinnillisina, mikä oli kuitenkin niin jännän kuuloinen, että saatan jopa varastaa idean jonnekin tehokeinoksi.
 
Noiden -ion päätteisten sanojen lausuminen on muutenkin mielenkiintoinen juttu. Tässä taannoin eräällä runokurssilla esitelmöin englanninkielisen runouden ja yleensäkin runomitasta. Kerroin esimerkkinä jostakin värssystä ja sen kummemmin ajattelematta asiaa sanoin siinä olevan N tavua. Muuan kanadalainen sitten keskeytti ja sanoi, että hänen mielestään siinä on ehdottomasti yksi tavu enemmän. Kaikki muut läsnäolijat taisivat olla suomalaisia ja kaikki ihmettelivät kuinka hän oli moiseen tulokseen tullut. Pyysimme häntä lausumaan pätkän ääneen ja tuloksena kuulimme kaunista lausuntaa, jossa eräs -ion-päätteinen sana, sanotaan vaikka aspiration, lausuttiinkin /äs pi rei shi oon/ tavallisemman /äs pi rei shön/ -mallin sijasta. Keskustelimme asiasta ja hän kertoi kotimaassaan (kenties ranskan vaikutuksesta?) opetetun, että -ion -päätteen voi runoudessa lausua tarvittaessa kaksitavuisena. Tutkisteluani asiaa tulin siihen tulokseen, että homma on aika järkeenkäypä ja selittää miksi joissakin runoissa näyttäisi olevan jollakin rivillä liian vähän tavuja.
 
Tarinan opetuksena olkoon se, että tuon työkalun voi pistää hyllyllä odottamaan kinkkistä tilannetta sanoitustyössä, kun on viimeinkin saanut puettua sanoiksi sen elämään suuremman viisauden, mutta siinä pirulaisessa on vain yksi tavu liian vähän.
 
Jopa lähti taas rönsyilemään tämäkin viattomaksi huomautukseksi tarkoitettu viesti... no menköön nyt.
 
edit: huono esimerkki

oon/ tavallisemman /äs pi rei shön/ -mallin sijasta.
 
Tartun ihan vaan nyt tähän esimerkkiin, koska tosiaan suomalaiset ääntävät tuon lopun usein täysin kirjaimellisesti "shön", mitä se ei kuitenkaan tietenkään ole. Hyvä sana muutenkin, eikös aspiraatio tarkoita ns. henkäyslopuketta? Suomessa kyseistä juttua ei paljon käytetä, joten lähes poikkeuksetta suomalaiset enemmän tai vähemmän unohtavat sen puhuessaan englantia. Itse oon huomannut, että sitä on vaan pakko treenata ja käyttää niin selkeästi, että se omaan korvaan kuulostaa aivan kornilta.
 
Muutenkin oon huomannut sellasen jutun, että täytyy tavallaan lausua omasta mielestään "yli", jotta puhe oikeasti kuulostaisi enemmän oikealta. Tietenkin tässä voidaan mennä sitten todella yli, jos ei hallita asiaa, mutta parempi vaan alkaa kokeilla rohkeasti kuin että lausua varovasti ja pehmeästi ja suomalaisittain takaa kurkusta. Englanninkielessähän käytetään suun etuosaa selvästi enemmän kuin suomenkielessä. Suomeahan voi puhua suu kiinni, vrt. Jari Litmanen. =)

En ole kyllä koskaan kiinnittänyt huomiota niin paljon lausumiseen kun siihen miltä se kappale kokonaisuudessa kuulostaa. Paljonhan on englanninkielisiä kappaleita tarjolla eri puolilta maailmaa. Alkuperäisiä englannin puhujia taitaa nykyisin olla vähemmän kun ulkomaalaisia puhujia. Tekee sitten maailman puhutuimmaksi kieleksi huonon englannin. ;)

Olen sitä mieltä, että on parempi olla oma itsensä lausumisessa, kuin yrittää kuulostaa siltä britiltä tai jenkiltä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin teeskentely, mikään ei paista enemmän läpi kuin liiallinen yritys olla jotain muuta mitä on.
No juuri näin!
Olen huomannut että täällä on monta tyyppiä jotka ovat kanssani samoilla linjoilla tässä jutussa.
 
Ehkäpä näissä näkemyksissä on eroja vähän sen mukaan minkäsortin musiikkia on "tottunut" tekemään. Esim. tämä äänimiehemme on ikänsä vääntänyt lähinnä konepuolen ja R&B-osaston musaa, joten hän ehkä sitten kuuntelee lausuntaa eri tavalla kuin me hevimiehet jotka olemme tottuneet kuuntelemaan kaikkea italialaisesta Faabiosta suomalaiseen Kotipeltoon :)
 
En kuitenkaan ymmärrä mitä sanavaltaa on tässä tapauksessa jollain miksaajalla, sanotte kovan sanan ja sillä sipuli!
Hehheh, pitkään näitä hierottiin ja yhteensä kolmesta hyväksi todetusta otosta leikeltiin kasaan enemmän tai vähemmän toimiva paketti. Itse olisin tahtonut käyttää vain yhden oton liidejä, koska jotenkin siitä tulee tehdyn kuuloinen kun otetaan eri päivien ottoja ja liitellään niitä tyyliin sana kerrallaan toisiinsa :|
Täytyy vielä yrittää saada tahtoaan läpi :D

*Olen sitä mieltä, että on parempi olla oma itsensä lausumisessa, kuin yrittää kuulostaa siltä britiltä tai jenkiltä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin teeskentely, mikään ei paista enemmän läpi kuin liiallinen yritys olla jotain muuta mitä on.
 
*No juuri näin!
Olen huomannut että täällä on monta tyyppiä jotka ovat kanssani samoilla linjoilla tässä jutussa.
 
Onhan se noinkin, mutta toisaalta; mitä muuta uuden kielen opettelu on, kuin "yritystä kuulostaa joltain muulta kuin on"? Jos opettelee uuden kielen, miksei samalla opettele sitä kunnolla? Onhan se toki rikkautta, että on erilaisia aksentteja, mutta kyllä mä arvostan sitä, että opettelee "oikean" ääntämisen.
 
Se, että mikä tuo "oikea" ääntäminen sitten on esimerkiksi power metallista, onkin taas ihan oma juttunsa.
 
Yksi esimerkki: Luin koulussa 10 vuotta saksaa. Kokoajan kuvittelin, että osaan lausua sitä aika hyvin. Ikäänkuin ajattelin, että se tuli multa aika luonnostaan. Kokemus vasta osoitti mulle, että mulla oli yksinkertaisesti ihan vääriä tapoja ääntää tiettyjä äänteitä. Huomasin, että asiaa piti oikein analyyttisesti käsitellä. Sanoja piti toistaa ja toistaa ja kokoajan miettiä, miltä sen pitäisi kuulostaa ja verrata oikeaan jne. Ja siis tämän huomasin vasta sen 10 vuoden jälkeen! Olin ajautunut väärille raiteille, eikä oma korva kertonut niitä vivahde-eroja.
 
Muistan, että tässä oli sellainenkin pointti, että todellakin ajattelin niiden luokan parhaiden kuulostavan jotenkin teennäisiltä. Myöhemmin ymmärsin, että heidän puhe oli juuri lähimpänä sitä natiivia lausuntaa. Eli mun olisi pitänyt päästä sen rajan yli ja uskaltaa jonkun aikaa kuulostaa itselleni ja muutamille muille kavereille teennäiseltä.
 
Uskon, että vain todella harva on niin lahjakas audiokinesteettisesti (vai miten se meni?), että pystyy alitajuntaisesti blokkaamaan jonkun kielen. Useimmat joutuvat vääntämään sitä jonkin aikaa "teennäisesti" ennenkuin se huomaamatta tuleekin kuin luonnostaan.
 
Tämä ei ollut kritiikkiä ketään kohtaan. Mitään sampleja en ole kuunnellut jne. :)

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä olis nyt sitten kohtuu lopullista tavaraa aiheeseen liittyvästä studiosessiosta:
http://www.firenote.com/biisit/dont-ever-fall.mp3
http://www.firenote.com/biisit/speed-freak.mp3
http://www.firenote.com/biisit/firenote.mp3

Tosiaankin, asiaa (suomalaisten englanninääntämystä ja sen perusteella lokerointia) on jonkin verran tutkittu, mutta ei käsittääkseni kovin paljoa. Joitakin näkökulmia asiaan tarjoaa Ian Morris-Wilson kirjassaan English Segmental Phonetics for Finns. Opusta pitäisi olla saatavilla ainakin yliopistojen kirjastoista. Tohtori Morris-Wilsonin kirjassaan käyttämiä lähteitä voisi olla myös hyödyllistä tarkistaa. Pitäisiköhän tässä alkaa tutkimaan oikein urakalla ja ruveta kiertämään maata asian tietämiltä luennoiden? : )
 
Jep. Opiskelen itse englantia ja laulelen lähinnä englanniksi (lukuunottamatta g-häikkä ja humppakeikkoja, joissa on pakko vetää myös suomenkielistä matskua). Mielenkiinnokseni olen huomannut, että koska olen asunut Briteissä ja suurin osa laitoksemme opettajista (mukaan lukien Ian Morris-Wilson) on brittejä, puheeni jäljittelee brittiaksenttia. Kuitenkin kun laulan niin aksenttini vaihtuu huomaamatta jenkki-malliin. Morris-Wilsonin yhdellä fonetiikka-kurssilla oli myös valaisevia esimerkkejä valtavirran brittibändeistä, jotka vetää biisit jenkkiaksentilla, mutta puhuvat brittiläisittäin..