Etno, proge, latin ›

Kyy... Meillä on Camel tribu projekti.

Eli levyjä odotellessa, mutha mitens CAMEL??? Itse aloin tässä kuukausi pari sitten ostelemaan levyjä ja sitä ennen kuuntelin kaverini tykönä (Camelin miragea) ja niinhän siinä käy kun kuulee jotain niinkin loistavaa progea kuin camel niin koukkuun jäin ja siitä se sitten lähti.
 
mitäs levyjä arvon herroilla on?
 
Olen tykästynyt eniten aikaa, jolloin Richard Sinclair vaikutti bändissä basistina ja laulajana. Herra on ylivoimaisesti bändin historian paras vokalisti. Tuohon aikaan sisältyvät studiolevyt Rain Dances (1977) ja Breathless (1978) sekä osittain A Live Record (1978). Rain Dances on suosikkini koko Camelin tuotannosta ja Breathlesilla on myös hetkensä, vaikka selvästi heikompi levy onkin. Vanhemmista tykkään Moonmadnessista eniten, myöhemmistä taas miellyttää Nude (1981).

Ehdottomasti paras on kuitenkin Rajaz levy.
 
E: mitäs levyjä arvon herroilla on?
 
- pressure points live in concert.
- a compact compilation
- the snow goose
- a nod and a wink
- ja edellä mainittu Rajaz
 
DVD osastolta löytyy:
 
- Camel footage
- Coming out of age

Ei niin ärsyttävän ylilyötyä menoa kuin joillain muilla aikalaisilla.
 
Joo, ei kyllä Camelilla. mutta Gentle Giant on aikalailla ylilyötyä. (mielestäni). GG:n Acquiring the taste ei ole.Kappale siellä täällä, on, vaikkapa Octopuksen "boys in the band" Menee aikalailla överiksi. Grooven ja sykkeen puuttuminen kappaleesta, tekee siitä mielestäni ylilyödyn. Hieno esimerkki Dream theater. Paljon hyvää ainesta, mutta sitten on pakko katkaista meno jollain älyttömällä tahtilajilla. (Älkää sanoko mielipidettänne tähän DD juttuun.)

Joo, ei kyllä Camelilla. mutta Gentle Giant on aikalailla ylilyötyä.
 
No kenties välillä menee vähän kikkailuksi, mutta eivät sentään tehneet mitään massiivisia itämaiseen mytologiaan perustuvia tupla-albumeja, joissa olisi vain neljä biisiä. Mukavan kompakteja nuo GG:n biisit.

Kyy... Meillä on Camel tribu projekti.
 
Hey man. Missäs päin suomea tällaista voisi nähdä livenä?

itämaiseen mytologiaan perustuvia tupla-albumeja, joissa olisi vain neljä biisiä.
 
Mun käsittääkseni se koko albumi on vain 1 kipale ja ne Rememberingit + muut on vaan osia. Tai sitten jotain kokonaisuus juttuja. Eikä se ylilyöminen paljoa haittaa, nykyäänkin tehään vaan alilyötyjä eikä massalla oo ongelmaa.

Camel on King Crimsonin ohella suurin progesuosikkini (ja ainoita progepumppuja joihin olen kerennyt lyhyen progeurani aikana syventyä). Hyllystä löytyy neljä ensimmäistä levyä, joista debyyttiin en ole kovin paljoa aikaa vielä uhrannut. Mirage, The Snow Goose ja Moonmadness ovat läpikotaisin järjettömän hienoa kamaa. Olen tässä viime aikoina ajatellut vähän laajentaa kokoelmaani, siis siinä tapauksessa että rahaa olisi kiireellisimpien ostoksien lisäksi siihenkin tarkoitukseen, ja Rain Dances on varmaan aika turvallinen valinta seuraavaksi levyksi?
 
Gentle Giantia on tullut kuultua vain kolmen Progarchives.comista imutetun biisin verran, ja ne ovat pienellä kuuntelulla vaikuttaneet ihan potentiaalisen hyvältä kamalta. Nyt soi Prologue levyltä Three Friends.

Camel on loistobändi, mutta kuitenkin astetta hepposempaa osastoa kuin moni muu aikalaisproge. Riffit on melkein poikkeuksetta hyviä, mutta kovin kokonaisen kuuloista musiikkia niistä ei ehkä synny.
 
Jos vaikkapa Yes on NHL:llää, Camel on SM-liigaa. Toisin sanoen Camel on Isojen Orkesterien karvalakkiversio, jos vähän yleistetään ja rumasti sanotaan.

^Heh, minä sitten pidän enemmän SM-liigasta kuin NHL:stä. :) Mulle tuo Yes on ihan siinä rajoilla että meneekö se progeilu överiksi. ELP ylittää rajan jo paukkuen.

Hey man. Missäs päin suomea tällaista voisi nähdä livenä?
 
Ei missään ainakaan vielä kun on alkutekijoissään vasta. Kolme biisiä... :( Turuuuuuus ehkä joskus.

Kummaa porukkaa olette. ELP on loistava, Yes on loistava, Camel on loistava, Gentle Giant on loistava, King Crimson on loistava. On vaikea sanoa mikä näistä on paras, koska se vaihtelee hetkittäin (nyt sanoisin että Yes, viikko sitten se oli Gentle Giant). Mutta yksikään ei ole kyllä huonompi kuin kaverinsa.
 
Taisin juuri kirjoittaa tyhmimmän viestini koskaan.

Kummaa porukkaa olette. ELP on loistava, Yes on loistava, Camel on loistava, Gentle Giant on loistava, King Crimson on loistava. On vaikea sanoa mikä näistä on paras, koska se vaihtelee hetkittäin (nyt sanoisin että Yes, viikko sitten se oli Gentle Giant). Mutta yksikään ei ole kyllä huonompi kuin kaverinsa.
 
Taisin juuri kirjoittaa tyhmimmän viestini koskaan.
 
Eiku tää on just hyvä viesti.

Ei missään ainakaan vielä kun on alkutekijoissään vasta. Kolme biisiä... :( Turuuuuuus ehkä joskus.
 
Saako tiedustella, mitkä kolme kappaletta ovat kyseessä?

Saako tiedustella, mitkä kolme kappaletta ovat kyseessä?
 
Saa. Rajaz albumin kaksi avausraitaa eli Three wishes ja Lost And Found sekä Sahara.
Seuraavaks pitäis vähä vanhempaa tuotantoo katella...

Eiku tää on just hyvä viesti.
 
Niin justiin.

YES poijjaat on kyl peril näistä...Eli levyjä odotellessa, mutha mitens CAMEL??? Itse aloin tässä kuukausi pari sitten ostelemaan levyjä ja sitä ennen kuuntelin kaverini tykönä (Camelin miragea) ja niinhän siinä käy kun kuulee jotain niinkin loistavaa progea kuin camel niin koukkuun jäin ja siitä se sitten lähti.
 
mitäs levyjä arvon herroilla on?
 
Ja arvostella saa paras/ei niin splendid!!
 
Camel on hienoa musiikkia. Itse löysin bändin aikoinaan tiettyä kitarasoundia etsiessäni - Andyltä eli isoA:ltahan sellainen meitsin etsimä kitaraääni löytyi! Eniten A:n soitossa sykähdyttää vieläkin ne väristävät venytykset, joissa ensin nostetaan nuottia lähes vireeseen ja sitten pienenpienen viiveen jälkeen nostetaan haluttu nuotti kohdalleen ja kuorrutetaan lopuksi tunteita herättävällä vibralla.. Tuohon venytettyyn kitaranuottiin liittyy tietysti oleellisesti vibran
tahdissa mutristeleva suu, joka ei tässä tapauksessa välttämättä aiheuta mitään visuaalista erektiota, mutta korvan kuulokarvoja saavutettu ääni kyllä kutittelee aika ihanasti!
 
Visuaalisuudesta pääsenkin helposti aiheeseen, jota tällaisessa keskustelussa joutuu väistämättä hieman
mehuttamaan: eli Camelin Coming of Age-kiertueen konserttia Varsovassa -97. Satuin onnekseni olemaan paikalla kyseisessä musiikkitapahtumassa. Keikka oli aika hyvä, kävelin 1,5 km täysin väärään suuntaan taaplatessani euforisessa tilassa hotellilleni keikan jälkeen. Enpä ole vieläkään saanut kuulla yhtä hyvää keikkaa kuin Camel Varsovassa.
 
Camelilla on paljon loistavaa materiaalia, jota muissa kirjoituksissa on jo tuotu esiin. Eräs biisi, jota ei
vielä ole mainittu on kaunis Ice, jossa edustavasi esiintyy edellä kuvailemaani kitarointia. Tosin niin loistavaa musiikkia ja upeita melodioita kuin Camel onkin tehnyt, on tuontantoon eksynyt muutama legendaarinen floppikin: miettikää miten on mahdollista, että samalla levyllä on biisit Ice ja Neon Magic?
 
Kuuntelin usean vuoden tauon jälkeen Neon Magic:in ja purskahdin kyllä nauruun aivan täysillä. Siinä nähdään mitä tapahtuu kun muusikot alkavat toteuttaa kaikenmaailmanristoasikaisten näkemyksiä musiikin
teosta!
 
Lopuksi sanoisin, että Lady Fantasy on hieno biisi ja mukavan monipuolinen cover kappalekin!

Ice on kyllä hieno kipale. Todellista fiilistelyä. Hymn to Her on myöskin hieno. Oon vähä kade ku oot ollu todistamassa Andyn kitarointia. Täytyy tyytyä kotikonserttiin tuon Coming of Age live DVD:n kanssa.. :/

Ei missään ainakaan vielä kun on alkutekijoissään vasta. Kolme biisiä... :( Turuuuuuus ehkä joskus.
 
Tane..... :-0....?