Rock, pop, alternative ›

Siinäpä se oli.
 
http://www.punknews.org/article.php?sid=12097
 
Tuli kyllä penskana hiottua jalkatekniikkaa Lagwagonin Trashed-levyn parissa aika reilusti. Tuplaiskut kulkee, joten kiitokset siitä.

Oho, ikävä uutinen. Hyvä rumpali oli kyllä.
R.I.P.

No voihan saatana. RIP. Kova äijä oli.

Eiks toi sama kaveri soittanut Me first and the gimme gimmiesissä?

Voi saasta! Kova rumpali kovan bändin oli hän... Rauha hänen sielulleen.

Kaikki delaa, saatana.

Monesti pisti korvaan, et onpa pätevä rumpali. Hienoja juttuja osasi soveltaa biiseihin. En tiedä mikä tähän ratkaisuun sitten ajoi. RIP.

Jep RIP

No voi helvetti.. Just on tullut diggailtua taas Lagwagonia sen Live in a Dive -liven muodossa. RIP.

kova rumpali ol juu. Rauha sielulle mut on kyl vaikeeta ymmärtää miks senkin piti mennä itsensä ampumaan, on meinaan se kaikkein huonoin vaihtoehto kaikkien kannalta..

RIP. :((

R.I.P.

kenellä sitten on? ihan kuin kukaan täällä olisi tuntenut koko kaveria ja jos tunsikin, niin miks sitä pitää jollain vammasella saitilla kommentoida?
 
Siksi, että Lagwagonin musiikki, ja siten Derrickin rummutus on voinut olla tärkeä osa useiden ihmisten elämää. Nyt nuo ihmiset tuntevat olonsa vähintään haikeaksi, kun yksi esikuvista on poissa, ja haluavat jakaa tunteen muiden samalla tavalla kokevien kanssa. Mikä ihmeen ongelma sulla nyt tämän asian kanssa on?
 
En mäkään tullut sun faijas hautajaisiin molottamaan, että "kaikki kuolee, yksi suu vähemmän ruokittavana + muita idioottimaisia letkautuksia", joten pysyisit säkin poissa tästä..

Puhdasta myötätuntoa voi ihan helposti tuntea ketä tahansa kohtaan, jopa sellaisiakin joita ei ole tavannut. Jos kaverin musisointi on jollain tavalla koskettanut jotakuta, niin onhan siinä jo aika suuri kosketus mielestäni.
 
Ja tuo "väkeä kuolee, life goes on, chillatkaa ny hei"-mentaliteetti ei toimi kuin roboteilla. Ei edes niillä jotka sen puolesta pauhaa.

te ette edes tuntenut koko derrick plourdea, vaan olette pelkästään kuulleet hänen musiikkiaan.
 
Yritä nyt ymmärtää, että esikuvien poismenon sureminen on täysin luonnollista ja yleistä. Ainakin mä olen aidosti pahoillani Derrickin kuoleman takia, enkä näe siinä mitään pahaa, että jaan tuntemuksen muiden samalla tavalla kokevien kanssa.
 
itse asiassa se on sama kuin jos jollakin jätkällä on makee auto ja se kuolee ja sit joku vollottaa sitä, että se jätkä kuolee ja väittää samalla tuntevansa sen tyypin sen auton kautta.
 
Todella ontuva vertaus, mutta mikäli se auton omistaja autoineen on vaikuttanut toisen ihmisen mielialoihin ja käsityksiin, sekä herättänyt muutenkin vahvoja tuntemuksia, niin tottakai tämän poismenoa saa vollottaa. Ja jos löytyy vielä muita samalla tavalla kokevia, niin mikäs sen mukavampaa kuin vollottaa yhdessä.. makeilla autoilla ja musiikilla on joka tapauksessa hyvin erilaiset ja mielestäni jopa eriarvoiset roolit tunteiden välittäjinä..
 
en usko, että välittäisin paskaakaan, jos joku minun lempparimuusikoista kuolisi
 
En usko, että tuo seikka kiinnostaa ainuttakaan tämän ketjun lukijaa..

mä en ymmärrä tätä teidän hirveetä kiukkuamista ja vauhkoomista. tämä on vaan keskustelua.
 
Itse taas en ymmärrä sitä, että jos joku aloittaa ketjun missä harmittelee ämpärinsä rikkoutumista, niin toinen tulee ketjuun selittämään kuinka ei pidä ämpäreistä, kun ne on epätäydellisiä esineitä.
 
Se toinen henkilö voisikin sitten aloittaa puolestaan uuden ketjun asiastaan.
 
Kyllähän sinäkin nyt tiesit tuon olevan sen verran provokatiivista juttua että syntyy vänkäämistä ja ketjun derailautumista.
 
Ihmisen suremisesta, ei kenelläkään olisi edes resursseja surra kaikkien kuolemaa. Jokainen surkoon ketä suree, ja siinä määrin ettei pää räjähdä. Suru on muuten loppuviimeksi aika terveellinen tunne. Jos tykkää ajatella helvetin kyynisesti niin voi hetken vaikuttaa kovalta jätkältä. Eihän se nyt saatana ole Simo-vainaan omaisilta tai Simolta itseltään pois, jos Veijo sureekin Heikki-vainaata eikä Simoa. Riippumatta siitä kuka tuntee ketä.
 
ps. tuossa missä sanoit arvostavasi Gandhia ja ketä tahansa pummia yhtä paljon, tarkoitit varmaan että arvostat heitä yhtä vähän?
 
Tulipa sitten provosoiduttua. No, epätäydellisenä ihmisenä kannan taakkani.

ai ei liity?
 
No ei. Se, pidätkö sinä muita ihmisiä esikuvina ei todellakaan liity siihen, että minä ja joku muu on pahoillaan Derrick Plourden kuoleman takia.
 
miten sinä yleensä reagoit uutiseen auto-onnettomuudesta lehdessä? tyyliin: "mies kuoli riistavedellä auto-onnettomuudessa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä"
 
suretko asiaa paljonkin, jos et tuntenut miestä?
 
Huoh. Etpä taida käsittää vaikka sanoisin tämän kuinka monta kertaa: Surisin varmasti Riistavedellä auto-onnettomuudessa kuollutta miestä, mikäli tämä olisi vaikkapa tärkeä musiikillinen vaikuttajani/esikuvani..
 
Ethän sä voi mitenkään kieltää sitä tunnetta, mikä muilla ihmisillä esim. Plourden kuoleman takia on. Tunne on takuulla ainakin omalla kohdallani täysin aito, ja on mielestäni hyvä asia että tunteen voi jakaa vaikkapa keskustelupalstalla. Mistään sen kummemmasta ei ole kyse, joten kerro nyt ihmeessä mikä sua tässä kuviossa ahdistaa? Jos haluat väitellä vain inttämisen ilosta, niin kehitä ulosantiasi ja valitse sopivampi threadi.