Aloittelijat ›

Itelle ei ole ainuttakaan edes kohtuullista hb:tä vastaan tullut. Pari kymppiä kun lisää niitten hintaan, niin saa hyvän käytetyn soittimen.

Tunnetusti, bentonin hinta-laatusuhde olisi kohdallaan jos hinta olisi 2€.
Aivan umpisurkeita soittimia, älä osta missään nimessä.
 
Aivan turhaa vouhotusta tuollainen. Jos kitara maksaa alle 100€ niin kyllä se on joka euron arvoinen vaikka ei olisikaan "ihan" Gibson luokkaa. Parempi ostaa 85 € kitara tänään kun oottaa ja ostaa "sitten joskus". Kyllä ne kaikki on ihan soitettavia pelejä eikä menestys myöhäisemmässä elämässä ole kiinni siitä että tuli nuorena aloitettua Harley Bentonilla. Päin vastoin! Moni tämän hetken suurista kitaratähdistä on aloittanut ameriikkalaisella "halpiskitaralla" Harmony.

Aivan turhaa vouhotusta tuollainen. Jos kitara maksaa alle 100€ niin kyllä se on joka euron arvoinen vaikka ei olisikaan "ihan" Gibson luokkaa. Parempi ostaa 85 € kitara tänään kun oottaa ja ostaa "sitten joskus". Kyllä ne kaikki on ihan soitettavia pelejä eikä menestys myöhäisemmässä elämässä ole kiinni siitä että tuli nuorena aloitettua Harley Bentonilla. Päin vastoin! Moni tämän hetken suurista kitaratähdistä on aloittanut ameriikkalaisella "halpiskitaralla" Harmony.
 
Komppaan tässä. Se vuosi soittoa tuossa tärkeässä formatiivisessa iässä voi hyvinkin olla erittäin ratkaiseva juttu elämänikäisen soittoharrastuksen kannalta.
 
- Ns. Halvemmalla ja vähän huonommin säädetyllä soitimella aloittaessa oppii ne säätömetkutkin jo alkaapäälle, eikä tarvitse tehdä ninkuin John Lennon nuorena -viedä kitara kauppaan viritettäväksi kun se meni epävireeseen. Apua säätämiseen löytyy esim täältä.
 
Parempi soittaa silloin kun innostus on päällä, vaikka vähän huonommallakin soittimella, koska vaikka säästäisi millaiseen Gibsoniin hyvänsä se ei takaa sitä että soittointo säilyy sen odotteluajan. Ja jos uutena ostaa tonnin-parin kitaran, niin sen arvonalennuksella niiden ekojen kuukausien aikana olisi saanut ostettua jo monta halpista.

Ns. Halvemmalla ja vähän huonommin säädetyllä soitimella aloittaessa oppii ne säätömetkutkin jo alkaapäälle, eikä tarvitse tehdä ninkuin John Lennon nuorena -viedä kitara kauppaan viritettäväksi kun se meni epävireeseen. Apua säätämiseen löytyy esim täältä.
 
Kaikkien pilkunnussimisien äiti: John Lennon viritytti kitarat naapurillaan, ei kaupassa ja maksoi virityksistä muutamilla senteillä.
Hoho, :D!

Aivan turhaa vouhotusta tuollainen. Jos kitara maksaa alle 100€ niin kyllä se on joka euron arvoinen vaikka ei olisikaan "ihan" Gibson luokkaa..
 
Plussaa tuli poppamiehelle, minä olen luotettavista lähteistä saanut tietää, ettei HB:ssä ole muuta vikaa aloittelijalle kuin epätasainen laatu, halpiksille tyypillinen. Yhden setin olen T-kaupasta tilannut pojan kaverille, ja hyvin kelpasi LP kopio ja HB combo 155€.

75e kun maksaa bassosta ei voi odottaa ihmeitä. Mutta kyllä sieltä ainakin minun mielestä tuli aivan kelpo peli. Taitaa HB:t olla ehkä hieman liian huonossa maineessa? Kyllähän noita halpis merkkejä löytyy suomenkin musiikki-liikkeistä.

Niin tuossa on toi että kyllä minunkin Behringer soi.. Hetken!
oikeasti, kitara on katunut KerraN ja se leviää jo NYT käsiini (noi 4kuukauden jäkeen)
 
ja kaverillani on HB kitara, sellainen kun tarvitsi säveltämiseen ja muuten vaan ränkkäämiseen (rumpali kun on ;) ) ja soittelin sillä jonkin aikaa ja totesin, jos täällä haukutaan jo HB:tä niin on pakko ostaa uusi kitara, omani on nimittäin Paljon huonompi kuin kaverin HB. jolla nyt soittelen kun soitetaan yhessä (siis se hänen kitaransa)
 
joten vaikka en olekkaan paljoa kitaroita kokeillut, niin voi sanoa että vähintään HB.n hinta laatu suhde on parempi kuin behringerin.
 
Jaa, vaikea sanoa kun vielä ei mitään HB -rompetta ole. Noita behringereitä on ollut 10v ja mitään vikaa ei vielä ole ilmeentynyt. Yhteenkään niistä. Osaahan ne Harley Bentonitkin mennä rikki. Yksilökohtaisia eroja on runsaasti, niinkuin kaikissa kitaroissa.
 
Toisaalta kafrun Gibson SG kaatui telineestä. Kaula poikki. Sama yhden toisen kafrun Gibson Les Paul. Kaatui kun oli nojallaan sohvaa vasten. Kaula poikki. Mikään ei ole ikuista.

...Toisaalta kafrun Gibson SG kaatui telineestä. Kaula poikki. Sama yhden toisen kafrun Gibson Les Paul. Kaatui kun oli nojallaan sohvaa vasten. Kaula poikki...
 
No tuo on Gibsonin vitsaus, tai oikeastaan usempien lapakulmalla varustettujen kitaroiden ongenlma. Tuskin ne Harley Bentonit kestävät sen paremmin tuossa suhteessa,tai sitten kestävät. Joka tapauksessa lapakulma on se syy eikä hintalappu.

Jaa, vaikea sanoa kun vielä ei mitään HB -rompetta ole. Noita behringereitä on ollut 10v ja mitään vikaa ei vielä ole ilmeentynyt. Yhteenkään niistä. Osaahan ne Harley Bentonitkin mennä rikki. Yksilökohtaisia eroja on runsaasti, niinkuin kaikissa kitaroissa.
 
Voi olla että omani oli jonkin lainen susi, todella halpa kun olikin. no itseäni ei enää niinkään haittaa kun uusi kitara on jo, joten ringeri vaan seinälle pölyttymään (ei sitä kehtaa myydä)
 
ja totta turiset, mikään ei ole ikuista.

Itse omistan HBn stratokopion ja hauskaa olemme viettäneet yhdessä.
 
Joskus tuntuu, että parempikin voisi olla ja vilkuilen salaa thomannin valikoimaa. Kyllähän hän välillä vähän oikuttelee, ei meinaa pysyä vireessä ja näin, mutta kyllähän hän siitä leppyy kun vähän näppäilee. ;)
Joskus meillä sitten onkin vähän rankempaa menoa, mutta ei siitä lisää, se on meidän välinen asia.
Jostain syystä huomaan välillä olevani hieman tossun alla. Aina pitäisi olla puhdistamassa, virittämässä ja ennenkaikkea soittamassa, mutta kyllähän hän antaa minun välillä soitella muitakin pelejä. Joustava ja vapaa tämä meidän suhde katsos..
Kaverin Squieria tuli joskus koeajettua, mutta ei aiheutunut minkäännäköistä konfliktia. Totesin vain, että olihan siinäkin puolensa, mutta en silti vaihtaisi mistään hinnasta.
Monesti yön pikkutunteina muistelenkin niitä öitä ja päiviä, jolloin aiheutimme harmaita hiuksia naapureille ja voi niitä aikoja kun on ollut rankkaa ja olen hänen kanssaan saanut jakaa suruni.
Ja voi sitä jälleennäkemisen kauneutta kun reissun tai muun tauon jälkeen kohtaamme jälleen! Käsikipujenkin aikoina kultani on tukenut minua ja antanut vähän hellempää menoa. Ei sitä aina tarvitse barreihin ja valoakin nopeampaan soittoon taipua.
 
Kohta on vuosi yhteiseloa takana ja toivottavasti soitintamme tulee jatkossakin kukoistamaan. Ajattelimme vieläpä laajentaa jonain päivänä suhdettamme ja pyöräyttää muutaman biisin.

Itse omistan HBn stratokopion ja hauskaa olemme viettäneet yhdessä.
 
Joskus tuntuu, että parempikin voisi olla ja vilkuilen salaa thomannin valikoimaa. Kyllähän hän välillä vähän oikuttelee, ei meinaa pysyä vireessä ja näin, mutta kyllähän hän siitä leppyy kun vähän näppäilee. ;)
Joskus meillä sitten onkin vähän rankempaa menoa, mutta ei siitä lisää, se on meidän välinen asia.
Jostain syystä huomaan välillä olevani hieman tossun alla. Aina pitäisi olla puhdistamassa, virittämässä ja ennenkaikkea soittamassa, mutta kyllähän hän antaa minun välillä soitella muitakin pelejä. Joustava ja vapaa tämä meidän suhde katsos..
Kaverin Squieria tuli joskus koeajettua, mutta ei aiheutunut minkäännäköistä konfliktia. Totesin vain, että olihan siinäkin puolensa, mutta en silti vaihtaisi mistään hinnasta.
Monesti yön pikkutunteina muistelenkin niitä öitä ja päiviä, jolloin aiheutimme harmaita hiuksia naapureille ja voi niitä aikoja kun on ollut rankkaa ja olen hänen kanssaan saanut jakaa suruni.
Ja voi sitä jälleennäkemisen kauneutta kun reissun tai muun tauon jälkeen kohtaamme jälleen! Käsikipujenkin aikoina kultani on tukenut minua ja antanut vähän hellempää menoa. Ei sitä aina tarvitse barreihin ja valoakin nopeampaan soittoon taipua.
 
Kohta on vuosi yhteiseloa takana ja toivottavasti soitintamme tulee jatkossakin kukoistamaan. Ajattelimme vieläpä laajentaa jonain päivänä suhdettamme ja pyöräyttää muutaman biisin.
 
no nyt tulee tippa linssiin...!!

Kuinkahan moni täällä on testannut ko. merkin tuotteita niin paljon, että pystyy antamaan tyhjentävän vastauksen "Älä osta, ne on aivan paskoja"? Epäilen ettei kovin moni.
 
Pointtini on, että on HB:n soittimista löytyy varmasti hyviäkin soittimia. Kaveri osti akustisen basson, joka oli todella hyvä. Erinomainen työn jälki, hyvä soitettavuus ja oli kielitettynä vielä DŽAddarion laatukielillä. Että semmosta.

Eipä se Harley-Bentonin hienompi leikki-sg kopio kyllä hankkimisen arvoinen ollu kun sen tammikuussa kontolleni otin. Halpa se oli, mutta köyhän ei sittenkään olisi pitänyt ostaa halpaa. Neljättä kuukautta sitä soittelen ja on kyllä huono.
 
Puut on persiistä, vaikkakin kitara värähteleekin ihan kivasti. Oikeastaan kitara resonoi liikaa. Runko on jotain ihmeellistä leppäkuitumassaa, samaa mitä huonekaluissa käytetään. Metalliosat on persiistä, kun talla meinaa antaa periksi 10-52 setillä, millä muuten sois kivasti. Normaali e-vire. Kaula on tosi kiva, oikein mukavan tuntuinen ja kevyt soittaa. Virettä pitelee... ja tallapalat oli huonot, piti viilata ja säätää.
 
Sähköisempi puoli on täyttä kuraa, mutta ilman sähköjä hbs580wr on sitten parempi kuin oikea akustinen. Mikkien saundi on tosi nihkee kun kokeilin Laneyn TF300:lla studio-olosuhteissa. Gainia ei kärsiny laittaa nimeksikään ja edes tunnin ruuvaamisen jälkeen ei saundannu yhtään hyvältä. Kiertää ja piippaa ja soundi on hyvin bassovoittoinen. Kumiseva. Erottelevutta ei ole tiedoksikkaan. Omalla tuhnuvahvarilla soundaa kivasti ku ei ole alapään toistosta tietoakaan. Heviä komppaa tallamikillä kivasti, mutta rokkiin ei tunnu taittuvan oikealla tavalla.
 
Otan Bentonin tilalle heti uuden kitaran kun rahat on kasassa, hankin vaikka squierin straton. On muutenkin semmoisen soittimen saundi lähempänä sydäntä. Harrikka on enemmän koriste-esine kuin soitin.

Itse henkilökohtaisesti jos aloittelisin kitaroimista (vaikka en aloittelija olekaan ja sittemmin bassoon kallellaan), niin aloittelisin kyllä kuiteski hiukka tasokkaammalla soittimella niin ei sitten tulisi paskat housuun heti kättelyssä soittimen takia. Esim. Yamaha Pacifica tai sitten Squier vois olla sellainen kitara, jolla vois huoletta aloitella. Itse aloitin kahdeksan vuotta sitten Tokain stratokopiolla, josta riitti iloa ja riemua näihin päiviin saakka, kunnes jouduin luopumaan bassohankinnan edessä - köyhä ja kurja kun olen. No nyt on nurkassa enää akustinen, suomessa tehty halpa ja täytyy kyllä sanoa, että jos rahaa olisi niin vaihtaisin senkin saman tien uuteen ja miettisin vähän tarkemmin, mikä kannattais ostaa. Olipa vuodatus - varsinkin, kun näähän on vain näitä tällaisia mielipiteitä. Mutta mikäs niitä kirjoittaessa, kun tietää, että ootte erimieltä olevat väärässä ;).

Liippa-niminen rumpalisti osti HB:n Les Paulin ja se ainakin mun sormissani vaikutti ihan kelpo soittimelta hintaisekseen. Kaula tuntui jopa hyvältä. Todella paljon huonompi vehje oli se Epiphone millä minä aloitin..... Ja ihan oikeesti äijät hei, ette oikeesti ole kukaan kokeilleet noita niin montaa yksilöä että pystyisitte niistä jotain absoluuttisia totuuksia sanomaan.

Siis Harley Bentonhan on kaikkein katu-uskottavin merkki. Kaveri osti joskus jonku tosi halvan nailonkielisen Benton.. ihan kamala soundi (paska suoraan sanoen, vanha Landolakin soi paremmin), mutta kaipa se kelpaa aloittelijakitaraksi. Pitäähän sitä jostain aloittaa ja aluksi ei ole mitään järkeä ostaa mitään ammatilaisvehjettä. Sähköpuolesta en osaakaan sanoa tuon taivaallista.. :D

Ja ihan oikeesti äijät hei, ette oikeesti ole kukaan kokeilleet noita niin montaa yksilöä että pystyisitte niistä jotain absoluuttisia totuuksia sanomaan.
 
Pitänee paikkansa. Mutta kyllä jotain vikaa pitä jossain olla, että hinnat niin alhaalle poljetaan. Ainakin samalla poljetaan työntekijöiden oikeuksia, jos ei sitten kitaran kaulaa. Eteenpäin toverit, palava pääkaupunki odottaa!
 
No juuh, eiköhän niitä poljeta kaikkialla siellä halvan työvoiman maissa, joissa soittimia nykyään tehdään valmistajaan katsomatta. Tee eettinen valinta ja tilaa aloittelijakitara suomalaiselta käsityöläiseltä, saat hyvän, mutta halvan ;).

Pitänee paikkansa. Mutta kyllä jotain vikaa pitä jossain olla, että hinnat niin alhaalle poljetaan. Ainakin samalla poljetaan työntekijöiden oikeuksia, jos ei sitten kitaran kaulaa. Eteenpäin toverit, palava pääkaupunki odottaa!
 
No juuh, eiköhän niitä poljeta kaikkialla siellä halvan työvoiman maissa, joissa soittimia nykyään tehdään valmistajaan katsomatta. Tee eettinen valinta ja tilaa aloittelijakitara suomalaiselta käsityöläiseltä, saat hyvän, mutta halvan ;).
 
Eettinen valinta olisi tehdä se itse, paikallisista puista vielä.

Eettinen valinta olisi tehdä se itse, paikallisista puista vielä.
 
Paitsi jos ei itse osaa tehdä niin sanoisin, että jopa epäeettinen. Menee hyvä pihapuu hukkaan.