Kitarat: kitarakamat ›

Onko yllämainitsema kitara hyvä?? kellään kokemuksia..

Mä tommosta kokeelin ilman vahvistinta soittaa,niin kaula ainakin oli huomattavasti tahmaisempi kuin tossa American Stratocaster HH:ssa, joka mulla on. Oli aika hidas soittoinen. Yleinen soitettavuus ei ollut mieluinen,mikä saattoi tietysti johtua siitä kun kaula oli tässä yksilössä kiero ja muutenkin säädöt oli perseellänsä. Soundista en sitten tiedäkään,voin tietysti kuvitella.

Onko yllämainitsema kitara hyvä?? kellään kokemuksia..
 
Kysymyksenasettelu ontuu hiukan. On se hyvä, jos siitä tykkää. :)
 
Olen soittanut ainokaisellani vuodesta 1997 enkä ihan tosta vaan luopuisi. Kaula on kuin tehty meikäläisen pieniin handuihin.
 
Kyseessähän siis on Jaguar/Mustang hybridimalli, jonka alullepanneena voimana toimi edesmennyt Kurt Cobain. Mun näkemyksen mukaan tuo "hybridi" pätee pelkästään muotoon, sillä kitara eroaa Fender Mustangista lähinnä vain juurikin muotoilunsa ja tallan puolella singlecoilin tilalla olevan humpparin johdosta. Sama mikkivalitsinsysteemi sekä vola- ja tonepotikat kuin Mustangissa sekä sama vibrakoneisto. Tallasta en mene takuisiin, mutta mun mielestä sekin on Mustang-johdannainen.
Mustangin(ainakin näiden uusien) tapaan runko basswoodia(lehmus), kaula vaahteraa ja ruusupuinen otelauta.
 
Japanin tuotantoa on kyseinen kepakko.
Tuotanto lopetettiin muutama vuosi sitten vähäksi aikaa, kunnes aloitettiin taas muistaakseni viime tai toissavuonna.
 
Rehellisesti sanoen, kitara vaikuttaa ensialkuun hivenen rimpulalta, varsinkin sillä perus-009-kielisetillä. Itse käytän 011-setin kieliä.
 
Koska toi basswood on aika kevyttä ja pehmeää puuta, sustainit ovat aika heikot, mutta jostain syystä olen alusta asti digannut kitaran perussoundia, joka lopulta heräsi kunnolla henkiin vasta hankittuani putkivahvistimen. Itse olen pärjännyt orkkismikeillä, monet ovat niitä kuitenkin haukkuneetkin. Humpparikaan ei ole erityisen kuuma.
 
Selkeitä miinuksia(jotka kuitenkin vuosien myötä muuttuivat lähinnä haasteiksi) löytyy muutama:
 
1. Kaularautaan ei pääse käsiksi ilman pientä talttaamista. Kosmeettinen haitta jääpi pickguardin alle, eli itku ei ole kovin katkeraa kun terä sattuu puuhun.
 
2. Tallapalojen säätäminen on hivenen hankalaa, sillä kielet ja vibrakoneisto ovat "sopivasti" edessä. Ihminen on kuitenkin yleensä melkoisen kekseliäs, eli keinot keksii. Tallan pitää myös olla juuri tismalleen oikeassa asennossa, muuten kielet "särisevät" soittaessa ikävästi.
 
3. Runko on helvetin pehmeää puuta, joten ruuvien kanssa saa olla todella varovainen. Plekusuojuksen ruuveista osa pyörii tyhjää ja hihnanuppeihin olen saanut asennella milloin pidempiä ja paksumpia ruuveja, milloin hammastikkuja ja liimaa täytteeksi.
 
4. Dynamic vibrakoneisto on kampihommiin täysin käyttökelvoton.(onneksi en käytä kampea)
 
5. Soundi on vahvistimen läpikin kuivakka ja vähäsustaininen (tämä voi tosin olla plussakin)
 
Plussat:
 
1. Mukavan kapea kaula.
 
2. Mikkivalitsimet, 2x 3-asentoisia "liuku"kytkimiä, yhteensä 8 erilaista mikkicombinaatiota + off-asento.
 
3. Vibrakoneistossa on yksi loistava puoli. Kielet asennetaan ns. etukautta, eli vibrakoneisto luo pienimuotoisen vedonpoiston. En ole katkonut kieliä kuin marginaalisen vähän, vaikka soittotyylini ei ole keveimmästä päästä.
 
4. Soundi. Kuiva, mutta erotteleva. Pidän itse kovasti.
 
5. Ulkonäkö. Perinteinen bodyn muoto rikottu tyylikkästi. Törkeen hieno!
 
6. Istuu meikäläisen käteen hyvin. Tykkään soittaa kyseisellä soittimella pikkuharmeistasan huolimatta.
 
Siinä tärkeimmät. Mulle Jag-Stang istuu kuin nyrkki silmään, muiden puolesta en voi puhua.
Omakuvassa allekirjoittanut kitaroineen.
 
EDIT: Pikku lisäyksiä.

Kysymyksenasettelu ontuu hiukan. On se hyvä, jos siitä tykkää. :)
 
Olen soittanut ainokaisellani vuodesta 1997 enkä ihan tosta vaan luopuisi. Kaula on kuin tehty meikäläisen pieniin handuihin.
 
Kyseessähän siis on Jaguar/Mustang hybridimalli, jonka alullepanneena voimana toimi edesmennyt Kurt Cobain. Mun näkemyksen mukaan tuo "hybridi" pätee pelkästään muotoon, sillä kitara eroaa Fender Mustangista lähinnä vain juurikin muotoilunsa ja tallan puolella singlecoilin tilalla olevan humpparin johdosta. Sama mikkivalitsinsysteemi sekä vola- ja tonepotikat kuin Mustangissa sekä sama vibrakoneisto. Tallasta en mene takuisiin, mutta mun mielestä sekin on Mustang-johdannainen.
Mustangin(ainakin näiden uusien) tapaan runko basswoodia(lehmus), kaula vaahteraa ja ruusupuinen otelauta.
 
Japanin tuotantoa on kyseinen kepakko.
Tuotanto lopetettiin muutama vuosi sitten vähäksi aikaa, kunnes aloitettiin taas muistaakseni viime tai toissavuonna.
 
Rehellisesti sanoen, kitara vaikuttaa ensialkuun hivenen rimpulalta, varsinkin sillä perus-009-kielisetillä. Itse käytän 011-setin kieliä.
 
Koska toi basswood on aika kevyttä ja pehmeää puuta, sustainit ovat aika heikot, mutta jostain syystä olen alusta asti digannut kitaran perussoundia, joka lopulta heräsi kunnolla henkiin vasta hankittuani putkivahvistimen. Itse olen pärjännyt orkkismikeillä, monet ovat niitä kuitenkin haukkuneetkin. Humpparikaan ei ole erityisen kuuma.
 
Selkeitä miinuksia(jotka kuitenkin vuosien myötä muuttuivat lähinnä haasteiksi) löytyy muutama:
 
1. Kaularautaan ei pääse käsiksi ilman pientä talttaamista. Kosmeettinen haitta jääpi pickguardin alle, eli itku ei ole kovin katkeraa kun terä sattuu puuhun.
 
2. Tallapalojen säätäminen on hivenen hankalaa, sillä kielet ja vibrakoneisto ovat "sopivasti" edessä. Ihminen on kuitenkin yleensä melkoisen kekseliäs, eli keinot keksii. Tallan pitää myös olla juuri tismalleen oikeassa asennossa, muuten kielet "särisevät" soittaessa ikävästi.
 
3. Runko on helvetin pehmeää puuta, joten ruuvien kanssa saa olla todella varovainen. Plekusuojuksen ruuveista osa pyörii tyhjää ja hihnanuppeihin olen saanut asennella milloin pidempiä ja paksumpia ruuveja, milloin hammastikkuja ja liimaa täytteeksi.
 
4. Dynamic vibrakoneisto on kampihommiin täysin käyttökelvoton.(onneksi en käytä kampea)
 
5. Soundi on vahvistimen läpikin kuivakka ja vähäsustaininen (tämä voi tosin olla plussakin)
 
Plussaat:
 
1. Mukavan kapea kaula.
 
2. Mikkivalitsimet, 2x 3-asentoisia "liuku"kytkimiä, yhteensä 8 erilaista mikkicombinaatiota + off-asento.
 
3. Vibrakoneistossa on yksi loistava puoli. Kielet asennetaan ns. etukautta, eli vibrakoneisto luo pienimuotoisen vedonpoiston. En ole katkonut kieliä kuin marginaalisen vähän, vaikka soittotyylini ei ole keveimmästä päästä.
 
4. Soundi. Kuiva, mutta erotteleva. Pidän itse kovasti.
 
5. Ulkonäkö. Perinteinen bodyn muoto rikottu tyylikkästi. Törkeen hieno!
 
Siinä tärkeimmät. Mulle Jag-Stang istuu kuin nyrkki silmään, muiden puolesta en voi puhua.
Omakuvassa allekirjoittanut kitaroineen.
 
Kiitos paljon tiedosta :) Taidan itsekkin tollaisen hankkia!!

Pikku korjaus. Fenderin saitilta ei löytynyt enää mitään mainintaa Jag-Stangista. Ilmeisesti re-issuenkin valmistus on loppunut.
Paha sanoa, löytyykö kaupasta enää.

Pikku korjaus. Fenderin saitilta ei löytynyt enää mitään mainintaa Jag-Stangista. Ilmeisesti re-issuenkin valmistus on loppunut. Paha sanoa, löytyykö kaupasta enää.
 
Jep, valmistus lopetettiin viimevuoden jälkeen. Eli 2004 sitä vielä tehtiin mutta ilmeisesti se ei mennyt kaupaksi... Mutta ei kannata toivoaan menettää... samantyylisen soittimen löytää Fenderin American Vintage-osastolta:
 
'62 Jazzmaster
'62 Jaguar
 
Tai sitten Fenderin Classic-sarjasta tuo Mustang.
 
Henk.koht. kyllä valitsisin tuon Jazzmasterin... se on nuista vaan hienoin :)

Jep, valmistus lopetettiin viimevuoden jälkeen. Eli 2004 sitä vielä tehtiin mutta ilmeisesti se ei mennyt kaupaksi... Mutta ei kannata toivoaan menettää... samantyylisen soittimen löytää Fenderin American Vintage-osastolta:
 
'62 Jazzmaster
'62 Jaguar
 
Tai sitten Fenderin Classic-sarjasta tuo Mustang.
 
Henk.koht. kyllä valitsisin tuon Jazzmasterin... se on nuista vaan hienoin :)
 
Noita saa myös halvempina, mutta silti hyvinkin laadukkaina japsiversioina. Jagstang on eräänlainen modifioitu Jaguar humpparilla eli Jaguarissa on lyhyt skaala, yksikelaiset, loistava vibrakoneisto ja kaunis ulkonäkö. Jazzmasterissa on pitkä skaala ja muuten samat ominaisuudet. Jaguarin soundi on autotallimainen ja sustain pieni, Jazzmasterissa on paksu soundi ja pidempi sustain. Molemmat hienoja ja "aidompia" kitaroita kuin Jagstang. Myös Cobain käytti Jaguaria.

Molemmat hienoja ja "aidompia" kitaroita kuin Jagstang.
 
Nyt meni hiukan yli ymmärryksen. Mikä siitä tekee vähemmän aidon? Ja Jag-Stang on edelleen lähempänä Mustangia kuin Jaguaria.
 
Jos joku pitää niin paljon jostain kitarasta niin ei pitäisi pystyä löytämään yhtä isoa miinus-, kuin pluslistaa
 
Kuten asian ilmaisin, niistä miinuksista on tullut ajan myötä lähinnä haasteita.
Ja sitäpaitsi, kyllä melkein mistä tahansa pitämästään asiasta pystyy löytämään yhtä paljon hyviä ja huonoja puolia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Kiitos paljon tiedosta :) Taidan itsekkin tollaisen hankkia!!
 
Pitikö tuohon ny koko teksti lainata... :o)

Nyt meni hiukan yli ymmärryksen. Mikä siitä tekee vähemmän aidon? Ja Jag-Stang on edelleen lähempänä Mustangia kuin Jaguaria.
 
Niin olikin. Sotkin. Mutta sikäli siis vähemmän aito, että se on eräänlainen signature-kitara, siis yhden tyypin mukaan matkittu versio jostain aikaisemmasta mallista. Eikö?

http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-175903.html
 
Jos ei muualta, niin tuolta sitten.

Niin olikin. Sotkin. Mutta sikäli siis vähemmän aito, että se on eräänlainen signature-kitara, siis yhden tyypin mukaan matkittu versio jostain aikaisemmasta mallista. Eikö?
 
Vieläkään ei oikein ymmärrys riitä tuohon lausuntoon...
 
Hommahan meni niin, että Cobain otti vuonna 1993 yhteyttä Fenderin Custom Shopiin, toiveenaan saada kitara joka yhdistäisi ne Mustangin ja Jaguarin ominaisuudet joista hän piti.
 
Tuolla on ihan mielenkiintoinen juttu aiheesta:
http://www.kurtsequipment.com/guitarspage.htm#custom

Kuten asian ilmaisin, niistä miinuksista on tullut ajan myötä lähinnä haasteita.
Ja sitäpaitsi, kyllä melkein mistä tahansa pitämästään asiasta pystyy löytämään yhtä paljon hyviä ja huonoja puolia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
 
Näin. Sen syvemmälti elämanviisauden tunkioita lapioimatta totean vain että kitaroista puhuessa olen aina viehättynyt soittimista joilla on persoonallisuushäiriöitä. Niiden kanssa pitää oppia kommunikoimaan pikkuhiljaa ja silti aikojenkin päästä ne saattavat käyttäytyä ennakoimattomasti (... mistäköhän syystä tämä alkaa kuulostaa johdannolta omaan ihmissuhdehistoriikkiini...)

olen aina viehättynyt soittimista joilla on persoonallisuushäiriöitä. Niiden kanssa pitää oppia kommunikoimaan pikkuhiljaa ja silti aikojenkin päästä ne saattavat käyttäytyä ennakoimattomasti
 
Liian helpposoittoisissa skitaroissa on se "vika", ettei niillä ole sitä kitaran omaa ns. ominaisuuksista tulevaa soundia. Lerpsukkaa ja stratoa soitetaan eri tavoin - niitä on pakko ;o)

Vieläkään ei oikein ymmärrys riitä tuohon lausuntoon...
 
Eiköhän tuossa tarkoitettu sitä, että Jaguar ja vaikkapa Jazzmaster ovat ikäänkuin sähkökitaran arkkityyppejä, vaikkakin vähemmän tunnettuja kuin esim. Strato.
 
Jag-stang sen sijaan on enemmän sidottu siihen yhteen artistiin, kun taas Jaguar ja JM ovat "yleismaailmallisemmassa" käytössä (olkoonkin, että noillakin on ne tietyt tyylilajit joissa ne ovat erityisen suosittuja - kuten surf).
 
Ei sitten sillä etteikö Jag-stangillakin voisi tehdä jotain persoonallista ja ainutlaatuista - varmasti voi. Mutta tuommoista käyttäessä kannattaa varautua jatkuviin viittauksiin "...soittaa kitaralla, jollaista Kurt Cobainkin käytti...." ;-)

Eiköhän tuossa tarkoitettu sitä, että Jaguar ja vaikkapa Jazzmaster ovat ikäänkuin sähkökitaran arkkityyppejä, vaikkakin vähemmän tunnettuja kuin esim. Strato.
 
Jag-stang sen sijaan on enemmän sidottu siihen yhteen artistiin, kun taas Jaguar ja JM ovat "yleismaailmallisemmassa" käytössä (olkoonkin, että noillakin on ne tietyt tyylilajit joissa ne ovat erityisen suosittuja - kuten surf).
 
Ei sitten sillä etteikö Jag-stangillakin voisi tehdä jotain persoonallista ja ainutlaatuista - varmasti voi. Mutta tuommoista käyttäessä kannattaa varautua jatkuviin viittauksiin "...soittaa kitaralla, jollaista Kurt Cobainkin käytti...." ;-)
 
Just niin. Yritin siis sanoa, että Jazzmaster, Jaguar ja Mustang ovat "alkuperäisiä" kitaroita, jotka ovat olleet pitkään olemassa ja Jagstang on modifikaatio Mustangin ja Jaguarin välillä. Siis mitenkään väheksymättä sitä sen kummemmin...ei vain ole minun makuuni - pidän enemmän yksikelaisten soundista.
 
Totta on myös, että kitaroita on soitettava eri tavoin. Stratolla on aika erilaista soittaa kuin esim. Jaguarilla ihan skaalasta ja sustainista johtuen. Tykkään kyllä molemmista.

Tuli mieleen lisää noita "läheisiä" veljiä ja siskoja tuolle JagStangille, Jaguarin, Mustangin ja Jazzmasterin lisäksi:
 
Squier Cyclone
Squier Jagmaster
Ibanez Talman
Fender Toronado
Fender Jaguar Baritone Custom
Fender Cyclone
Fender Cyclone II
Fender Cyclone HH
 
Suosittelen noitakin pahimpaan weirdo-fenkku GAS:iin :))

Ei sitten sillä etteikö Jag-stangillakin voisi tehdä jotain persoonallista ja ainutlaatuista - varmasti voi. Mutta tuommoista käyttäessä kannattaa varautua jatkuviin viittauksiin "...soittaa kitaralla, jollaista Kurt Cobainkin käytti...." ;-)
 
Niin no... En ole kovin moneen ihmiseen törmännyt, jotka olis edes tienneet herra Cobainin yhteydestä kitaraan. :)
Mutta sama se mulle on. Ei Cobainin nimi kitaraa pahenna.

Mulla olis yks aikas hyvä myynnissä. Vuoden 2004 muistaakseni korea Fender malli. (sitä vielä valmistetaan, tiedoksi vaan)