Kitarat: kitarakamat ›

Mun kitara on Agathista ja hyvin se soi.
 
Mulla on saarnia ja hyvin soi.

minulla on lehmusta ja soi nätisti.
halpis jacksoneihin verrattuna minun ltd soi paljon lämpimämmin (vittu mikä sana!!).

Mun kitara on Agathista ja hyvin se soi.

Mulla on saarnia ja hyvin soi.
 
minulla on lehmusta ja soi nätisti.
 
Minulla on mahonkia ja soi eroottisesti.
 
Niin, mitäs tuo agathis sitten soomen kieleksi on? Akaasia?
 
Onks tää nyt sitte jotain mahonkia niinku väittävät?

http://img202.exs.cx/img202/4617/dscn10710ty.jpg
 
Kyllä tuo minun mielestä mahongilta näyttää, ainakin noista "urista" päätellen. Korjatkaa, (jos) olen väärässä.
Mitkäs mikit tuossa muuten on, näin off-topicina kysyn? :)

Joo, eiköhän se olla sulla tuo kasvitieteellinen käsitteistö paremmin hallussa :-)
 
Mulle "lajilla" ja "lajikkeella" ei ole eroa, kun en ole sitä eroa koskaan tarvinnut.
 
Mikä nuo nyt sitten erottaa toisistaan?
 
Lajikkeet parittelee tuloksellisesti keskenään, lajit ei. Soitinrakennuksen kannalta sillä ei taida olla hattuakaan väliä.

Muchos gracias. Noloahan tämä on, kun kasvitieteenkin opintoja takana... No rakastellaan välimerkkejä sen verran, että esimerkit lienevät kuitenkin alalajeja, eikä lajikkeita... kai?!
Ei pitäisi kaivella vanhoja. Enkä itsekkään ole puutarhuri, mutta ymmärtääkseni binaarinen järjestelmä= Sukunimi etunimi eli Saarni puna eli Fraxinus pennsylvanica. Joka on siis Suku ja laji. Eli yleisesti laji. Alalaji taas on jos löydätte- Fraxinus pennsylvanica " variegata"- alalajin joka on kirjopuna saarni. Taasen saarni kuuluu heimoon Oleaceae eli öljypuukasvit. Ymmärtääkseni nigra ja pennsylvanica ovat niitä swamp ash bodeja tosin americanakin käytetään. Hyvää sointia kullekkin.

Masoniitti on myös hyvä runkomateriaali.

http://www.freewebs.com/juzzu/sekalaisiakitarakuvia.htm
 
Yllätyin tosta että suosaarni on noinkin tumma/matala soundista kun vertaa vaikka vaahteraan. Luulin että Suosaarni on yksi niitä ''kylmimpiä'' soundi puita mutta jos asia noin on niin selvä homma. Olen vähän muuta lukenu mm. ESP:n sivuilta.

Mitenkäs lämpökäsitelty kotimainen puu koivu, leppä ym. Onko kokemuksia?

Yksi superstrat-mallinen runko minulla oli, lämpökäsiteltyä saarnia. Painoi aivan helvetisti, mutta sointi oli kuitenkin ihan ok, järjetön sustain. Aikas bassoinen, vaikka Floikka kiinni olikin.

Ei pitäisi kaivella vanhoja. Enkä itsekkään ole puutarhuri, mutta ymmärtääkseni binaarinen järjestelmä= Sukunimi etunimi eli Saarni puna eli Fraxinus pennsylvanica. Joka on siis Suku ja laji. Eli yleisesti laji. Alalaji taas on jos löydätte- Fraxinus pennsylvanica " variegata"- alalajin joka on kirjopuna saarni. Taasen saarni kuuluu heimoon Oleaceae eli öljypuukasvit. Ymmärtääkseni nigra ja pennsylvanica ovat niitä swamp ash bodeja tosin americanakin käytetään. Hyvää sointia kullekkin.
 
Oikeassa olet. Kyseessä oli todellakin saarnilajit, eivätkä alalajit (ssp.). Luin juuri vanhat postaukset ja hiukan huvitti asiavirheet. Mut joo, hyvä oikaisu.
 
E: Kun joskus oppis kirjottaa...

Yllätyin tosta että suosaarni on noinkin tumma/matala soundista
 
Hieman lisäystä, ilmeisesti lite ash Fenderillä on Fraxinus America eli valkosaarnia,
jota ilmeisesti äänivertailun Hard ash on. Swamp ash on pehmeä soundipuu,
kirkkaine yläpäine esim, Mark Knopffler strato.
Lepistä Red alder=punaleppä joka on vintage kitarapuu, se on myös vastine Euroopan tervalepälle Alnus glutinosalle. Leppä kuuluu koivukasveihin.
Tosin piti hiukan muokata tätä enhän pysty tosin sanomaan onko Lite ash Fraxinus americaa vaiko nigraa tai pennsylvanicaa tms, mutta saarnia kumminkin.
Vielläkin lisätään että jos kitarasi muistuttaa pesäpallomailaa, kun kolautat nyrkillä bodyyn, niin se on Fraxinus americaa eli ääninäytteen hard ashia. Jos taas tulee lommo on kyseessä swamp ash. Fraxinus carolianaa ei tiettävästi käytetä bodyaihiona sen pienikasvuisuuden vuoksi, puun halkaisija ainoastaan alle 20cm.
Hard rock maple= Acer nigrum ja saccharum. Saccharum voi kasvaa kovemmaksi, Käytetään myös pesäpallomailoina!.
."Hard rock maple" on kaupallinen termi, jota voidaan käyttää joillekin vaahteralajeille. Vaahteroita on todella montaa lajia ja erikseen käytetään myös kaupallisia termejä "hard maple" ja "rock maple". Lajien erottaminen toisistaan ja luokittelu on ilmeisesti paikoitellen aika monimutkaista.siinähän se oli olisi pitänyt lukea tarkemmin, kiitos .
Viellä valistivat että ainoa oikea linnunsilmä kaulapuu on Acer saccharum.http://home.cfl.rr.com/mikenjulia/05woods.htm

Piti ihan kirjoitaa uusi laatikko.
Swamp ash on honky soundinen eli hieman ontto kopautettaessa nyrkillä.
Hard ash on kirkas soundinen ja kuulas nyrkillä kopautetaesa.
Minua kiinnostaa mitä LAJIA saarnia Fender käytti 50 luvulla vintage stratossaan?.
Tietääkseni saarnibodyt olivat yleisesti raskaspainoisia, harvemmin käytettiin kevytpainoisia. Tämä viittaisi siihen että kyseessä on valkosaarni eli Fraxinus americana (hard ash). Myöskin 70 luvulla olisi käytetty valkosaarnia. Lisäksi Fender statocaster 70s Mexicossa olisi yleiseti käytetty valkosaarnea (hard ash).
Swamp ash olisi ollut harvemminkäytetty mutta haluttu bodymateriaali.
KORJATKAA JOS OLEN VÄÄRÄSSÄ!.

Piti ihan kirjoitaa uusi laatikko.
Swamp ash on honky soundinen eli hieman ontto kopautettaessa nyrkillä.
Hard ash on kirkas soundinen ja kuulas nyrkillä kopautetaesa.
Minua kiinnostaa mitä LAJIA saarnia Fender käytti 50 luvulla vintage stratossaan?.
Tietääkseni saarnibodyt olivat yleisesti raskaspainoisia, harvemmin käytettiin kevytpainoisia. Tämä viittaisi siihen että kyseessä on valkosaarni eli Fraxinus americana (hard ash). Myöskin 70 luvulla olisi käytetty valkosaarnia. Lisäksi Fender statocaster 70s Mexicossa olisi yleiseti käytetty valkosaarnea (hard ash).
Swamp ash olisi ollut harvemminkäytetty mutta haluttu bodymateriaali.--
 
Tämä ei nyt ole vastaus varsinaiseen kysymykseen, mutta "ennen vanhaan" oli puuvalinta sähkökitaroissa hieman eri pohjalla kuin nykyään. Leo Fenderiä kiinnosti ensimmäisenä sarjatuontanto, taloudellisesti kannattavat raaka-aineet ja toimivat tekniset ratkaisut.
 
Telecasterin prototyyppi tehtiin männystä, saarnista laitettiin body jos pinta oli tarkoitus laittaa sunburstiksi, lepät sun muut rumat puut vedettiin umpivärillä piiloon. Tokihan kitaran piti myös kuulostaa joltakin, mutta 50-60 -lukujen vintagesoittimien magia on ehkä enemmän onnekkaan sattuman kuin tieteellisen rakennuspuiden valinnan tulosta.
 
Fender oli tunnettu siitä että mitään ei heitetty hukkaan, Leo oli tarkka mies ja myi kaiken puutavaran valmiina kitaroina mistä vain valmista sai tehtyä. Pilalle menneet sunburst-lakkaukset vedettiin kylmästi maalilla yli ja myytiin maalattuina jne.
 
Tarkoitan siis, että tuolloin tehtiin stratot ja telet niistä puista mitä edullisesti saatiin. Puulaji sinänsä ei tainnut olla päällimmäisenä mielessä, vaan miten siihen puuhun tarttuu pohjamaali, paljonko menee filleriä ennenkuin pinta on tasainen, miten nopeasti työkalut tylsyy yms. tuotannolliset asiat.
 
Toinen asia kokonaan on se, että tämän päivän kitarat rakennetaan sellaisista puista jotka ennen olisi raakattu vain polttopuiksi. Muutenhan Harley Bentonit olisivatkin 2000-luvun vintagetavaraa, laaduntarkkailua kait lukuunottamatta bisnesmalli on hyvin samanlainen kuin 50-luvun Fenderin pajalla. Näin niinkuin hieman provosoiden...!
 
v.

Joskus oon miettinyt kuinka paljon palojen määrä vaikuttaa rungon laatuun, että meneekö se niin että yhdestä palasta veistetty on ehdottomasti paras, ja sitten kahdesta palasta, sitten kolmesta ja niin edelleen... onhan esmes kolmesta palasta tehdyssä rungossa kaula kiinni vaan yhdessä eli keskimmäisessä palassa kun taas kahdesta palasta tehdyssä rundossa bassot ja diskantit on omissa paloissaan. En tiiä... henkimaailman hommia...

Joskus oon miettinyt kuinka paljon palojen määrä vaikuttaa rungon laatuun
 
Väittäisin että moni muu asia vaikuttaa paljon enemmän. Kuten kaulatasku, kaulan puut, talla, ja rungon puumateriaalin sopivuus soitinrakennukseen.
 
Vanhoissa Ibanezeissa oli juuri halvimmissa sarjoissa runko neljästä palasta (BL50 '81), paremmissa kahdesta (RS125 '82). Mahdoton sanoa miten paljon tuo rungon palojen määrä nyt sitten vaikuttaa. Ei se liimasauma sitä soinnin välitystä kokonaan blokkaa, joten ero on varmasti hyvin pieni.

Väittäisin että moni muu asia vaikuttaa paljon enemmän. Kuten kaulatasku, kaulan puut, talla, ja rungon puumateriaalin sopivuus soitinrakennukseen.
 
Ei se liimasauma sitä soinnin välitystä kokonaan blokkaa, joten ero on varmasti hyvin pieni.
 
Näin sen olen suurin piirtein itsekin miettinyt. Joka tapuksessa joku ero siinä on, eli jos haluaa kaikki pikkuasiat kuntoon niin kyllä tätäkin pitäisi vähän miettiä. Warmoth myy yksipalaisia runkoja...

Ja mitähän mahtaa nuo Kiinasta tulevat mahonkisena (esim. Hamer) myydyt kitarat olla? Kun eivät ainakaan mahonkia ole...
 
Lehmusta...

Mahonkikin on laaja yleisnimike joka käsittää vähän vaikka mitä eksoottisempiakin puulajeja. Näin olen asian käsittänyt.
 
Väärin olet käsittänyt. Mahonki on mahonkia. Puukeskus valistaa:
_
http://w3.puukeskus.upm-kymmene.com … A237C2256ABC0024A5D3_1?OpenDocument

Aidon mahongin lisäksi puhutaan usein myös Afrikan mahongista (jota saadaan Khaya-suvun puista)