 riimu
09.04.2005 16:24:23 | |
|---|
Mitäs tästä ihmiset pitävät? Itselle sangen uusi tuttavuus, vaikka nimi on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa. Sopivan letkeää ja melankolista musaa. Let us go in; The fog is rising. |
 Minstrel
09.04.2005 16:35:52 | |
|---|
Tuntemusta löytyy suhteellisen niukasti, mutta Either/Or on yksi 90-luvun parhaista levyistä. Ostin levyn täysin heräteostoksena, mutta se paljastuikin mestariteokseksi, josta ei melodioita, karheutta tai tunnelmaa puutu. Elliott Smithillä on täydet mahdollisuudet nousta tulevaisuudessa Nick Draken kaltaiseen kulttiasemaan, kun hän elämänsä vielä niin nuorena päätti. Miksi kaikki hyvät jätkät kuolevat nuorena? Kyllä skitsofrenia aina yksinolon voittaa. |
 Feggy
09.04.2005 16:49:59 | |
|---|
Tuntemusta löytyy suhteellisen niukasti, mutta Either/Or on yksi 90-luvun parhaista levyistä. Ostin levyn täysin heräteostoksena, mutta se paljastuikin mestariteokseksi, josta ei melodioita, karheutta tai tunnelmaa puutu. Elliott Smithillä on täydet mahdollisuudet nousta tulevaisuudessa Nick Draken kaltaiseen kulttiasemaan, kun hän elämänsä vielä niin nuorena päätti. Miksi kaikki hyvät jätkät kuolevat nuorena?
Siksi, että he eivät saa ansaitsemaansa huomiota... Less is more. |
 paranoid android
09.04.2005 20:05:19 | |
|---|
Mukavaa musaa teki. ei mitään kovin erikoista, mutta hyvää kuitenkin. |
 Lähikauppias
10.04.2005 16:57:01 | |
|---|
En ole mitenkään ihan älyttömästi tutustunut, vaikka pitäisi. Say Yes on tässä nyt pyörinyt päässä jo pari viikkoa. Kitarakin on jatkuvasti sävelaskeleen alemmas viritettynä, jotta voin soitella ja lauleskella sitä muutaman kerran päivässä. Nerokas biisi. www.johnnysuperhero.tk
I could have been a famous singer
if I had someone else's voice
But failure's always sounded better
Let's fuck it up, boys
Make some noise. |
 patonki
10.04.2005 19:11:43 | |
|---|
Siksi, että he eivät saa ansaitsemaansa huomiota...
Elliotthan oli aika vaivaantunut saamastaan huomiosta, eli tuskinpa kyse oli huomion puutteesta ainakaan tässä tapauksessa.
Either/Or ja XO ovat molemmat melko täydellisiä levyjä. Ehdin nähdä Smithin bändeineen keikalla Tukholmassa kesällä 2000. Hieman oli aneeminen keikka, sellainen rokkikeikka, mikä ei oikeen missään vaiheessa rokannut kunnolla. Vaan oli se silti hieno mies. |
Miss Misery on yksi parhaista koskaan kirjoitetuista lauluista. Minun mielestä :)
Say yes on tosiaan kans upea. |
 porcupine
11.04.2005 11:55:38 | |
|---|
Ja Son of Sam. Tajuttoman hieno pieno. Kaveri tais olla tosiaan aika paskana, kun noita sanoituksia kuuntelee. Ei kukaan, tai kun kerran kaikki muutkin. -Tommi Liimatta |
Veke
11.04.2005 13:25:51 | |
|---|
Iteltä löytyy vaan From A Basement To The Hill, joka on ihan kelpo lätty, mutta olen kuullut kaverin luona parempiakin levy äijältä. Pitänee hommata lisää. Ihan ylipäätäsä siis tykkään oikein paljonki. |
spk78
12.04.2005 02:13:36 | |
|---|
Either/Or lämmittää kovasti sydäntäni. Lempibiisejäni tällä hetkellä Alameda, Big Nothing ja Say Yes. Eipä siinä kyllä oo ku yks mielestäni heikko raita. Olikohan sen nimi Pictures Of Me? Sen kertosäe on mielestäni vaisu ja turha. Mutta hieno mies ehdottomasti!! |
