Roots ›

Olen aina digannut Mayalia, en nyt niinkään varsinaisena bluesmiehenä, mutta ehkä brittibluesmiehenä.
 
Kaikkia Mayalin esityksiä en hehkuta, paras kokonaisuus lienee vuodelta 1966 John Mayall Bluesbreakers with Erik Clapton. Varsinkin tuolla alkuperäisellä monoversiolla on todella laadukas kokonaissoundi, vuonna 1969 julkaistu stereomiksaus ei oikein miellytä.
 
Myös Laurel Canyon levy on hyvä. Mukana ovat 19-vuotias Mick Taylor, 17-vuotias basisiti Stephen Thompson ja vähän vanhempi rumpali Colin Allen.
 
Kolmas josta pidän erityisesti, on Mayall Porin Jazzeissa 1985 -video. Kitaroissa Coco Montoya ja Walter Trout, rummuissa John Yaele, basistin nimea en muista. Mayall soittaa maukkaastii urkuja ja huularia.
 
Onhan se Mayall ollut sellainen Rehtori monille muusikoille.

Kyllä rispektiä irtoaa miehelle, vaikka vähän etäiseksi onkin tavallaan jäänyt... Tuossa taannoin hankkimassani Richard Newmanin Mayall-opuksessakin kerrotaan enemmän muista muusikoista kuin hänestä itsestään. Mutta siitä mitä olen levyltä kuullut ja videoilta/TV:stä nähnyt, pidän kyllä. Mayallin merkittävyyttä brittiläiselle bluesille ja rockille ei kukaan voi kiistää.

Mayall on kyllä yksi kovimmista blues-muusikoista

...paras kokonaisuus lienee vuodelta 1966 John Mayall Bluesbreakers with Erik Clapton...
 
Tämä levy oli minulle ratkaiseva. Se oli ensimmäin ostamani pitkäsoitto. Seisoin varmasti yli puoli tuntia levykaupassa enkä oikein pystynyt päättämään kumman levyn olisin ostanut. The Bluesbrakersin vaiko Pet Soundsin. Valitsin Bluesbreakersin. Soitin sitä kavereille. Tässä ollaan samojen kavereiden kanssa, monta bändiä myöhemmin, ja Mayall ja Erkki on antanut kestävän pohjan musisoinnille.

Mayall on kova ukko, ihmettelen miksi hirmu harvoin mainitaan erinomainen Hard Road mikä on oma suosikkini ukon tuotannosta.
Jotkut uudemmatkin levyt ovat olleet kyllä ihan mukavaa kuunneltavaa mitä kirjastosta on tullut lainailtua.

No, se kitaristitrilogiahan on aivan ylittämätön. Varsinkin jos ajatellaan valkoisen brittiblues-kitaroinnin lyhyttä oppimäärää. Kyllä muuten vetävät komeasti kaikki kolme (Cläpä, Green ja Taylor)! Niin, ja itse kyllä diggaan myös The Blues Alone -levyä. Broken wings on mahtava biisi. Noiden neljän lisäksi hyllyssäni on vielä yksi kokoelma ja Along fo the Ride-lätty.

John mayall & bluesbreakers klassikko "A hard road"..
Se on elämäni ensimmäinen kuuntelemani blueslevy. Kitaristina peter green joka tuli claptonin tilalle.. Kuuntelin tätä levyä vuosina 74-75 varmaan kymmeniä kertoja.. Kaverini sai sen levysoittimen kera serkultaan ruotsista ja se kuunneltiin puhki. Nyt kuuntelen sitä cd-ltä ja täytyy sanoa että tuolla levyllä greenin soitto kyllä todella toimii. Mieshän taitaa tätä nykyä olla vähän heikossa kuosissa.
Tällä levyllä minun bluesin kuuntelu alkoi ja hyvä alku olikin..
Ilman mayallia britti-bluesia on vaikea kuvitella, niin merkittävä hahmo hän on saarivaltakunnan blues-musiikissa

Bassossa oli muuten joku Jack Bruce...
 
Mayall on ikoni. Samaan kastiin kuuluu minusta myös Bruce. Niin uusia uria aukoneena, murisevana basistina kuin ihan oman klanginsa omaavana, voimallisena vokalistinakin. Ja mies on tehnyt soolourallaan ihan omanlaistaan, ehkä jonkun mielestä liiankin taiteellista tavaraa. Itse kavahdan tekotaidetta, mutta J.Bruce lienee tehnyt juttunsa ihan omilla ehdoillaan kun yleismusikaalisuus puskee väkisinkin läpi semminkin kun käsittääkseni useimmat biisit ovat jälkikäteen musiikiksi tehtyjä runoja.
 
Suosittelen. Brucen soolotuotanto ei ehkä avaudu kertakuuntelulla mutta vaiva palkitaan jos ja kun siihen jossain vaiheessa pääsee sisälle. Ja hmm... ei kannata takertua tämän päivän kriteerein ehkä kököiltä tuntuviin soundeihin vaan kuuntelee sen musan. Noi levyt on tehty aikoja sitten.

Ilman mayallia britti-bluesia on vaikea kuvitella, niin merkittävä hahmo hän on saarivaltakunnan blues-musiikissa
 
Oon ehdottomasti samaa mieltä. Britti-blues ei olisi luultavasti samanlaista ilman Mayallia. Ainoa asia mikä hieman häiritsee Mayallin tuotannossa, on laulu. En ole koskaan oikeen sulattanut Mayallin laulua. Mun mielestä se on vähän sellaista kissan kidutusta, varsinkin John Mayall Bluesbreakers with Eric Clapton -levyllä (otin esimerkiksi ton levyn, koska oon kuunellut sitä eniten miehen tuotannosta). Toisaalta kyllähän historia on osoittanut, että biisit toimivat silti tällä kyseisellä levyllä. Nykyään Mayallin laulu toimii mun mielestä paremmin, koska mies on vanhentunut eikä pääse niin korkeelle.
 
Kaiken kaikkiaan äijä kyllä saa multa kaiken respectin.

..Ainoa asia mikä hieman häiritsee Mayallin tuotannossa, on laulu. En ole koskaan oikeen sulattanut Mayallin laulua. Mun mielestä se on vähän sellaista kissan kidutusta...
 
Päinvastoin, itselläni on aina Mayallista puhuttaessa mielessä tuo hieno laulusoundi, lähes falsetti, joka sopii bluesiin paaljoon paremmin kuin joku tomwaitsmäinen murina, no nämähän ovat niitä makuasioita..:o)

Olen viime päivinä kuunnellut uudempaa matskua Mayallilta. "Blues For The Lost Days" levyä vuodelta 1997. Minulta on kaiken kaikkiaan jäänyt nämä uudemmat levyt paljolti kuulematta mutta huomasin että tuo mainittu on aivan loistava!

Olen viime päivinä kuunnellut uudempaa matskua Mayallilta. "Blues For The Lost Days" levyä vuodelta 1997. Minulta on kaiken kaikkiaan jäänyt nämä uudemmat levyt paljolti kuulematta mutta huomasin että tuo mainittu on aivan loistava!
 
Toi on meikäläisenkin suosikki näistä uudemmista Mayalleista

John Mayallhan on ulkomaailman Pepe Ahlqvist..
 
Bluesbreakersin tuotannosta tykkään, ja komeastihan se äijä soittaa puhumattakaan kanssasoittajistaan, mutta ei kuitenkaan niin persoonallista tavaraa tai minun mieleeni että aivan erityisen paljon tulisi kuunneltua.

Brittibluesin ristiretkeläinen Mayall, todellinen bluesin puolesta uurastaja ja erinomainen muusikko. Aika jännän kuuloinen veitikka joissain vedoissaan, ei mikään maailman parhain blues-lauluääni, ohut ja korkea. Onneksi näin... aina voi itsekin korista bluesia kun ajattelee että onhan Mayallkin päässyt levylle.

Uusi Bluesbreakers-levy nimeltä Road Dogs on juuri ilmestymässä. Ääninäytteitä löytyy CDUniversen sivuilta:
 
http://www.cduniverse.com/productinfo.asp?style=music&pid=6866857