Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Jo se että mutsis kuuntelee Manowaria kuulostaa oudolta, mutta että vielä vain ja ainoastaan Manowaria(!).
 
Isäpappa on ollut Manowar faneja kohta 20 vuotta.

Onpas nyt hauskaa. Äippä on käynyt kuuntelemaan Rotiskoa. Nyt ei huvita kuunnella enää sitäkään, sehän on näköjään ihan poseriosastoa ;)

Koko hommahan itsellä alkoi siitä,kun äitykkä otti mukaan AC/DC:n konsertille.Siitä sitten innostuin siihen ja parin viikon päästä olivat jo tutustuttaneet Black Sabbathiin,Led Zeppeliniin ja Deep Purpleen.Eivät nykyään mitään yleensä sano,jos musaa kuuntelen aina Immortalista Judas Priestiin.Jotain saattavat kommentoida esim.Priestistä totesivat,että hyvä laulaja tässä.Tuossa kun Black Sabbath ilmoitti tulostaan Suomeen,niin äiti olikin jo isää suostuttelemassa,että "Mentäs ny kattoo,että jaksavatko niinku enne vanhaa!". :D

No eipä nuo yleensä muuten kommentoi kun "vois sitä hiljempaakin kuunnella". Mutta kumpikin arvostaa satunnaisia kipaleita ja tulee välillä pyytään et "voikko soittaa taas sen hyvän kappaleen".

No isä on kitaristi ja nähny livenä Rainbow:n, Purplen ja Ozzyn, Whitesnaken sekä monia muita... Aika hyvin ymmärrystä on riittänyt, tosin örinävokaalit ei kuulu niiden suuriin suosikkeihin. Melodisempi osasto uppoaa paremmin, kuten arvata saattaa.

Vuonna '88 ostin naapurini johdatuksella Mayhemin Deathcrush MLP:n ja sitä ennen sain vuonna '86 ja '87 synttärilahjaksi Iron Maidenin kassuja. Powerslaven tuolloin '86 ja vähän käänteisesti Number of the Beastin '87... Tuosta lähtien olen rankempaa musiikkia kuunnellut ja isäukon kanssa oltiin 90-luvun alussa katsomassa Sepulturaa HML:n Ahvenistolla... Ahvenistolla näin myös Kingston Wallin, mutta en silloin tajunnut bändistä mitään...
 
'92 olin ensimmäistä kertaa Maidenin konsertissa Helsingin Jäähallissa naapurieni kanssa.
 
Eipä nuo porukat ole koskaan minun musiikkimakua arvostelleet, vaan pikemminkin kannustaneet... tietysti omaa kitarointimökää pyydettiin hiljentämään kun vielä kotosalla asusti... :)

Mulla on tilanne semmonen, että äippä tykkää Sonatasta, Nightwishista jne. Isä kuuntelee Eppu Normaalia. Molemmat sietävät raskaampaa musiikkia.
 
Kerran sattui huvittava tilanne, kun kuuntelin Master of Puppetsia ja hoilotin mukana, niin isä kysyi: "Miks ihmeessä sä laulat SINAPISTA?" (MASTER; MASTER!!!)

Neutraaleja. Kyllä ne äiti on joskus Nightwishia kehunut. Ukko on Elvis-fani henkeen ja vereen.

Kun aloitin kuuntelemaan Slipknotin kuuntelun joskus n. 6 vuotta sitten, niin kyllä ne vähän järkyttyi sen musan aggressiivisuudesta ja karjumisesta. Nyt kun ilmestyi se kolmas albumi niin nyt hekin ovat alkaneet kuunnella sitä.
 
Olihan niilläkin musiikkimaku raskaampaan suuntaan myöskin, mutta ainoo bändi jota ne järkyttyi oli toi Slipknot.
 
Aina vähän väliä miettinyt että mitä olisi tapahtunut jos minä olisin hankkinut oikeen kunnon Black/Death metallia.

Aika sympaattisia ovat, vaikkeivat ymmärrä, sen verran vanhan ajan kansalaisia ovat. Kerran lainasin porukoitten autoa ja oli Helloweenin tms.levy unohtunut ja porukat sitten lähteneet reissuun auton kanssa (joka uusi, kuten CD-soitinkin). Eivät sitten raukat olleet osanneet sammuttaa soitinta tai ottaa levyä pois ja muutaman tunnin ajelun jälkeen tokaisivat, että nyt riittää hevi vähäksi aikaa:) Isän olen jopa saanut seuraamaan omaa keikkaa ja siihenkin tokaisi, että miksi helvetissä ne kitarat pitää vinkua niin kovaa..ja eikö kitaristin pää tule kipeäksi helvetillisestä pään puistelusta:D

Eivätpä tajua yhtään, miksi pitää laulaa kuolemasta tai karjua ja rääkyä päättömästi. Isällä kun on tuota BS, Zeppelin yma. taustaa niin ymmärtää sentään Metallican, Kreatorin yms. kevyet. Eipä musiikkimakuani kukaan lähipiirissäni ymmärrä. Kommentoinkin asiaa vain kysymällä esim. "Miksi syöt kalkkunaa? Varmaan koska se on mielestäsi hyvää?" Vähän joutuu kyllä musat omissa oloissa kuuntelemaan, koska en tahallani muita halua piinata.

Aina vähän väliä miettinyt että mitä olisi tapahtunut jos minä olisin hankkinut oikeen kunnon Black/Death metallia.
 

 
Olisivat varmaan pistänny hoitoon :)

Aiti ei edes tiedä minkälaista musiikkia kuuntelen. En ole koskaan kuunnellut mitään Maidenia rankempaa sen läsnä ollessa, koska tiedän sen suhtautumisen metalliin.
Isä taas on ihan messissä kun soittaa jotain kunnon rässiä tai dettiä kunnon volyymillä. Esim. Slayer kuuluu sen suosikkeihin. Ja se on kyllä joskus kysynytkin, että mitä mieltä äiti on tästä? No, siihen sitten vaan mutisin jotain...

Miun porukat on yliuskovaisia (ei tosin mitään jehovia tms.) ja ne ei siedä yhtään semmosta, missä ei lauleta puhtailla, kiroillaan tai biiseissä on astetta kovemmat säröt. Emperorista ne suuttu joskus aika pahasti, mutta siitä on aikaa ;)

Äiti tykkää Teräbetonista. Eivät kyllä valita koskaan muuta kun enintään volyymesta.

Isä ainakin kuuntelee, siltä opinkin kasarihevistä tykkäämään, äidin mielestä se on ok, olen kyllä aina vihannut deth metallia, mutta Motorhead kyllä menee.

Isä on henkeen ja vereen AC/DC fani. Kyllähän se tykkää myös mm. Diosta, Metallicasta, Iron Maidenista ja Stratovariusksesta. Äiti tykkää pääasiassa iskelmästä ynnä muusta kevyemmästä. Äitillä tuo hevistä pitäminen riippuu siitä, että millä tuulella hän on: hyvällä tuulella hän tykkää Stratoista ja Nightwishistä, mutta huonolla tuulella hän kieltää laittamasta sitä "mökää".

Mistä lie perinyt tämän innostuksen raskaampaan musiikkin, mutta äitihän tuo on aika kova Black Sabbath, Led Zeppelin yms. fani tai ainakin oli. Isä nyt on 40-luvulla syntyneenä enemmänkin rock- (50-luvun) ja jazz- miehiä.
Äitini muistan kehuneen joskus kuuntelemani bändin kitarasooloja, mutta isä lyttää aika kovasti musiikkimakuni "tasapaksuna p*skana".
 
Hahaa, olipas muuten ensimmäinen postaukseni.

kyllä ne asiaa tukee. äiti varsinkin. isä ei juuri musaa kuuntele, paitti joskus kesäiltoina vetää lärvit ja laittaa hurriganesii tulee täysillä.