Kitarat: soittaminen ›

Niin olen siis aloittelija, soitan sähkökitaraa mutta en nyt tiedä mitä pitäis ylipäänsä harjotella vähä jumissa ollaan. Teoriaa tullu sillon tällö luettua ja vähä renkuteltua jotaki mutta nyt en tiiä pitäskö nyt niinku soitella muiden biisejä vai jotain mitä lie harjotuksia tehä vai mitä että kehittyis tästä taas, olen siis ehkä 2k-4kk soitellut, pari biisiä opetellu soittamaan mutta vieläki oon hidas ku norsu ja sihti ei oo kohillaan, sen takia soitteleen vaan jotain rauhallisia renkutuksia, en tiedä onko se nyt niin järkevää. Koitin jopa oman biisin tekoa mutta ei siitä ny lasta eikä paskaa tullu ku mietin jotain niin hienoja juttuja että taito loppu kesken. Joten siis itse ytimeen että mitäs tässä ny pitäs soitella?

No sinuna hakeutuisin johonkin maholliseen opetukseen esimerkiksi musiikkiopistoon tai yksityistunneille,mut tietenki voit lueskella muitakin asiaan liittyviä keskusteluja mitä täällä on alitettu,jos rahaa haluat säästää :D
 
En tiedä mitä osaat ja mitä et,mut kannattee opetella ihan perussoinnut ainakin soittamaan ja perinteisemmät nelisoinnutkin (7 , m7 , maj7 jne..)
 
Asteikot ja niiden sormitukset (duuri- ja molli- sekä pentatonisetasteikot)
 
Biisejä reenaamalla oppii yllättävän paljon eli kannattee opetella sellasia biisejä joista pidät ja jotka eivät ole täysin mahdottomia,mut siinä rajalla että et osaa tai pysty edes siihen.

Joo ne on nyt maksullisille tunneille oo ajatellukkaan mennä, tarkotus nyt on renkuttaa omaks iloks ja naapureiden piinaks (varmaanki) Jotain siis "kotiopettelua" Perussoinutuja opettelin kyllä joskus mutta oli tossa melkee 4kk etten koskenukkaan kitaraan muutaku satunnaisia kertoja ni neki unohtunu melkeen. Enkä koskaan edes tajunnut niitten opettelun iloa ne oli hyvin yksinkertasia eikä niihin törmännyt missään biiseissä mitä olen soitellut. Tosin olen erittäin tyhmä amatööri niin ei ihme etten tajua niitten ideaa.

Lainaa kirjastosta joku helppo nuotiolaulupoppiopus tyyliin Suomipopin Helmiä yms. ja soittele sieltä niitä tuttuja biisejä, joita oot joskus kuullut. Siinä samassa opettelet niitä sointuja sieltä yleensä sen kirjan takasivuilta.
 
Ja ota joku muutama lempparirokkibiisi (tai mistä nyt tykkäätkään), joita opettelet välillä renkuttelemaan, kun mielenkiinto pänttäämiseen lopahtaa.
 
Ne perussoinnut kannattaa toki opetella. Se on kivaa huvittaa kavereita välillä vetämällä vaikka... no.. Kuusamoa. Ja voi alkaa Kari Peitsamoksi.

Sitku tulee vielä niin erilaisia mielipiteitä esim kavereilta jotka soittanu pidempää mitä pitäs tehä. Toinen käskee opetella kaiken maailman skaalat ja paalat ja soinnut ja hienot teoriat ulkoa. Toine sanoo että v**** niitä mihinkää tarvii, senku soitat ja kattelet mitä muut on soittanu ni opit. Itelläki jäänyt vähän niukaks noi teoriaopiskelut: en tiedä mikä on intervalli, en tiedä mitä skaaloilla tehdään, en muista kun yhden perussoinnun jonka osaan nimetä. Kuitenkin opin aika nopeesti soittamaan uusia biisejä, muutamat "mahtavat" riffit saanu kyhättyä jne.

No totanoinniin, jos soittaminen edelleen tuntuu mielekkäälle ja halu on oppia on kova, niin yksi keino päästä hommaan paremmin sisään on opiskella semmosia biisejä joista itse tykkää. Tosin kannattaa hieman valikoiden kuunnella, ettei heti ota jotain liian vaativaa, voi into loppua lyhyeen. Mutta semmoset "perus rokit" on hyvää aloitusmateriaalia, tyyliin Smoke on the Water ;o)
 
Semmonen metodi vois olla ihan ok, että teet listan biiseistä, joita haluaisit soittaa, ja etsit jonkun paikallisen soitonopettajan (tai tutun kaverin joka osaa soittaa) jonka kanssa alat käymään kappaleita kärsivällisesti läpi. Ne skaalat ja muut hieman hankalammat asiat kannattaa ottaa käsittelyyn sitten kun kitara on tullut enemmän tutuksi ja motoriikka alkaa toimimaan. Sitten myöhemmin voi alkaa hieromaan enemmän niitä tekniikka ym. juttuja. Tämä on sitten vain minun neuvo, joten mietiskele itse onko tämä sinulle sopiva menetelmä vai onko sittenkin jokin muu mielekkäämpi konsti.

No kyllähän noi paranoidit ja iron manit ja smoke on the waterit sujuu. voisin tehä tähän lyhen listan biiseistä jotka olen opetellut nyt soittamaan.
 
Iron man -BS
Paranoid - BS
Smells like a teen spirit - Nirvana
Lumessakahlaaja - Trio niskalaukaus
Sentenced - No one there (se pimputus)
You give a love a bad name - Bon jovi (ette prkl naura ;D )
Kotiteollisuus - Kuningas mammona (intro sähellys ku se o niin hieno! =) )
 
Noi nyt jotenki sujuu, sit oon jotain random riffejä sieltä ja täältä vedelly. Eniten hämää noitten sointujen ja skaalojen osaaminen ku joskus sillon 6kk sitte opettelin niitä ahkerasti (nyt jo unohtunu) koska kertaakaan en oo huomannu että oisin missään vaiheessa tarvinnut ns. "tietää mitä soitan". muutamia omia riffejäki väännelly enkä oo mitään kaavoja tai mitään tienny miten neki pitäs tehä, kuhan näppäilen ja lainailen muilta ja sitku kuulostaa hyvältä ni se on siinä. Nyt huomasin tollasen hauskan jutun ku Swiippaminen joten sitä kaiketi vois reenata.

Nosiis kaikissahan nuissa biiseissä sointuja käytetään. suunnilleen kaikissa ne vain taietaan soittaa vitosversioina mutta sointuja neki on.

Nyt huomasin tollasen hauskan jutun ku Swiippaminen joten sitä kaiketi vois reenata.
 
Hmmm... Sweeppaaminen kanattaa opetella vasta kun tietää skaaloista jotain, ei tarvi sitten kopioida bodomin vakio-sweeppejä, vaan voi kehitellä niitä itsekin.
 
Mutta se wanha neuvo, jos huomaat että sooloaminen kiinnostaa, kasetille neljää sointua peräkkäin puoli tuntia (pölli soinnut vaikka jostain tutusta biisistä), sitten soittelet siihen päälle skaalaa edestakaisin. Saa vapaasti kokeilla mitä lystää.
 
Ja jos huomaat että sooloilu ei ole niin mukavaa, etsi vaikka biisejä joissa on siistejä riffejä, esim. vanhat Ozzyt. (Ei siis BS) Tai soittele niitäkin siis jokatapauksessa, kärsin itse (vieläkin) siitä että vaellan ja kikkailen mitä sattuu, mutta en meinaa pysyä timessa kun pitäisi kompata tiukasti.
 
Yksi hyvä sääntö on että TREENAA USEIMMITEN LIIAN VAIKEITA BIISEJÄ. Ei siis tietenkään mitään Ynkkää aloittelijana, mutta sellaisia, mitkä kuulostaa siltä että 'ei toi varmaan kyllä onnistu multa'. Palkitsevaa, kun se lopulta menee.

Hmmm... Sweeppaaminen kanattaa opetella vasta kun tietää skaaloista jotain, ei tarvi sitten kopioida bodomin vakio-sweeppejä, vaan voi kehitellä niitä itsekin.
 
Mjoo, ja sweeppien hallitseminen vaatii muutenkin aika hyvän tuntuman ja rutiinin (?) tuohon soitteluun. Imo kahden käden tappingilla soitetut skaalat (varsin 'nopean' kuuloista sekin, köh) ovat melko helppoa tiluttelua vrt. Hallittuun sweeppaukseen. Ja sweeppaus ei ole pelkästään arpeggiokuvioita..
 
Yksi hyvä sääntö on että TREENAA USEIMMITEN LIIAN VAIKEITA BIISEJÄ. Ei siis tietenkään mitään Ynkkää aloittelijana, mutta sellaisia, mitkä kuulostaa siltä että 'ei toi varmaan kyllä onnistu multa'. Palkitsevaa, kun se lopulta menee.
 
Totta. Muutenkin soittomotivaatio hyytyy liian helppojen biisien kans "ääh, kyllähän tää menis kokonaan ku jaksais vähän soitella, nekst."

Itse tein sen virheen, että valitsin liian monta piisiä harjoiteltavaksi.
"Kun on liian monta rautaa tulessa, ei yhtäkään saa taottua kunnolla."
 
Tänään tuli kunnon heureke-fiilis kun opettelin ensimmäisen skaalani (C blues) ja huomasin, että improvisointi on helppoa ja ennenkaikkea hauskaa. Suosittelen.

Nyt huomasin tollasen hauskan jutun ku Swiippaminen joten sitä kaiketi vois reenata.
 
Olen tässä noiden muiden linjoilla eli kannattaa opetella se joskus myöhemmin sitten kun perusasiat on kunnolla hallinnassa. Reenaa mieluummin vibrato ja tatsi yleensäkin hyvään kuntoon. Paljon mieluummin sitä kuuntelee kitaristia, joku soittaa hyvällä tatsilla kuin kitaristia, joku vetelee armottomia sweeppejä mutta vibrato on korviarepivä.

Mee ihmeessä kitaratunneille, ettit jonkun halvan ja hyvän opettajan. Piristää kummasti soittoa kun on motivaatiota.

Yksi hyvä sääntö on että TREENAA USEIMMITEN LIIAN VAIKEITA BIISEJÄ. Ei siis tietenkään mitään Ynkkää aloittelijana, mutta sellaisia, mitkä kuulostaa siltä että 'ei toi varmaan kyllä onnistu multa'. Palkitsevaa, kun se lopulta menee.
 
Siinä se motivaatio vasta meneekin, kun opettelee omille taidoille aivan liian vaikeita biisejä. Parasta on jos löytää jonkun, joka olisi vain piirun verran omien taitojen yläpuolella. Noin kehittyisi tasaisesti. Harvoin tuo kuitenkaan on mahdollista.
 
Parhaiten taitaa kuitenkin kehittyä soittamalla kappaleita josta pitää. Metronomin kanssa kannattaa myös opetella soittamaan, vaikka se aika tylsää joskus onkin. Enkä tarkoita, että pitäisi pyrkiä vain soittamaan nopeasti. Tarkkuus on tärkeämpää imho. Perus kolmisoinnuilla komppaaninen kannattaa myös opetella. Syksyn sävel on hyvä kappale tutustua tähän.
 
Kehitys tulee kyllä ajallaan. Itse ajattelin tuossa vaiheessa uraa, että en ole kehittynyt juuri ollenkaan. Samaa ajattelen nyt vuosi myöhemminkin, mutta tarkemmin ajatellen olen vuoden aikana kehittynyt kuitenkin melko paljon. Yleensä sitä ei vain itse huomaa.

Siinä se motivaatio vasta meneekin, kun opettelee omille taidoille aivan liian vaikeita biisejä. Parasta on jos löytää jonkun, joka olisi vain piirun verran omien taitojen yläpuolella. Noin kehittyisi tasaisesti. Harvoin tuo kuitenkaan on mahdollista.

 
Juuri tätä tarkoitin, eli ei liian vaikeaa, mutta kuitenkin sellaista jota joutuu tahkoamaan jonkun aikaa ennen kuin se alkaa mennä.

kokeileppa näitä hyviä pätkiä, joita oon ite opetellu soittamaan (soittanu noin œ vuotta)
 
Crazy Train-alkuriffi
 
black dog-alkuriffi
 
Metallica - Fade to black
 
lisäilen kun tulee mieleen.

You give a love a bad name - Bon jovi (ette prkl naura ;D
 

 
muahahahah haa ehheheh ++++

kokeileppa näitä hyviä pätkiä, joita oon ite opetellu soittamaan (soittanu noin œ vuotta)
 
Crazy Train-alkuriffi
 
black dog-alkuriffi
 
Metallica - Fade to black
 
lisäilen kun tulee mieleen.
 
Mitä intoa on osata jonkun biisin "alkuriffi"? Miksei samantein koko biisi. "Hei jätkät, vedetää taas sitä Crazy Trainin alkuriffii." *20 sekuntia* "siistii, nyt paranoidin alkuriffii."

Mitä intoa on osata jonkun biisin "alkuriffi"? Miksei samantein koko biisi. "Hei jätkät, vedetää taas sitä Crazy Trainin alkuriffii." *20 sekuntia* "siistii, nyt paranoidin alkuriffii."
 
No tässä ilmeisesti oli ideana, mitä harjoitella soittamisen alkutaipaleella. Tämän ŽalkuriffiŽ ilmiön takana on kiinnostuksen säilyminen ja alkuriffi on yleensä juuri se mikä kuulostaa hyvältä pelkästään yhdellä kitaralla. Kokonaisia piisejä ehtii sitten opetella kun soittotaitoa on alla enemmän.