Kitarat: kitarakamat ›

Tässäpä tämmöinen mielipidekysely. Haaveena olisi joskus omistaa kunnon Fenderin Stratocaster, mutta kysynkin teiltä onko kitara maineensa ja hintansa veroinen? Kertokaa hyviä ja huonoja puolia. Entä valmistaako Fender vasenkätisiä malleja ja kuinka laajasti?

Tässäpä tämmöinen mielipidekysely. Haaveena olisi joskus omistaa kunnon Fenderin Stratocaster, mutta kysynkin teiltä onko kitara maineensa ja hintansa veroinen?
 
Ainakin omasta mielestäni on. Sehän on erittäin monipuolinen ja soittajan kannalta hyvin ergonominen kitara.
 
Kertokaa hyviä ja huonoja puolia. Entä valmistaako Fender vasenkätisiä malleja ja kuinka laajasti?
 
Hyvää tuo monipuolisuus ja hinta/laatusuhde sekä ergonomia l. istuu kuin tauti soittajan käsiin. Huonoa en oikein keksi. Jos jotain hakemalla hakee, niin botnea siinä ei ole niin runsaasti kuin jossain humbuckerilla varustetussa kitarassa, mutta senkinhän saa korjattua mikkejä vaihtamalla tai vahvistinta ruuvaamalla.

Tässäpä tämmöinen mielipidekysely. Haaveena olisi joskus omistaa kunnon Fenderin Stratocaster, mutta kysynkin teiltä onko kitara maineensa ja hintansa veroinen? Kertokaa hyviä ja huonoja puolia. Entä valmistaako Fender vasenkätisiä malleja ja kuinka laajasti?
 
Maineensa veroinen on ainakin. Amerikan mallien kohdalla voidaan olla hinnasta montaa mieltä, mut on ne kyllä hyviä. Useimmat. Hyvänä puolena on monipuolisuus. Monipuolisuutta lisää vielä tallamikin vaihto esim. johonkin minihumppariin. Huonona puolena ainakin tuossa omassa stratossa on melko huono sustain.

Tässäpä tämmöinen mielipidekysely. Haaveena olisi joskus omistaa kunnon Fenderin Stratocaster, mutta kysynkin teiltä onko kitara maineensa ja hintansa veroinen?
 
Jos tarkoitat USA-Stratoja, kaikki joita olen kokeillut ovat enemmän tai vähemmän hintansa veroisia. SRV-strato on kyllä ollut selkeästi ylitse monen muun jenkkistraton. Kirjoitin siitä jotakin tuonne laitearvioihin...
 
Kertokaa hyviä ja huonoja puolia.
 
Itse tykkään Fenkun Stratoista joissa on se 2-tappinen talla. Sen käyttö on huomattavasti mukavampaa, säätäminen hieman helpompaa... nämä siis miun omia kokemuksia. Stratoissa hyvää on monipuolisuus, etenkin jos tallasta löytyy humbucker. Sillä pystyy vetään hevit, rokit, rautalangat, popit, bluesit, funkit ja soulit. Se on nimenomaan straton parhautta... sopii kouraan, body on mukavasti muotoiltu, taipuu vähän kaikkeen, ei petä keikalla eikä reeniksellä jne jne...
 
Itselleni haluaisin tuon Stratocaster AM. Deluxe HSS LT:n... siinä on vain kaikki mitä mie stratolta haluaisin :)
 
Huonoa on ehkä tuo talla ihan perus-stratoissa, en vain ole itse tykännyt siitä. Ja sitten satuloita kannattaa fiksailla etenkin noissa vintage-talla malleissa... ettei ole mitään virehäikkää. Earvanaa monet suosittelevat, itse tykästyin tuohon "roller-nut" satulaan...
 
Entä valmistaako Fender vasenkätisiä malleja ja kuinka laajasti?
 
Tuossa jo vastattiinkin tuohon, mutta kannattaa jostain soitinliikkeestä käydä nappaamassa tuo Fenderin Frontline 2005 kataloogi. Se helpottanee valintaa ja auttaa etsimään myös left-handed malleja... Hyvä kataloogi!!!

Onhan strato:
 
-Suht-edullinen (riippuen kepistä)
-Hieno
-Hyväsoundinen
-Monipuolinen
-Hyvä soittaa
-Legenda

Monipuolinen Legenda. Kaunis, hyvä tatsinen ja soundinen. Enemmän kuin sähkökitara.

Mielipiteitä kysyttiin, joten kerron omani:
 
Hinta/laatusuhteessa passeleita Stratoja Fenderiltä löytyy kyllä. Mä olen kokeillut meksikolaisia, jotka ovat olleet fantastisen hienoja soittimia, ja laatuisikseen enemmän kuin kohtuuhintaisia. Ja niille, jotka haluavat satsata enemmän, on toki vaikka custom shop.
 
Oma ainokainen Stratoni on japanilainen, ja ollut matkassa mukana n. vuodesta '88. Se on edelleen aktiivikäytössä, ja myös japanilaisissa hinta ja laatu kohtaavat mielestäni.
 
Monipuolisuudesta sen verran, että Stratoa voi käyttää monenlaisiin juttuihin, kuten muut ovat jo todenneet. Mutta siinä mä olen eri linjoilla joidenkin kanssa, että itse en ottaisi tallaan humpparia: Stratosta saa sitä stratomaisinta ääntä mielestäni nimenomaan yksikelaisilla. Ja Strato on sellainen soitin, jolta itse en muuta tahdokaan. Muut jutut sitten eri kitaroilla :-)

Jos tarkoitat USA-Stratoja, kaikki joita olen kokeillut ovat enemmän tai vähemmän hintansa veroisia. SRV-strato on kyllä ollut selkeästi ylitse monen muun jenkkistraton
 
Juu, kyllä SRV on hieno kapistus. Voin onnellisena omistajana lämpimästi suositella.
 
Itse tykkään Fenkun Stratoista joissa on se 2-tappinen talla. Sen käyttö on huomattavasti mukavampaa, säätäminen hieman helpompaa... nämä siis miun omia kokemuksia.
 
Toki käyttömukavuus on helpompi, mutta vintagetallassa on vaan "sitä jotain". Omistin aikanani Fender Deluxe Strat Plussan , jossa oli ko. 2-tappinen talla ja kaikki mahdolliset lisäfeaturet, lace sensor mikit, rullasatula, helmiäspleksi, TBX tone control, lukittavat virittimet, trem par etc. mutta silti mieli halaji takaisin noihin normi stratoihin. Mutta onneksi näissä Fenkuissa on mahdollista valita semmoinen mikä itseä miellyttää, valikoima on laaja. Toinen tykkää Am. standardeista ja joku toinen vintage meiningistä jne.
 
Tosta humpparihommasta voisin myös kommentoida, että jos on mahdollisuus vain yhteen keppiin, niin silloin se puoltaa paikkaansa, mutta jos on mahdollisuus myös toiseen keppiin, jossa on 2-kelaiset, niin silloin single coil Fenderin tallamikiksi on must. Miun mielestä.

Mutta siinä mä olen eri linjoilla joidenkin kanssa, että itse en ottaisi tallaan humpparia: Stratosta saa sitä stratomaisinta ääntä mielestäni nimenomaan yksikelaisilla. Ja Strato on sellainen soitin, jolta itse en muuta tahdokaan. Muut jutut sitten eri kitaroilla :-)
 
Oletko kokeillut HSS Stratoa sellaisella tallamikillä minkä saa puolitettua? =)
Siis oikeasti, saundimaailma on TODELLA laaja sen jälkeen...
 
"ja cleanit kun kuitenkin soitellaan keskimikillä" -Pulliainen

Juu, kyllä SRV on hieno kapistus. Voin onnellisena omistajana lämpimästi suositella.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että kuinka nopeasti tuohon SRV:n ylosalaisin olevaan tallaan ja kampeen tottuu? Kokeilin tuossa pari päivää sitten (jälleen kerran) tuota kyseistä stratoa ja kampi tökki käteen todella ikävästi. Muuten tuntui erittäin mukavalta.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että kuinka nopeasti tuohon SRV:n ylosalaisin olevaan tallaan ja kampeen tottuu? Kokeilin tuossa pari päivää sitten (jälleen kerran) tuota kyseistä stratoa ja kampi tökki käteen todella ikävästi. Muuten tuntui erittäin mukavalta.
 
No itse olen tottunut tosi nopeasti, kun en sitä käytä. Olen vetänyt jouset kireälle ja ruuvannnut tallan kiinni kanteen, joten sikäli en voi antaa siihen kommentia. Edellinen omistaja kertoi sen vasenkätisen kammen käytön olevan aika hankalaa. Mutta kai siihenkin tottuu. Täytyy vielä jossain vaiheessa testata.
 
Tosin itse en ole ollut mikään hirveän innokas kammen käyttäjä, tokihan sillä saa maltillisella käytöllä mukavasti ilmettä soittoon, mutta ainakin omissa kepeissä (myös tossa jossa olis se trem par ja rullasatula) sen vireenpidon kanssa on aina ollut hieman sanomista kampihommeleiden jälkeen.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että kuinka nopeasti tuohon SRV:n ylosalaisin olevaan tallaan ja kampeen tottuu? Kokeilin tuossa pari päivää sitten (jälleen kerran) tuota kyseistä stratoa ja kampi tökki käteen todella ikävästi. Muuten tuntui erittäin mukavalta.
 
No tuota... itse en kauheasti sitä kampea silloin käyttänyt. Kitara kun ei tullut minulle, mutta eipä se niin kauhea ongelmallista ollut mitä sen vähän testasin. Oikeastaan se oli mukavampaa kun se oli jo siinä ylhäällä vastassa ja sai hyvin hallittua pikkurillillä sitä :)
 
EDIT: mulle kampi on suuressa määrin "aika tärkeä" kun tulee soiteltua idolin covereita :) (omakuvasta näkee)... mutta jos sanotaan että tuohon SRV leftie-tallaan tottuu kuukaudessa, ei se varmaan ole kovinkaan kaukana.
 
Se oikeastaan mahdollistaa helpommin sellaiset pienet vibrat pikkurillillä ja/tai nimettömällä, samalla kun soittelee plektra peukun ja etusen välissä jotain riffiä. Se vaan pitää ottaa vastaan "mahdollisuutena" eikä "ongelmana" :)

Itsekkin vasta tutustun kunnolla Stratoon, parikymmentä vuotta on Gibsonin LP Custom on ollut ja niin erillaiset soittopelit on että asenne/asento onkelmien jälkeen yhteinen taipaleemme Deluxe plussan kanssa alkaa kantaa hetelmää!!! Siit Straton kampeamisesta vinkkinä... ihmeissäni aluksi olin miten sitä yleensäkkään voi käyttää, yksi pudotus ja vire oli todella eksoottinen:o) Ihmeissäin katselin miten Blackmore antaa 70-luvun filminpätkässä kammelle kyytiä, eikä Strato kuitenkaan kuulosta sen jälkeen sitarilta... Suuren valaistuksen koin kun vihdosta viimein sain sen kunnolla säädettyä (joo.. siinä on se tremsetterikin..) ja annoin kitaralle ja kammelle kyytiä.. Kappas, nythän se pysyykin vireessä!! Varmaan monelle käynyt samoin ja kampi saanut luovutus voiton..

Niinpä! Kitara tykkää kun sillä soitetaan, Strato kestää rankomista. Suosittelen lämpimästi, kauppaan vaan.

Oletko kokeillut HSS Stratoa sellaisella tallamikillä minkä saa puolitettua? =)
Siis oikeasti, saundimaailma on TODELLA laaja sen jälkeen...
 
Enpä muistaakseni ookaan, kun en oo tarvinnut Stratosta humppariääntä. Löytyykö noista puolitettavista sellaista, jossa yksikelaisen soundi olisi yhtä hyvä kuin tasokkaalla normaalilla yksikelaisella? (Tää ei ollut vasta-argumentti; mä olen aidosti kiinnostunut tuosta, vaikka mulla ei tällä hetkellä käyttöä tuolle ominaisuudelle olisikaan)
 
"ja cleanit kun kuitenkin soitellaan keskimikillä" -Pulliainen
 
Tähän on pakko lisätä, että aiheesta rautalankasoundi on muitakin näkemyksiä kuin E. Pulliainen, vaikka sitä eräänlaisena konsensuksena tuosta äänestä tässä maassa melko yleisesti pidetäänkin. Mä tunnen rautalankakitaristeja, joiden soundi nojaa paljonkin yksikelaiseen tallamikkiin (..joillakin yhdessä sen keskimikin kanssa).

Äargh, kauhee G.A.S.-oireilu päällä kun porukka puhuu stratoista!
Kyllä Jenkki-stratot on aivan loistavia soittimia.
Soundimaailmakin on stratossa niin laaja että...

Fender vintage 62 strato: Parempaa kitaraa on maailmasta vaikea löytää. Ainut mikä pystyy vastaamaan on gibson les paul, joka on kyllä ihan yhtä hyvä. Eroa noille on miltei mahdoton tehdä.

Fender vintage 62 strato: Parempaa kitaraa on maailmasta vaikea löytää. Ainut mikä pystyy vastaamaan on gibson les paul, joka on kyllä ihan yhtä hyvä. Eroa noille on miltei mahdoton tehdä.
 
No tuotam, kitarathan on aina yksilöitä ja on aika mustavalkoista sanoa että joku tietty malli olis just se maailman paras. Toki tuo '62 vintage voi ihan hyvin ollakin jollekin se parahaista parhain. Lisäksi Straton ja Les Paulin rinnakkain asettaminen vertailuun on aika hankalaa. Molemmat kun on täysin erilaisia kitaroita, ja molemmista löytyy sekä hyviä että vähemmän hyviä yksilöitä.
 
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että kun molemmat löytyy reservistä, niin niillä pärjäilee jo aika pitkälle.

Enpä muistaakseni ookaan, kun en oo tarvinnut Stratosta humppariääntä. Löytyykö noista puolitettavista sellaista, jossa yksikelaisen soundi olisi yhtä hyvä kuin tasokkaalla normaalilla yksikelaisella? (Tää ei ollut vasta-argumentti; mä olen aidosti kiinnostunut tuosta, vaikka mulla ei tällä hetkellä käyttöä tuolle ominaisuudelle olisikaan)
 
Hmm, jos sanoisi ettei se hummeri puolitettuna ole ihan 1:1 normaalin singlecoilin kanssa, ei se varmaan ole täyttä palturia. Todella lähellä se kuitenkin on sitä "perinteistä SC"-saundia jos näin voidaan sanoa. Pienellä EQ:n ruuvauksella eroa tuskin huomaa...?
 
Tähän on pakko lisätä, että aiheesta rautalankasoundi on muitakin näkemyksiä kuin E. Pulliainen, vaikka sitä eräänlaisena konsensuksena tuosta äänestä tässä maassa melko yleisesti pidetäänkin. Mä tunnen rautalankakitaristeja, joiden soundi nojaa paljonkin yksikelaiseen tallamikkiin (..joillakin yhdessä sen keskimikin kanssa).
 
Juu, eihän tuo Pulliainen sitä rautalankaa keksinyt... saundeja ja tyylejä on yhtä monta kuin soittajiakin :) Joskus hän vaan vastasi johonkin strato-aiheiseen kyselyyn siten että keskimikki on hänelle se tärkein.

Kiitoksia vastanneille ja lisäkysymys vielä aiheeseen. Sanokaapas mitkä on parhaita Straton malleja.