Klassinen ›

Täytyy sanoa, että jos 2. maailmansodan sairaita juutalaisvainoja ei olisi ollut, suhtauduttaisiin "juutalaiskritiikkiin" paljon lepsummin.
Mutta kävi kuin kävi, saksalaiset ihastuivat kovasti Hynkkeliin, ja niin leimataan kaikki "juutalaisvastaisuus" antisemitismiksi. Suomessakin on ruotsalaisvihaa, mutta koska historian painolastia ei ole, on kaikki toisenlaista kuin juutalaiskysymyksessä.
 
No, ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Ylipäätänsä näen epäterveenä trendinä sen, että ihan vakavamielisesti aletaan, leimaamaan ihmisryhmiä erillisiin lohkoihin joita pidetään ihan absoluuttisina ja pysyvinä piirteinä.
 
Kevyt huumori tai pilkka on aina kovastikkin eri asia, kuin kansanryhmän yleistysten vieminen yksilötasolle ja sitä kautta asenteisiin. Eli on näissä kuitenkin vissi ero.
 
N ei suinkaan haukkunut kaikkea, vaan kehui varsin monia asioita, kuten roomalaisia ja kreikkalaisia ja monia muitakin. N oli lähinnä moraalinen moraalikriitikko mielestäni. Hänelle tuotti loputonta huvia ihmisten kaksinaamaisuus -olihan hän tietysti muutakin.
 
Itseasiassa Nietzschen tragedian synnyssä, kritisoidaan paljon esimerkiksi antiikin kreikan logos-keskeisestä ajattelusta lähteneitä näkemyksiä. Voisi ajatella, että koko kattavan kritiikin lähtösiemen on nimineomaan mythoksen ja logoksen vastakkaisasettelusta, ja siitä, että Nietzsche näki suurten totuuksien kuolleen, ja niiden seuraamisen epäterveenä.
 
Nietzschen keskeinen status on nimenomaan kriitikkona, eikä niinkään uuden luojana. Ja yksi tekijä tässä on nimenomaan, se että mitään pysyvää kantaa ei teoksista ole löydettävissä. Siksi on vaikea nähdä ne muuna kuin kritiikkinä, koska selkeää puolustettavaa linjaa ei löydy.