Studiotyöskentely ›

Hola.
 
Ilmiö sinänsä on minulle tuttu ja se mainitaan usein varsinkin rumpujen äänityksen yhteydessä. Missään ei ole kuitenkaan selvitetty, mistä se johtuu. Voiko joku koittaa melko kansanomaisesti (takana vain lukion kemian ja fysiikan kurssit, tosin abiturientin voisi olettaa muistavan ne asiat) selittää ilmiötä vähän.
 
Käytän kuitenkin nauhakompressiota itse tahallani ja tahtomattani hyväksi nauhotteluissa ja olisi mukava tietää siitä enemmän. Linkit (myös englanniksi) kelpaavat hyvin, mutta en itse hetken googlailtuani löytänyt hyviä sivustoja.
 
Kiitos avustanne!

Nauhakompressio on periaatteessa siis nauhasäröä. Kun ääni säröytyy se samalla kompressoituu, koska äänen dynamiikka ei enää pysty kasvamaan suorassa suhteessa alkuperäiseen signaaliin.
 
Varsinaiset insinörit varmaankin voivat jatkaa todellisella tiedolla ;)

Itse olen mieltänyt nauhasaturaation pelkästään nauhamateriaalista johtuvaksi kompressioksi so. että äänityspään sivuitse kulkevan nauhan nopeudesta, leveydestä ja magnetisoituvan materiaalin tiheydestä ja paksuudesta riippuen on jokin maksimi magneettikentän voimakkuus, joka tallentuu & voidaan toistaa. Voimakkaimmaimmat signaalit lytistyisivät silloin samalle tasolle.
 
Onko nauhasaturaatiossa se "miellyttävänä aistittava" särö se juttu, joka erottaa nauhasaturaation muista kompressointitekniikoista??
 
meikäläisenkin uteliaisuus heräsi ... jos joku asian oikeasti tietävä pystyisi valaisemaan asiaa perusteellisemminkin magneettinauhatallenustekniikan teorian ja käytännön kautta. Rautalangasta voisi vääntää (ainakin) mm. seuraavat hämärän peitossa olevat asiat:
 
- mitkä asiat vaikuttavat äänityspään kohdalle indusoituvan magneettikentän voimakkuuteen
- esimagnetointivirran tarkoitus
- äänityspäälle (so. "käämille") johdettavan signaalin (jännitevaihtelu?) voimakkuuden merkitys nauhasaturaation kannalta - syntyykö särönä aistittavat/mitattavat häiriöt ko. piuhalla sisäisinä häiriöinä vai jossain aikaisemmin elektroniikassa "yliohjattuna"
- nauhamateriaalin merkitys nauhasaturaation kannalta - mitä enemmän nauhassa olevaa magnetisoituvaa (termi?) materiaalia (paksuus, leveys, nopeus) äänityspään sivuitse kulkee ---> sitä voimakkaampaa signaalia pystyy tallentamaan/toistamaan -- mitä nauhasaturaatio-ilmiössä tapahtuu?
- liittyykö ko. ilmiö äänityspäähän vai nauhaan vai molempiin
- onko olennaista nauhalle menevän signaalin meno tukkoon so. kompressoituminen ja kuinka tärkeä on särö
- miltä se "miellyttävä särö" kuullostaa - milloin se ei enää ole miellyttävää - so. käytännön ohjeita ilmiön maksimaaliseksi hyödyntämiseksi ja ohjeeksi opintielle

Eli kysytkö tässä nyt, miten dynamiikan laajuus vaikuttaa saturaatioon? Mä en ole miettinyt tätä näin päin, koska nauhasaturaatio on kompressiota, ja kompressio kaventaa dynamiikkaa. Mutta pitää miettiä joskus tuolta "äänityspäästäkin" käsin....
 
kiitos vastauksesta - tämän verran vielä:
 
jahtasin, että:
 
- onko äänityspää mitoitettu siten, että äänityskoneen sinne syöttämä signaali "toistuu" magneettikenttänä puhtaasti so. että tasomittari tapissakaan ei synny virtapiireissä (ml. äänityspää) sisäisiä häiriöitä (esim. säröjä) - ilmeisesti näin
- toistopäässä ei luulisi olevan mitään säröön johtavaa "yliohjausongelmaa"
 
kompression syntyminen nauhalla on aivan ymmärrettävä & Kiven vastauksen perusteella päättelisin särön syntyvän nauhalla siten, että kun signaali aiheuttaa "magneettisauvojen" halutunlaisen järjestyksen niin yliohjaus tuottaa mukaan epäjärjestystä, joka särönä aistitaan (vielä on tietysti auki, että mitenkä molekyyli/hiukkastasolla magneettinen materiaali eri voimakkaisiin kentänvaihteluihin reagoi... joku "fyysikko" tiennee??)

jahtasin, että:
 
- onko äänityspää mitoitettu siten, että äänityskoneen sinne syöttämä signaali "toistuu" magneettikenttänä puhtaasti so. että tasomittari tapissakaan ei synny virtapiireissä (ml. äänityspää) sisäisiä häiriöitä (esim. säröjä) - ilmeisesti näin
- toistopäässä ei luulisi olevan mitään säröön johtavaa "yliohjausongelmaa"
 
Aha, joo, nyt ymmärrän.
 
Äänityspäässä ei ole liikkuvia osia, eikä siihen johdettu virta voi aiheuttaa eristeiden sulamisia tms. mekaanisia muutoksia, joten äänityspäässä ei myöskään voi olla häiriöitä, ellei sitten magneettikenttä kasva niin isoksi että syntyy kiertoa äänitys- ja toistopään välillä.
 
Sen sijaan yliohjausta voi esiintyä, ja esiintyykin, kaikkialla muualla signaalitiessä. Esim kaikissa vahvistusvaiheissa.
 
Saturaatiosta sen verran, että sananahan se merkitsee kylläistä. Muistat ehkä fysiikan tunnilta, kuinka veteen liuotettiin suolaa/sokeria, ja kun ainetta ei enää liuennut, liuos oli "kylläinen". Sama asia tapahtuu ääninauhassakin - riittävällä teholla kaikki kiteet ovat jo äänen suuntaisia eikä niitä enää ole käännettäväksi, vaikka tehoa lisätäänkin. Tätä on saturaatiossa tapahtuva kompressio.

Eiks siinä niitä harmoonisiakin tule messiin...

Mun käsittääkseni koko toi "nauhakompressio", jos sitä sillä nimellä haluaa kutsua, on niin monimutkainen prosessi kaikkine nyansseineen että esim. sen mallintaminen ei vieläkään oikein onnistu kovinkaan hyvin. Siinä tapahtuu aika paljon signaalille.

http://project.llaky.fi/audiocrew/vintage/tapecomp.htm
 
Tuosta lisää. Matti tietää.
:-)

Tässä jotain demoa nauhoiteltiin 2" nauhalle ja se siitä siirrettiin sitten välittömästi Pro Toolsiin, koska joku muu tarvitsi samaa kakkua. Kiva kompressio saatiin aikaiseksi, mutta se waweform näytti omituiselta:
0 -tason yläpuoliset aaltopiikit ollivat siististi lytyssä, mutta negatiivisen puolen piikit näkyivät kompressoimattomina pitkinä. Kaikilla softakompuroillahan molemmat puolet lytistyvät samanlaisesti.
Mikä nauhurin ominaisuus vaikuttaa tähän?