Demostudio ›

Bändin nimi: Circusfolk
Kappaleen nimi: To the blackening sea
 
URL: http://koti.mbnet.fi/circus/musicae … s_to_Town-To_the_Blackening_Sea.mp3 (Mp3)
 
Ensi demo, kiitos palautteesta.

Tässä on hyvä groove. (Käytän tuota sanaa silläkin uhalla, että saan eräiden tämän foorumin rumpaleiden vihat niskoilleni.) Vähän ehkä toistaa itseään paikoitellen, mutta se lienee makuasia. Puolitempo-riffi on tarttuva.

Joo, tässä vaihtelee hassunhauska puoli-iskuilu sekä synkempi väliosa. Kappale kertoo laivasta, joka ensin lastataan, lähtee matkaan, kohtaa myrskyn ja salamat, ja jonka jälkeen majakka (Alexandrian) pelastaa laulullaan kulkijan. Sitten taas myrskyä kohti! Kappaleen toinen osa sävelletään myöhemmin, jlloin selviää myös miehistön kohtalo...

Joo, moi vaan kaikille. Oon tässä Circusfolkissa soitellu, ja kiitti palautteesta kaikille. Tää nyt on tällasta, ei pidä ottaa liian tosissaan. Kaljaporukan kanssa vähäsen vetästiin, eikä ollu tällä materiaalilla tarkotus loukata ketään tai kenenkään musamakua. Että sori vaan.

Hienosti toteutettu ja soitettu sävellys. Biisissä riittää juttuja useaan kuunteluun, rakenne on jännä ja teemat mielenkiintoisia. Soitossa on monia kohtia, joissa soittajat (lähinnä basisti ja kitaristi) pääsevät briljeeraamaan tekniikallaan. Hienon kuuloista.
 
Biisissä on todellä jännät, hyvin läsnäolevat soundit. Kitarat soivat kirkkaasti ja basso erottu selvästi omaksi kokonaisuudekseen. Miksaus on siis hyvin erotteleva. Ensivaikutelma oli hyvin positiivinen, mutta muutaman kuunteluln jälkeen tuo soundin selkeys muuttui kovuudeksi, luulen että keski ja yläkeskialueella on hieman liikaa korostusta joka hieman rasittaa korvaa, IMHO.
 
Soundit on pannattu tosi leveälle, kuuntelemalla biisiä monona soundi muuttuu todella paljon, stereona melkein liiankin pinnassa oleva kitara katoaa taustalle.
 
Miksaisin tuota kimakkaa näkkileipäkitaraa hieman enemmän taustalle ja EQuttaisin soundista hieman terää pois. Myös biisin alapää kaipaisi hieman vahvistusta. Voisiko taustalle heittää kitaran, joka fillaisi hieman alempaa?
 
Akustisen osan soundit ovat hienot, ilmavuus on siellä edelleen mukana, mutta alapäätä on (tai ainakin se kuulostaa siltä) enemmän mukana. Akustisen kitaran vireys on sisääntulossa niillä rajoilla, että melkein tuli mieleen olisiko sen vireyttä pitänyt hieman tarkentaa.
 
Rumpujen (varsinkin virvelin) soundi on hyvin tumma verrattuna muuhun soundimaailmaan. Bassaria oli ajoittain vaikea kuulla biisissä -- vai onko tosiaan niin, että iskut ovat aina juuri basson iskujen kanssa samassa?
 
Laulu ja stemmat toimivat tässä hyvin. Lead vocalsissa on todella hyvä soundi tähän biisiin. Stemmojen toteutus ei ole aivan muun toteutuksen tasolla (joka on siis varsin korkea): pientä epätarkkuutta stemmojen puhtaudessa. Siis todella pientä.
Kun toteutus on näin hyvä, hioisin myös sinänsä jo hyvää lausumista himpun verran täydellisemmäksi: K:ssa tulisi olla hieman ilmaa, s:n suhista hieman enemmän ja th:n olla pehmeämpi.
 
Biisi on rakennettu aika monipuoliseksi, siinä on hyvin erilaiset osiot. Toteutus on hyvä, mutta vaatii kuulijalta hieman enemmän. Erikoinen toteutus on myös se, että laulu tulee mukaan noin myöhään, toimii hyvin tässä biisissä.
 
Introssa on aivan pieni, lähes kuulumaton kitaristin soittovirhe (0:02, ylimääräinen "zing"): sen voisi editoida vaikka manuaalisesti pois, ei jää kitaristia harmittamaan muutoin noin hyvässä suorituksessa. Rytmi on biisissä aika kiihkeä ja muutamassa kohdassa huomaa, että mennään soittajien sinänsä hyvän tekniikan rajoilla: pieniä rytmisnafuja on siellä täällä (esim. around 1:35).
 
Tässä tuli kommentoitua hienon biisin ja toteutuksen detaljeja ehkä liikaakin. Biisi kestää monta kuuntelua ja se on lähes valmis, protason toteutus. Nuo edelliset "havainnot" ovat kokonaisuuden kannalta pieniä. Ainoa asia, joka mielestäni oikeasti kaipaa korjausta on tuo soundin kireys keski-yläalueella. Ja sekin on makuasia.

Käykää ihmeessä tarkastelemassa bändiä osoitteessa http://www.circusfolk.tk .

Todella asiallisen kuulosta!! Pitäis nähdä kyllä kekalla.. Ihan parhaitten joukkoon menee täällä!!

Kommentoin tähän (silkkaa laiskuuttani) koko demon antia. Ja ensimmäiseksi ihastelen päävokalistin hyvää sointia ja otetta. Potentiaalia oli myös soittopuolella. Tästä on hyvä rakentaa eteenpäin.
 
Näissä kappaleissa ei kuitenkaan oikein missään ollut sävelmateriaalin puolesta edellytyksiä niin laajaan ilmaisuun kuin mihin oli päädytty. Eli tiivistämällä olisivat toimineet paremmin, veikkaisin. Sovitukselliset ja tuotannolliset ratkaisutkaan eivät olleet tukemassa tätä. Orkesteri mitä ilmeisemmin on tyylisuuntansa kuitenkin valinnut ja hyvä näin. Nyt vaan tarvitsee hioa biisit ja sovitukset vastaamaan pyrkimyksiä. Ideoita ja intoa tuntuu piisaavan.
 
Yleisluontoisia huomioita; paikoitellen havaittavaa epävireisyyttä ja haparointia kiperimmissä kohdissa - sellaista "ei kasassa pysymistä". Se tämän tyyppisessä "teknisessä" musiikissa on vikana, että sen pitää myös sujua - iskut kohdilleen. Kitarasoundit alkoivat rasittamaan liian nopeasti, myös näihin voisi kiinnittää huomiota sovituksia funtsiessa. Slide-soittoa joutaa vielä hioa lisää niinikään.
 
Demosta vielä sen verran, että puolet bändistä oli ensimmäistä kertaa studiossa, joten osa menee sen piikkiin. Myös tekniikka ei ollut puolellamme, ja The Fool:issa sattui pieni "hässäkkä", joka hankaloitti äänitystä. Niin ja aikaa käytettiin yksi viikonloppu, joten pienet soittovirheet ja temmonmuutokset oli pakko jättää nauhalle. Mutta ensi kerralla on suunnitelmissa varata enemmän aikaa ja suunnitella asioita paremmin etukäteen. Nimittäin esimerkiksi jotkut kitarajutut on tehty vasta studiossa "lennosta".
 
Kaikesta paistaa hieman kuuseen kurkoittamisen tuntu. Juostaan ennen kuin osataan kävellä. Ajatusta ja malttia mukaan. Ja lisää treeniä. Kyl se sit siitä.

Kommentoin kaikki biisit tänne, koska muutenkin olisi kohteliasta laittaa yhden demon biisit samaan ketjuun:
 
Circusfolk
 
1. To the blackening sea
 
-alun slide vetää epätarkasti, voisi toimia joko hitaammalla tempolla tai sitten ilman slideä
 
-epätarkkaa soittoa nopeissa jutuissa, klikki olisi saattanut olla tarpeen, nyt on yritetty haukata liian suurta palaa
 
-meininki on ihan leppoisa, mutta treeniä kaipaa ja rutosti, soitto on todella löysää ja sinänsä hauskasta biisistä tulee amatöörimäinen mielikuva time-ongelmien ja hätäisen soittofiiliksen takia
 
-vireisyyttä kannattaa myös tarkistaa, ainakin tuo delay-kitara on epävireessä
 
-vähän levoton yleisfiilis, liikaa soittoa, basso vetää henkensä hädässä, samoin komppikitara
 
-rakenne ei toimi, ihan lottoproge-meininkiä vetää instrumentaalina kolme minuuttia ja sitten biisi vaihtuu kokonaan toiseen, ei toimi yhtään, mieluummin heti asiaan
 
-kolmen minuutin kohdalla alkava osio on hyvä, alku voisi toimia lyhennettynä c-osana, mutta tuota laulettua osaa minä lähtisin kehittämään, instrumentaaliosio ei ole niin vahva, että se kantaisi neljää minuuttia
 
-skarpimpaa soittoa ja huomiota rakenteeseen, tiivistystä (liian pitkä biisi, elementit eivät jaksa kantaa)
 
-vähän leikkaa&liimaa -fiilis jäi
 
2. Horizone
 
-kitaroiden vire heittää alussa häiritsevästi
 
-edelleen sitä soiton tiukkuutta pitäisi lisätä, vähän kömpelö yleisfiilis, treenin ja soittamisen kautta se löytyy, tarkkuuden kautta löytyy se oikea groovekin
 
-säkeistön jälkeinen kitarariffi on käsittämätön :) Ei oikein toimi, kyllä se perinteinen breikki voi sellaisenaankin toimia ja kitaristikin voi olla hiljaa (vaikka tiedän, kuinka vaikeaa se meille on...) Ja noissa tapping-jutuissa sitä tarkkuutta tarvitaan, nyt on todella löysästi vedetty
 
-tällainen tuokiokuva ja raakilehan tämä taitaa olla, ei oikein biisiksi voi sanoa, lineaarinen rakenne, pari osaa eikä mitään toistoa tai mietittyä sovitusta, vähän keskeneräinen fiilis, ei tästä oikein mitään osaa sanoa
 
3. Strange Rhythms
 
-laulu on liian alas miksattu, ei kuulu, pintaan! Laulusta ei muutenkaan oikein ole paljoa sanottavaa, nuotissa pysytään ja teemat tulevat ihan ok selville, mutta lauluosuudet on sovitettu sellaisiksi "pakollinen paha" -tunnulla varustetuiksi osuuksiksi
 
-kitara hallitsee äänikuvaa, balanssi siis vähän nenällään, kitaristin miksaama?
 
-kovasti kunnianhimoistahan tämä kai on, mutta vähän tulee sellainen fiilis, että treenikselle on tuotu hatullinen biisinosia, joista sitten on arvottu nostamalla biisi :)
 
-proge voi olla näennäisesti arvotun kuuloista, mutta hyvä ei sellaiselta kuulosta :)
 
-tiukkuutta soittoon kaivataan, tässä biisissä sitä aika ajoin alkaa löytyä, ongelmakohtia ovat selkeästi puhtailla soundeilla soitetut kohdat, eritoten kitarassa, ontuu
 
-leikkaa&liimaa -soundia taas, tuo basson ja kitaran unisono-juttu klenkkaa todella pahasti soitannollisesti
 
-keskeneräinen tämäkin, minkäänlaista soiton etenemistä tai sujuvaa liikkuvuutta osasta toiseen ei oikein löydy, osa osan perään vain, sovitusta kaivataan ja jämäkämpää otetta
 
-ehkä kannattaisi aluksi yksinkertaistaa biisi äärimmilleen ja lisätä niitä instrumentaalisia pätemisosuuksia sitten, kun itse biisin fiilis ja draivi ovat kohdillaan?
 
-aivan liian pitkä biisi jälleen, ei kanna loppuun asti tunnelmallisesti
 
-tapping-jutut ovat vähän epätarkkoja ja kitara epävireessä, pistää korvaan
 
4. The Fool
 
-selkeästi jouhevimmin kulkeva näistä neljästä, vaikka rumpalilla on vähän ongelmia grooven kanssa, epätarkkoja iskuja tulee koko ajan, tuloksena vähän klenkkaava fiilis
 
-perinteisin ja suoraviivaisin näistä aluksi, mutta sitten 2:30 -kohdalla tulee taas aivan käsittämätön väliosa, tai ei ehkä olisi niin käsittämätön, mutta on soitettu todella oudosti, treeniä tarvitaan, menee nimittäin erittäin tökkivästi nyt
 
-jotenkin en vain henkilökohtaisesti jaksa näitä biisejä, joissa biisi lähtee kulkemaan mutta sitten soittajien on katu-uskottavuutensa säilyttääkseen pakko tehdä kahden minuutin väliosa ja vaihtaa biisi täysin toiseen sen jälkeen. Jos tulee hyvä pop-biisi, niin saa sen tehdä :) Ei ole pakko progettaa kaikkea...
 
-tästäkin biisistä saisi tiivistämällä varsin mainion pop-kappaleen, tiukempaa soittoa ja vähemmän soitinonanointia, niin hyvä on

Sen kummemmin anteeksipyytelemättä otan kantaa kritiikkiin, joka pitkälti onkin varsin ansiokkaasti koottu ja muotoiltu.
 
Eli ensinnäkin se että sävelmateriaali ei ole riittävän laajaa valitsemaamme ilmaisuun nähden, on nähdäkseni kovasti maku asia. Eräs kuuntelija pystyy leijailemaan mielikuvissaan vaikka yhden soinnun varassa minuuttikaupalla, kun taas toiset (ilmeisesti kappaleisiin pettyneet arvostelijat kuuluvat tähän kategoriaan) vaativat tehoa ja tekniikkaa jatkuvasti. Tämä on siis kuulijasta kiinni, tykkääkö vaikoeiköko.
 
Epävireisyys ja rytmin ailahtelu. Koen tämän yleisesti demon ikäväksi, joskin välttämättömäksi tavaramerkiksi, varsinkin ensidemon. Toki nykyvehkeillä tätä ei pitäisi tapahtua. Me jätimme kuitenkin klikkerin kotiin ja se saattaa paistaa läpi. Akustinen on epävireessä, kuitenkin sen verran että vähemmän tarkkaavainen kuulija ei sitä erota. Itse sen kuulen, ja oma näkemykseni on se, että se palvelee juuri tarpeeksi osan tunnelmaa, joka on aika minimaalinen ja riisuttu (aluksi siis). Viikonloppu on rajallinen aika, joten ottoja ei tullut kovinkaan montaa.
 
Niin, onko tämä teknistä musiikkia? Itse en näin sanoisi. Amatöörisoittajat,-säveltäjät ja -laulaja eivät saa aikaan teknistä musiikkia, niin kuin sen itse näen. Liquid Tension Experiment ja Ivo Papasov on teknistä musiikkia, ei Circusfolk.
 
Se että katu-uskottavuutemme takia tekisimme kummallisia väliosia, on näkemykseni vastainen. Minun uskottavuuteni progesoittajana on olematon, joten miksi turhaan buustaisin sitä tuhoamalla samalla pop-kappaleen? Sehän on typerää. Väliosat vain huusivat paikkaansa, ja sen ne saivat. En välitä siitä mihin kategoriaan äänemme päätyy, niin kauan kuin ne ovat meidän ehdoillamme toteutettu. Emme tavoittele soittoaikaa Radio Novalta.
 
Kuuseen kurkoittamisen tuntu? No joo, jos tulkitsette virheet, kunnianhimon, nuoruuden palon ja taiteellisen näkemyksemme siksi, olette perin oikeassa.
 
Mielipide-eroistamme huolimatta olen ilahtunut että jaksoitte arvostella ja perustella, vaikka ette musiikista saaneetkaan hyvää oloa tai muita positiivisia, yleensä kritiikkiin
innoittavia fiiliksiä!

Mielipide-eroistamme huolimatta olen ilahtunut että jaksoitte arvostella ja perustella, vaikka ette musiikista saaneetkaan hyvää oloa tai muita positiivisia, yleensä kritiikkiin innoittavia fiiliksiä!
 
Älähän nyt. Pidetään se nuoruuden palo siellä kitaran varressa. :-) Kritiikkiä kun pyytää, sen kanssa on elettävä. Selittelemättä paras.

Mainostukseen langenneena kommentoin tätä, vaikka biisiä onkin jo poikkeuksellisen paljon ja ansiokkaasti arvosteltu.
 
En aluksi meinannut "tuomita" tätä progeksi; hyvin vaikea määritellä genreä, eikä se liene tarpeenkaan. Kai se proge on kuitenkin tarpeeksi laaja sana kuvaamaan tämmöistäkin, joten sanotaan sitten niin.
 
Mahdollinen epävireisyys ei kaltaistani puukorvaa häiritse enkä sitä edes huomannut. Kappale on rento ja kulkeva, A-osan slidekitara ja hienot bassotaiteilut toimivat ihan täysillä. Erittäin positiivista on se, että tässä ei ole mitään metallin elementtejä, niillä raa'oilla mättökitaroilla on pilattu monta hyvää kappaletta. Tässä ei niin käy.
 
Luulin biisiä instrumentaaliksi ja aloin jo valitella sitä, että laululla tämä olisi parempi. Mutta tulihan se laulukin kuvioihin mukaan. Minua ei myöskään häirinnyt se, että kappale muutti täysin muotoaan siinä vaiheessa. Osat sopivat hyvin yhteen. Laulajakin on hyvä.
 
Niin uskomattomalta kuin ehkä kuulostaakin, niin kappale olisi voinut olla vieläkin pidempi, kunnon moniosainen (vieläkin moniosaisempi) teoshirviö. Kyllä näin komeasti kulkevaa taidetta kuuntelisi pidempäänkin. Tykkäsin kovasti.

"Niin uskomattomalta kuin ehkä kuulostaakin, niin kappale olisi voinut olla vieläkin pidempi, kunnon moniosainen (vieläkin moniosaisempi) teoshirviö."
 
Kappaleen koko nimi kuuluu To the Blackening Sea
(Part II of 'Miracle & Wonder' - The Lighthouse of Pharos in Alexandria) eli kappale on monioisainen. Mahdollisilla myöhemmillä levyillä on mahdollisesti ainakin osat 1 ja 3, joten toivomasi pitää. Ja keikoilla on mahdollista kuulla mahdollisesti teos kokonaisuudessaan.