Avuton: sen edessäni näen, niin tutun ja kauniin sen luokse jään ja sitä tahtoisin koskettaa mutta pieni oon ja jalkoihin jään vaikka niin luulen vain ei mikään ole mahdotonta ihmiselle ja sitä toivoa voi, mutta jos mitään en tee se luisuu pois, vaikka toivo ei koskaan mennyttä ole surullinen olen turhaan haaveilen, vaikka sen toteuttaa voisin pienuuteni hyväksyn ja tiedän, että väärässä olen niin monesti, olen avaimet saanut käsiini ja oven luo löytänyt helpon tien mutta sen kahva joka ainoa kerta polttaa käsiäni ja se pelottaa, kun yhden niin monesta olen tuntenut jo liian pitkään on niin vaikeaa tutustua jos tuntee jo ennestään ja päätökset on tehtävä ilman muiden apua Tälläinen tuli väännettyä. Kommentteja? Esimmäinen kirjoitukseni, jota uskallaan esitellä muille. |