Rummut: rumpukamat ›

(Kynäpää ei toimi. Pahoittelen huonoa otsikointia..)
 
Jutellaanpa välillä ihan siitä itsestään, eli soittamisesta. Itse olen tähän asti lähestynyt taimiasiaa siten, että yritän pitää haitsulla mahdollisimman hyvää sykettä ja tähtäilen sitten virvelin ja basarin lyönnit haitsun iskuille. Eli kun soitan vaikkapa klikin kanssa, niin homma lähtee siitä, että yritän naulita haitsun mahdollisimman hyvin metronomin iskuille.
 
Eilen rumpuope neuvoi, että komppini laadulle tekisi todella hyvää, kun yrittäisinkin naittaa basarin ja klikin mahdollisimman hyvin keskenään. Testailin, ja totesin, että soittoon tulee kyllä tuolla tavalla täysin erilainen fiilis, ja jämäkkyys varmasti paranee tuolla tavalla treenaamalla.
 
Ajattelinkin nyt kysyä teiltä muilta rumpsuttajilta kommentteja asiaan liittyen. Soitatko haitsuorientoituneesti vaiko basarivetoisesti? Ajatteletko timea edes minkään yksittäisen raajan suhteen, vaiko kenties kokonaisuutena? Erityisesti olisin kiinnostunut näkemyksistänne aivan simppeliin ja suoraviivaiseen peruskomppiin liittyen..

Hieno aihe, samaa kysyttiin Jack De Johnettelta klinikalla Tulliklubilla. Paha kyllä en muista miten hän vastasi...
 
Timeni on heikko luonnostaan, mutta kun on treenannut metronomin kanssa muistellen hetken, alkaa se naputus tulla veriin väkisinkin ja sen "kuulee" taustalla, ainakin suhteessa komppiin. Nykyään sentään kuulen jos alan hötkyilemään timen kanssa, ennen saattoi basarilla tulla virheisku nokilleen ja yhtäkkiä uinkin syvällä nesteessä kuulemani 'uuden' tempon kanssa.
 
Se vähän riippuu musiikkityylistä mikä ruumiinjäsen ja setin osa johtaa, yleensä se kai sitten on haitsu minulla. Oikeastaan taustalla kulkeva ajatus on enempi ohjurina. Oma ryhti tuntuu olevan merkittävässä asemassa timen kuulemista, lysyssä tulee sähläiltyä virveli-iskut nokilleen, mutta ryhdikkäästi istuen niihin saa ilmaa väliin ja enempi läskiä.
 
Usimmiten ajattelen jotain 16. osa säksätystä taustalle taukokohdissa ja kompeissa joissa on 16. osia basarilla. En laske ykkösiä tai mitään, vaan se 'feel' kulkee aktiivisesti mukana mielessä. Tämän kikan neuvoi Peter Erskine. Ei tule sitten sählittyä niitä mukamas nopeita iskuja nokilleen tai jälkeen, kun säksätys soi päässä. Suurin osa "nopeista ja vaikeista" jutuista on sellaisia vain omassa päässä ja ne saa kohdalleen helpommin noin.
 
Lisäksi pyrin ajattelemaan esim. trioli- ja sekstolifillit n. puolta tahtia/tahtia aiemmin mielessä oikeaan tempoon, että ne lähtevät suoraan rapeasti liikkeelle oikein.
 
Mites muut?

no aloittaja on oikeassa että siihen soittoon tulee erilainen fiilis, kun siirtää fokuksen eri raajalle. Näkisin tuon asian kuitenkin niin, että bändin kanssa esimerkiksi basistin kanssa treenaaminen oikein "tikkiin" on tärkeämpää kuin autuaasti klikkiin nojaaminen.
 
Parasta lienee se, kun rumpali ja basisti soittaa hyvin yhteen ja elää silti klikin kanssa. Sillä ainakin saadaan musiikki todella jämäkäksi tuollaisessa rock-painotteisessa musassa.

Mulla käy kyllä silleen, että jos alkaa ajatella timeä, niin persiilleen kaatuu. Rentona vaan basistin kanssa, antaa virran viedä.

Mulla käy kyllä silleen, että jos alkaa ajatella timeä, niin persiilleen kaatuu. Rentona vaan basistin kanssa, antaa virran viedä.
 
Näin se kyllä menee mullakin.

Mulla käy kyllä silleen, että jos alkaa ajatella timeä, niin persiilleen kaatuu. Rentona vaan basistin kanssa, antaa virran viedä.
 
jep! komppikin pysyy paremmin kasassa jos ei mieti sitä niin tarkkaan jos miettii pelkkää komppia soittoon tulee hölömöjä virheitä tehtyä, ei pidä keskittyä olenaiseen kuten sanotaan, seuraa sitä basistia eikä komppia niin sillä lutviutuu

Kyllä mulla alkaa laahaamaan jos en keskity pitämään haitsua tiukasti taimissa. Tosin haitsua lyön paljon kevyemmällä otteella kuin basaria ja virveliä.

jep! komppikin pysyy paremmin kasassa jos ei mieti sitä niin tarkkaan jos miettii pelkkää komppia soittoon tulee hölömöjä virheitä tehtyä, ei pidä keskittyä olenaiseen kuten sanotaan, seuraa sitä basistia eikä komppia niin sillä lutviutuu
 
niin ja sit basisti seuraa rumpali ja rumpali basistia niin kohta kaikki kuuntelee saksofonia, joka nyt on aina nohevasti myöhässä....ainaki melkeen aina (jos nyt joku fonisti sattui lukemaan: en tarkottanu sinua, sinähän olet aina taimissa) ;D
 
time on pään sisällä. ite en kuuntele timeä keltään vaan oletan, että muut kuuntelee sen multa. muuten kyllä tietysti, että mitä juttuja kukin soittaa, mutta varsinkaan poprock-musa ei anna kyllä mitään mahdollisuuksia ruveta kuuntelemaan timeä muilta. eikä tempoa varmasti miettiä kannata. jos alkaa pyöriä päässä, että apua kiilaankohan tai laahaankohan niin sillon varmasti rupee menee suuntaan tai toiseen. kone käyntiin vaan ja tarpeeks varmoja juttuja niin homma toimii parhaiten. Helpottaa temmon pitämistä, kun muistaa biisin rakenteineen niin hyvin, ettei tartte keskittyä muuhun, ku ite soittamiseen. hyvä aihe!

Minkä timen?

Minkä timen?
 
päivän paras?:D

päivän paras?:D
 
No kiitos siitäkin kunniasta.

Todellisuudessa minulla on niin absoluuttinen time, että enhän mä enään ees koe sitä missään. Se vaan pulppuaa joka iskulle ihan täydellisesti.

jep! komppikin pysyy paremmin kasassa jos ei mieti sitä niin tarkkaan
 
Niin, tuntuuhan se komppi pysyvän hyvin kasassa, kun ei siihen niin kiinnitä huomiota. Paljon sälää ja soittimia vaan siinä päällä, niin tuntuu hyvältä. Se on kuitenkin fakta, että on olemassa hyviä komppeja ja huonoja komppeja, ja viimeistään nauhoitettuna erottaa toisen toisesta.
 
En halua missään nimessä väheksyä rytmiryhmän yhteistyön merkitystä, mutta kyllä mä koen, että hyvän rumpalin kompin täytyy kulkea ilman mitään basilistejakin. Luulenpa, että aika monella meistäkin alkaa jalka vipattamaan, kun kuulee pelkkää beat-komppia esim. Nykäsen Anssin soittamana. Tähän päästäkseen on varmaan syytä miettiä timeasioita ja sitä, mikä raaja sitä komppia kuljettaa. Ja tarvittaessa opetella olemaan hyvinkin sinut sen klikin kanssa.
 
Tuota "autuaasti klikkiin nojaamista" pitäisi kyllä kaikin keinoin välttää. Kun tulee hampaat irvessä nojattua klikkiin, voi ollakin yhtäkkiä erittäin hankalaa soittaa ilman. Mielestäni homma on kehittävää vasta siinä vaiheessa, kun metronomi on luonnollinen ja huomaamaton treenikaveri..

Itse ainakin painotan timeni haikalle ihan täyspainoisesti, ikävä kyllä. Olisi kyllä mukava kuulla tästä aiheesta se absoluuttinen totuus, että vois sitten alkaa reenailla jonkinlaista muutosta johtaviin raajoihin.

Niin, tuntuuhan se komppi pysyvän hyvin kasassa, kun ei siihen niin kiinnitä huomiota. Paljon sälää ja soittimia vaan siinä päällä, niin tuntuu hyvältä. Se on kuitenkin fakta, että on olemassa hyviä komppeja ja huonoja komppeja, ja viimeistään nauhoitettuna erottaa toisen toisesta.
 
En halua missään nimessä väheksyä rytmiryhmän yhteistyön merkitystä, mutta kyllä mä koen, että hyvän rumpalin kompin täytyy kulkea ilman mitään basilistejakin. Luulenpa, että aika monella meistäkin alkaa jalka vipattamaan, kun kuulee pelkkää beat-komppia esim. Nykäsen Anssin soittamana. Tähän päästäkseen on varmaan syytä miettiä timeasioita ja sitä, mikä raaja sitä komppia kuljettaa. Ja tarvittaessa opetella olemaan hyvinkin sinut sen klikin kanssa.
 
Tuota "autuaasti klikkiin nojaamista" pitäisi kyllä kaikin keinoin välttää. Kun tulee hampaat irvessä nojattua klikkiin, voi ollakin yhtäkkiä erittäin hankalaa soittaa ilman. Mielestäni homma on kehittävää vasta siinä vaiheessa, kun metronomi on luonnollinen ja huomaamaton treenikaveri..
 
siihen että saa jalan vipattamaan ei tarvita kuin kuka tahansa hyvätasoinen rumpali. timehän on juuri sitä koko bändin yhteishengitystä, ja joskus sillä ja absoluuttisella rytmillä on hyvin vähän tekemistä keskenään. Metronomin kans treenaaminen on silti todella tärkeää, mutta toisinpäin asia aseteltuna voi todeta että kulkevampaa on musiikki jossa basisti ja rumpali soittaa hyvin yhteen, kuin se että rumpali vetää vain autuaasti klikkiin.
 
Ei sillä musiikkiin mitään sykettä saada.

siihen että saa jalan vipattamaan ei tarvita kuin kuka tahansa hyvätasoinen rumpali.
 
Joo, vipattamiseen ei välttämättä tarvita Anssia. Pointtini oli vain se, että hyvän rumpukompin kuuluu jo sellaisenaan mielestäni kuulostaa hyvältä.
 
timehän on juuri sitä koko bändin yhteishengitystä
 
Kyllä mä kokisin, että time on mukana kuvioissa myös silloin, kun soitetaan aivan yksin. En sitten tiedä, miten tuo time virallisesti määritellään, vai määritelläänkö mitenkään.. :)
 
, ja joskus sillä ja absoluuttisella rytmillä on hyvin vähän tekemistä keskenään.
 
Tuossa on mielestäni kyse vain siitä, että bändin jäsenet tiedostavat sen absoluuttisen rytmin ja sitten ehkä manipuloivat sitä hieman fiiliksen mukaan. Tällöin lopputulos varmasti onkin hyvä, mutta jos rumpali ja basisti opettelevat soittamaan populäärimusiikkia samalla tavalla pieleen, tiedostamatta sitä missä iskujen kuuluu olla, niin eihän se nyt kovin hyvältä voi kuulostaa.. Eli mun mielestä absoluuttisella rytmillä on asian kanssa hyvinkin paljon tekemistä.
 
Metronomin kans treenaaminen on silti todella tärkeää, mutta toisinpäin asia aseteltuna voi todeta että kulkevampaa on musiikki jossa basisti ja rumpali soittaa hyvin yhteen, kuin se että rumpali vetää vain autuaasti klikkiin.
 
No höh. Kyllä tuo "_hyvin_ yhteen" soittaminen mun käsityksen mukaan sisältää oletuksen siitä, että soittajat todellakin tietävät missä pulssi menee. Ja onhan se nyt täysin selvä asia, että kuuntelijoillakin on tietyt odotukset musiikin suhteen. Jos kuuntelen vaikkapa diskossa bootya sheikaten paikallisen tanssibändin veivausta (hyvin hypoteettinen ajatus), niin kyllä se syke ja fiilis kummasti kärsii, jos bändi kiilaa ja laahaa radikaalisti miten sattuu. Ei se paljon jeesaa, jos tyypit soittavat ikäänkuin unisonossa pieleen.. :)
 
Mainitsemaasi "autuaasti" klikkiin vetämistä ei varmaan kukaan (vieläkään) kannata. ;)
 
Tämä klikkikinasteluhan ei nyt varsinaisesti liity edes aiheeseen. Yhtälailla voisin kysyä, että miten/missä koet timen soittaessasi bändin kanssa (ilman klikkiä).. Eli ajatteletko biitin haitsu- vai basarivetoiseksi, vai ajatteletko lainkaan..? :)

Minä ja time olemme yhtä.

Smashing Pumpkins DVD:llä Jimmy Chamberleiniltä kysyttiin, mitä hän ajattelee soittaessa.
 
Hän vastasi: " En ajattele oikeastaan mitään...pyrin soittamaan tunteella."
 
Lopetin timen ajattelun ja keskityn nyt soittaessani pelkkään tunteen ja hyvän fiiliksen ylläpitoon - ja sehän toimii!
 
Mielestäni tunteella soittaminen tarkoitaa sitä, että soitto tuntuu ja kuulostaa hyvältä. Soitettavaan biisiin pitää osata eläytyä. Eläytyminen on sitä, että on soitossa sata prosenttisesti läsnä pyrkien saamaan soiton kuulostaamaan ja tuntumaan mahdollisimman hyvältä.

Time? Olin sen kannessa kerran.
 
No ei. Mulle time on nimmäkseen basarin ja virvelin suhde toisiinsa. Niitä kun siirtelee ihan vähän suuntaan tai toiseen, alkaa löytyä. Basarin viivästäminen on kivaa.
 
Jotkut jutut on toisaalta pakko vetää haitsu/ridejohtoisesti. Näihin ei yleensä sovi aksentoitu haitsu. Kaikki iskut yhtä lujaa, ja etunojalla, tietenkin.
 
Ei noita kyllä kovinkaan tietoisesti/aina tule mietittyä. Se vain tulee jostain.
 
Niin joo, basistin kanssa mennään yhteen. Joissan jutuissa taas kitaristin, välillä laulunkin. Eri fiiliksiä.