Kitarat: kitarakamat ›

Olisi aika ostaa toinen kitara ja tuon Tokai:n Straton lisäksi ajattelin hankkia joko SG:n tai Les Paulin. Humbuckerit pitää olla koska tuo stratohan on kolmella single coililla ja haluan kokea tämän eron. Mitä tärkeimpiä eroja SG:llä ja LP:llä on, muuta kuin ulkonäkö ? Pari humpparia näyttäisi lähes poikkeuksetta molemmista löytyvän.
 
Vaihtoehtojen paljous tuottaa hieman päänvaivaa. Budjetti olisi sellainen maksimissaan 800euroa. LP:ksi olen katsellut noita Epiphoneja ebony värityksellä (teki joskus Soitin-Laineella vaikutuksen). SG:ksi taas näyttäisi Tokailta löytyvän parempia vaihtoehtoja. Entä onko Gibsonissa jotain mullistavaa vai johtuuko tuo hintaero vain siitä että se on Gibson ?
 
Vaihtoehtoja olis mm. :
Tokai SG-70
Tokai SG-60
Epiphonet näyttäisivät niin SG:t kuin LP:tkin (Standard, Custom, Classic) mahtuvan hintaluokkaani, osa menee jopa reilusti alle. Mitä eroa on tavallisella ja plus mallilla ?
 
Olisin kiitollinen jos joku selvällä kielellä niin että aloittelijakin ymmärtää, kertoisi mitä ratkaisevaa eroa noilla vermeillä on ja mikä hankintana olisi fiksuin.
 
Perstuntuma sen ratkaisee, muttei jaksa/viitsi kaikkia vaihtoehtoja kokeilla läpi. Täytyy karsia "teknisesti vajavaiset" ensin pois.

Tokait on omaan tassuun tuntuneet paremmalta kuin nuo Epiphonet mitä olen testannut. Epiphonessa on lisäksi (ainakin lespassa) leppää bodyssä, mikä tekee siitä "epä-lespan". Eihän tuo vielä haittaa, jos kitara on hyvä, mutta se lapa on jo aivan kauhistuttava. Itse ostaisin Tokain.
 
E: Ei tämmösiä ketjuja saisi alottaa, hirvee gas tulee näistä.

Lespan kohdalla ei tällä hetkellä oikeastaan ole vaihtoehtoja, koska Epiphonella näyttää olevan tyylikkäimmät mallit. SG puolella taas Tokai on kova kilpailija. Tai tietysti hienoimmat on Gibsonilla mutta ne on hinnoiteltu yli. En oikein usko että 600euron ja 1200euron kitaran ero olisi niin suuri että kannattaisi vielä säästää.

Epiphonessa on lisäksi (ainakin lespassa) leppää bodyssä, mikä tekee siitä "epä-lespan". Eihän tuo vielä haittaa, jos kitara on hyvä, mutta se lapa on jo aivan kauhistuttava.
 
Se lapa, kuten niin monta kertaa on todettu, on se perinteikäs Epiphonen lapa, kerta se kitara on Epiphone, eikä sen oo tarkoitus muuta ollakaan...
Leppää ja vieläpä agathista löytyy kyllä noista muistakin.. :) Se "Plus" meinaa vähän komiampia kansipuita Epiphonellakin. Itse just hiljattain hommasin Epiphonen Les Paul (ei siis L.R.) Standard Plussan, ja siinä oli yllätyksekseni täyspuinen vaahterakansi, ei siis viilutettu, ja mahonkinen muu runko ja kaula. Ja korealainen oli se. Toki se mahonki oli kauko-idän varianttia eli laua-mahonkia, mutta toki mahongin sukuun muuten kuuluvaista. Positiivista mieltä tuli kitarasta. Yllätyin.
 
SG puolella taas Tokai on kova kilpailija. Tai tietysti hienoimmat on Gibsonilla mutta ne on hinnoiteltu yli. En oikein usko että 600euron ja 1200euron kitaran ero olisi niin suuri että kannattaisi vielä säästää
 
Tokain SG70 on "oikeasta puusta", kaikki halvemmat on natowoodia, ei siis mahonkia. Eli harkintaan tulee soundi vastaan ulkonäkö. Nimittäin kyllhän noita SG-variaatioita on muillakin. Tuohon hinnaneroon ja säästämiseen en nyt tässä ota kantaa..mutta kyllähän niissä eroa on. Muutenhan sitä Angus-poikakin soittelis jollain muulla.. =) On siis hyviä mutta sitten on niitä vieläkin....

Sg70 ei pahemmin tietoa ja kuvia löytynyt.
Tuo SG 60 ei näytä olevan kauhean kalliskaan uutena
http://kauppa.musiikkikullas.fi/asp … .asp?itemcode=20110480&from=kam
 
Onko noissa sitten suuriakin eroja ?

Kannattaa ehdottomasti ostaa Tokai, niille on suomessa kerääntynyt sellainen glamouri että niistä joutuu täällä maksamaan paljon enemmän kuin muualla!
 
Epiphonessa on lisäksi (ainakin lespassa) leppää bodyssä, mikä tekee siitä "epä-lespan"
 
Sen sijaan Tokait tehdään viime vuosisadan alussa kaadetusta Hondurasin mahongista.

Tokait on omaan tassuun tuntuneet paremmalta kuin nuo Epiphonet mitä olen testannut. Epiphonessa on lisäksi (ainakin lespassa) leppää bodyssä, mikä tekee siitä "epä-lespan". Eihän tuo vielä haittaa, jos kitara on hyvä, mutta se lapa on jo aivan kauhistuttava. Itse ostaisin Tokain.
 
Hoh. Hyvää läppää.
 
Eniveis. Se Tokai nyt kuiteski on täällä niinku 10 kertaa parempi ku Gibson tai varsinkaan mikään epiphone. Kuitenkin kannattaa pitää silmät auki, esimerkiksi jos SG:tä hakee, on Yamahalla varsin hyviä kopioita. LP -tyyppistä jos haluat, niin kyllä niistä Epiphoneistakin löytyy hyviä kunhan vaan etsii... silloin ei tarvi myöskään turvautua häikäilemättömiin kopioihin...
 
Edit: ei sillä etteikö Tokaitkin kannattaisi tarkistaa. Mutta on niitä muitakin merkkejä hyvä tsiigailla ja unohtaa eri merkkeihin liittyvät hypetykset/ennakkoluulot.

LP -tyyppistä jos haluat, niin kyllä niistä Epiphoneistakin löytyy hyviä kunhan vaan etsii...
 
Varmasti löytyy. Itsellä on huonoja kokemuksia pääosin. Viimeisin epiphone LP millä olen soittanut oli todella surkea esitys, siihen nähden että hintalapussa luki vitosella alkava kolmenumeroinen luku. Potikannuppi PUTOSI lattialle kun otin kitaran soittoasentoon telineestä. En siis edes koskenut siihen. Kaulamikin volumepotikka ei toiminut. Ääni ei kulkenut läpi olleskaan. Ritisi ja ratisi vaan. Mikit olivat tunkkaiset. Muuten ihan hyvä kitara ;)

Eikös ESP:tä ole myöskin kehuttu. EC ja Viper ovat mielestäni jopa hienompia kuin Les Paul tai SG.

Eikös ESP:tä ole myöskin kehuttu. EC ja Viper ovat mielestäni jopa hienompia kuin Les Paul tai SG.
 
No milläs saat ESP:n tolla hintaluokalla?
Eikä se Eclipse niin ole lespaul ja Viperi on SG:stä vielä kauempana.

Olisi aika ostaa toinen kitara ja tuon Tokai:n Straton lisäksi ajattelin hankkia joko SG:n tai Les Paulin. Humbuckerit pitää olla koska tuo stratohan on kolmella single coililla ja haluan kokea tämän eron. Mitä tärkeimpiä eroja SG:llä ja LP:llä on, muuta kuin ulkonäkö ? Pari humpparia näyttäisi lähes poikkeuksetta molemmista löytyvän.
 
Les Paul on tuttu mahonkirungostaan sekä yhä useammin mahonkirungosta+vaahterakannestaan. Epillä ei taida kovin monessa mallissa olla mahonkirunkoa ainakaan mitä LP-malleihin tulee. Standardit taisi olla jotain leppää muistaakseni.
 
Tärkeämpiä eroja on mielestäni kitaran painossa ja tatsissa. SG on mielestäni kaulapainoinen ja itse en tykkää siitä lainkaan. Jotenkin tuntuu että otekäsi ei saa olla rennosti kaulalla vaan sen on suoritettava tukipalkin virkaa jatkuvasti. LP on taasen runkopainoinen ja se nousee todella mukavasti pieneen kulmaan, itselleni tuo soittoasento kolahtaa 100-0 :) Tämä on makuasia ja se selviää kokeilemalla.
 
SG:ssä on myös huonohko hihnatappien sijoittelu... Siihenkin kannattaa perehtyä oman maun mukaan.
 
Entä onko Gibsonissa jotain mullistavaa vai johtuuko tuo hintaero vain siitä että se on Gibson?
 
Onhan niissä paljonkin eroa... en niitä sen tarkemmin luettele koska ei ole threadin aihe. Niistä voi lukea muilla threadeilla, mutta Gibson käyttää eri valmistusmenetelmää, eri puita, eri mikrofoneja, eri metalliosia jne jne. Eipä Epissä ole juuri mitään samaa mitä Gibsonissa paitsi ehkä nimi :)
 
Epiphonet näyttäisivät niin SG:t kuin LP:tkin (Standard, Custom, Classic) mahtuvan hintaluokkaani, osa menee jopa reilusti alle. Mitä eroa on tavallisella ja plus mallilla?
 
Plussassa on sen verran eroa "tavalliseen", että siinä tais olla hieman loimukkaampi puu kannessa... en tiedä onko toteutettu viilulla vai onko oikeasti kunnon kansi. Mielestäni mitään kovin mullistavaa eroa ei Epiphonen plussalla ja normaalilla ole.
 
Epiphone Les Paul Customissa on mahonkikaula, kun Epin LP Custom Plussassa on vaahterakaula. Eli tuollaisia "pieniä" eroja löytyy, joilla ei aloittelevalle kitaristille ole niin suurta merkitystä.
 
Olisin kiitollinen jos joku selvällä kielellä niin että aloittelijakin ymmärtää, kertoisi mitä ratkaisevaa eroa noilla vermeillä on ja mikä hankintana olisi fiksuin.
 
Mielestäni fiksuin hankinta olisi Les Paul... silloin sulla on käsissäsi kaksi tunnetuinta skittaa... Strato + Lespa. Kummankin saundimaailmat. Suosittelen kyllä esim. Epiphone Les Paul Custom tai Tokai LS80 (Japsi-Tokai siis, kehotan välttämään niitä korealaisia). Kummankin mikit ovat keskitasoa, joten jos haluat joskus paremmat mikit, se on helppo homma vaihtaa kunhan vaan on rahnaa ostaa mieleiset mikit. Muuten kyllä kummatkin ovat erittäin päteviä soittimia.
 
Perstuntuma sen ratkaisee, muttei jaksa/viitsi kaikkia vaihtoehtoja kokeilla läpi. Täytyy karsia "teknisesti vajavaiset" ensin pois.
 
Kannattaa kokeilla kuitenkin kummatkin mallit lävitse. Eli vaikka Epiphone G-400 SG-kopsu ja Epiphone LP Standard. Saa vähän kuvaa mitkä ovat noiden mallien erot.
 
PS. Jos hieman erilainen muotoilu kiinnostaa niin LTD Viper ja LTD EC-400 voisi olla varteenotettavia vaihtoehtoja. Viper jäljittelee SG:tä ja EC Les Paulia...

Standardit taisi olla jotain leppää muistaakseni.
 
Ymmärtääkseni runko jotain jotain korean tehtaille (ja nykyisin kiinan tehtaille) helposti saatavilla olevaa mahongin sukulaista (nato?) ja kansi leppää tai muuta vastaavaa, joka on sitten vielä viilutettu.
 
Suattaapi olla että näissäkin on speksit muuttuneet vuosien saatossa. Pitääkin kurkkia ja rapsutella omaa notta että miltä se puu oikein näyttää.

ESP Eclipset ja LTD EC:t on ihan törkeen kovia keppejä. Ei mitään Tokaita tai Epiä.

Vaihtoehtoja olis mm. :
Tokai SG-70
Tokai SG-60
 
Kyseessä on sama kitara,mallinimi perustuu muistaakseni hintaan jeneissä tai sinnepäin.

SG:llä on helpompi soittaa ylänauhoilta ja se on (yleensä) kevyempi kuin LP. Tosin helvetisti ruvemman näköinen.

Tosin helvetisti ruvemman näköinen.
 
Molemmat on tajuttoman siistejä, SG on vaa rokimpi!

Molemmat on tajuttoman siistejä, SG on vaa rokimpi!
 
LP hevimpi

LP hevimpi
 
ÖR bluesimpi.

itselläni ainakin Epiphonen Les paul classic plus on aivan täydellinen minulle, tokaitakin kokeilin mutta niistä en tykännyt. nyt vuoden soittelun jälkeen alkanut tallamikin tone-potikka vähän ratisemaan, mutta se onkin ainut miinus mikkien lisäksi siinä, saundi on vallan mainio, jopa parempi kun osassa gibsoneita mitä olen kokeillut, kitara sopii minulle kuin nyrkki silmään, ainakin mikkien vaihdon jälkeen, kun tuppaavat kiertää holposti (vahauskin saattaisi auttaa). ja tässä on hienot loimutkin, ja kokopuinen kansi, ei mikään viilu.