Roots ›

Mitä vittua!
Stevie on legenda!
 
Ja sen perusteella siitä ei saisi sanoa pahaa sanaa?
 
heh, alotusviesti toki vaikutti vähän provolta ja muutenkin ihmeelliseltä, mutta oli SRV kuinka legenda tahansa niin itse kyllä ymmärrän ihmisiä, jotka eivät hänen soitostaan alkuunkaan pidä.
 
Parhaimmillaan SRV teki mun mielestä hyvää musaa, mutta pahimmillaan touhu kuulosti ainakin mun korvaan vähän puuduttavalta; pitkiä sooloja, jotka ei ainakaan omaan korvaani edustaneet muuta kuin soittotaidon esittelyä.
 
Silti, hieno muusikko hän toki oli.

SRV-keskustelut voisi mun puolesta siirtää vaikka automaattisesti rokkiosastolle... :D

SRV:llä oli paras tekniikka mitä mitä tiedän kellään olleen, ainakin itse luulen näin, vaikka Henkkaa pidän suurimpana. Ja aika huohnosti menee jos tämmöstä schaissee tulee Roots-osastolle, pitäsivät tämmösen threadien alottajat turpansa kiinni ku eivät varmaan itsekkään osaa soittaa mitään.
 
Kiitos ja piste.

Ja Stevien lauluääni on jostakin syvältä...
 
Justiin kateltiin kaverin kanssa Live in Austin, Tx keikkaa ja mietittiin, notta eipä se huono laulajakaan ollut. Vähän vaikean oloistahan se artikulointi on, mutta sehän on blyysiä! Ei siinä samettiäänellä pärjää.
 
Bluesin soitossa pitäisi olla sitä munaa, mutta Sevie on sellainen pilkunviilaaja, joka näyttää vain kuinka mahtava kitaristi olen.
 
Pilkunviilaaja? Mun mielestä Stevien soittotyyli on hyvinkin rönsyilevä, eikä niillä kourilla mitään pilkunviilausta juuri pystykään suorittamaan. Sille nyt ei yksinkertaisesti voi mitään, jos äijä on yksinkertaisesti niin lahjakas soittamaan, että saat automaattisesti tuon kuvan. Blues-artisteilla taustabändi tuppaa olemaan aina taustabändi ja uskonpa, että Shannonille ja Laytonille oli enemmänkin kunnia kuin velvollisuus soittaa Stevien kanssa. No juu, turhapa tämmöselle kahden pennin trollille on sen enempää tekstiä vuodattaa. Todettakoon se, että en ole mikään armoton SRV-fani, mutta kyllä tyypin lahjakkuus on tunnustettava kun sitä ei auta kieltäminenkään.

SRV:llä oli paras tekniikka mitä mitä tiedän kellään olleen, ainakin itse luulen näin,
 
Harvinaisen vakuuttavan kuulosta, kirjallisuuspalkinnon ansaitset tuosta vähintään.
 
Mun mielestä tekniikka ei ratkaise musiikissa, mutta ehkä kuitenkin, jos tosin tuskin sittenkään?
 
Tsori, jos loukkasin, oon krapulassa.

Jos puhutaan tekniikasta tai hehkutetaan soittonopeutta niin ollaan ainakin etäännytty melko pitkälle meikäläisen bluesiksi ymmärtämästä musiikista.
 
Sama homma. Yleensä ottaen kaiken musiikin "syvällisempi" analysointikin on ihan turhan päiväistä hommaa. Jos tykkää niin tykkää, jos ei niin ei. Turha sitä enempää on alkaa kaivelee. Munsta.
 
Edit: Lisäys

Sama homma. Yleensä ottaen kaiken musiikin "syvällisempi" analysointikin on ihan turhan päiväistä hommaa.
 
Totta töriset mutta joskus on vaikea ymmärtää miks muilla on niin huono musiikkimaku ja pitää selittää niille ettei kannata kuunnella väärää musiikkia ;-)

Sama homma. Yleensä ottaen kaiken musiikin "syvällisempi" analysointikin on ihan turhan päiväistä hommaa. Jos tykkää niin tykkää, jos ei niin ei. Turha sitä enempää on alkaa kaivelee. Munsta.
Edit: Lisäys
 
Niin, toisaalta pieni 'analysointi' auttaa sua hahmottamaan mikä siinä hommassa miellytti tai ei miellyttänyt, oppii ymmärtää musaa laajemmin ja yhtäkkiä huomaakin maailmassa on monenlaista musaa, ei pelkkää SRV:tä ja Gary Moorea... JA tämä siis mitenkään dissaamatta em. herroja; multa löytyy SRV:ltä kaikki levyt pariin kolmeen kertaan (vinyylit, cd:t, remasterit, ym) et kyllä minäkin niistä pidän. Mutta vittu, onhan sitä muutakin oikeesti tykkii tavaraa. Prkl. Ja kun oikein rupee tonkimaan niin sitä huomaakin, että vaikka SRV olikin "vtun hyvä!!1" niin aika paljon sekin on 'lainaillut' ja ottanut muualta - ja siinäkään ei oo mitään pahaa, sehän on osa bluesia ja musaa ylipäätään. Mutta samalla myös huomaa, että aika kapealla sektorilla kaveri ahersi, niin soitoltaan kuin biisirepertuaariltaan - ja tässäkään ei ole mitään pahaa, mutta älkää nyt ihmeessä kuunnelko pelkästään 10-30 biisiä, pelkästään bluesin genrestä löytyy jo aika paljon muutakin, joka IMHO, on vähintäänkin yhtä 'uutta', 'edistyksellistä' ja hyvää!
 
PS. Sori Veikko kun sun viestin vaustaukseksi tuli tämmöinen vuodatus, vähän meni allaround-hommaksi :).

SRV-keskustelut voisi mun puolesta siirtää vaikka automaattisesti rokkiosastolle... :D
 
Noihin SRV-threadien aloittamiseen pitäis anoo erikseen lupa, jossa punnitaan tekstin asiasisältö :). Samalla kadotetaan koko m.netin idea! Pakko se on siis vaan jaksaa noita. :-).

SRV:llä oli paras tekniikka mitä mitä tiedän kellään olleen, ainakin itse luulen näin, vaikka Henkkaa pidän suurimpana.
 
Eli kertooko tämä siitä, että SRV:llä oli hyvä tekniikka,vai että sulla on vaan aika niukasti tietoo kitaristeista ylipäätään?

Ja aika huohnosti menee jos tämmöstä schaissee tulee Roots-osastolle, pitäsivät tämmösen threadien alottajat turpansa kiinni ku eivät varmaan itsekkään osaa soittaa mitään.

EIhän tää mikään soittokoe ole tämä roots-foorumi, silloin aika monen pitäis olla hiljaa? Saahan asioista puhua ja tuoda julki mielipiteitään. Ainoo mikä mulla rupee vähän ihmetyttää, että eikö ihmiset ole ostaneet levyhyllyihinsä kuin 3-4 levyä? SRV:tä, Gary Moorea ja Hendrixiä? Pitäiskö tehdä keräys, vois immeiset hakee Fennicasta vähän levyjä... Saiskohan tämmöiseen yleissivistävään hankkeeseen tukea ESEKistä? :-).

Kiitos ja piste.
 
.. nythän tää vasta alko... :)

mutta sehän on blyysiä! Ei siinä samettiäänellä pärjää.
 
Kerro toi T-Bone Walkerille.

Jos puhutaan tekniikasta tai hehkutetaan soittonopeutta niin ollaan ainakin etäännytty melko pitkälle meikäläisen bluesiksi ymmärtämästä musiikista.
 
No ei se nopeus sitä bluesia huononna, jos ei nyt parannakkaan. Ja bluesin soittaminen vakuuttavasti ja laaja-alaisesti vaatii kyllä jo jonkinlaista tekniikkaa; en siis allekirjoita tätäkään ääripäätä. Blues is a feeling? ;-).

Mun mielestä tekniikka ei ratkaise musiikissa, mutta ehkä kuitenkin, jos tosin tuskin sittenkään?
 
No tekniikka on yksi osa-alue mikä pitää hallita

joo ei sitä tekniikalla soiteta, vaan sormilla, joita ohjaa vain mielikuvitus.

No ei se nopeus sitä bluesia huononna, jos ei nyt parannakkaan. Ja bluesin soittaminen vakuuttavasti ja laaja-alaisesti vaatii kyllä jo jonkinlaista tekniikkaa
 
Mitämitämitä tekniikkaa, nopeutta ja laaja-alaisuutta, ei tuommoisia löydy mun levyhyllystä ;-)
 
Ainiin on mulla yksi Deep Purplen vinyyli
 
Nimim. CeDell Davis soimassa
 
ps.
ja pliis älkää ottako ihan vakavasti...

PS. Sori Veikko kun sun viestin vaustaukseksi tuli tämmöinen vuodatus, vähän meni allaround-hommaksi :).
 
Nou hätä. Taisin tarkoittaa tuolla "syvällisellä" analysoinnilla sellaista jahkaavaa keskustelua mikä ei juuri mihinkään johda. Sellaiseenkin joskus törmää. Oikein mukavaa taasen on jutustella aiheesta vaikkapa saunan jälkeen, olutpullo kädessä, vieressä kasa levyjä tai vaikka kitara
 
SRV.stä suostun tähän keskusteluun sanomaan sen verran, että tämän herran kautta tutustuin bluesiin ja aloin seurata bluesmusiikin polkua sen alkulähteille Ei ole pahemmin harmittanut polun valinta, ehkä joskus pääsen sinne risteykseen asti.

joo ei sitä tekniikalla soiteta, vaan sormilla, joita ohjaa vain mielikuvitus.
 
Tekniikkaa tarvitaan ainakin slideputken rakentamiseen. Ja tuuria.
 
Sori.

Tällä samaisella DVD levyllä oli kohta jossa Stevie soitti yhden soolonpätkän kitara niskan takana, eli matki Henkkaa. Näytti vähän koomiselta. Kuvitelkaa että vaikka esim. Jimmy Page, Randy Rhoads tai Johnny Winter tekisi niin... näyttäisi varmaa lapselliselta. :)
Mutta kyllä Stevie huippukitaristi on, siitä ei ole kahta puhetta.

Tällä samaisella DVD levyllä oli kohta jossa Stevie soitti yhden soolonpätkän kitara niskan takana, eli matki Henkkaa. Näytti vähän koomiselta. Kuvitelkaa että vaikka esim. Jimmy Page, Randy Rhoads tai Johnny Winter tekisi niin... näyttäisi varmaa lapselliselta. :)
Mutta kyllä Stevie huippukitaristi on, siitä ei ole kahta puhetta.
 
Ilmeisesti jostain syystä vallalla on virheellinen käsitys, että Hendrix olisi ensimmäinen kitaraa niskan takana soittava kitaristi ja jopa "keksinyt" tämän show-kikan.
 
Taatusti Hendrix oli ensimmäinen, jonka rockyleisö näki niskan takana kitaraa soittavan.