Kitarat: kitarakamat ›

Harkinnassa olisi hankkia Tele muiden tyyppisten soittimien kaveriksi ja tuo Lite Ash vaikuttaisi spekseiltään aika mukavalta SD mikkien ja puumateriaaliensa kannalta. Onko tuo oikeasti hyvä ja jos siitä löytyy jotain huonoa niin mitähän ne heikkoudet olisivat? Olen nopeasti kokeillut tuollaista ja ei hullummalta tuntunut käsissä.. mutta onko kellään hieman enempää kokemusta ko. mallista? Onko jotakin mitä siihen joutuu vaihtamaan heti/hetken päästä?
 
Toinen vaihtoehto mitä olen harkinnut on jokin 80-90 luvun japsimalli.. ehkä sellainen Japanin markkinoilla myyty.
Vaatimuksia ovat:
- Kevyehkö saarnirunko (ash)
- Kaula jonkinlainen C tai ehkä mieto V
- Värityksenä etusijalla natural tai butterscotch blonde

Mulla on ollut Lite Ash Tele muutaman kuukauden ja olen ollut siihen todella tyytyväinen. Kitara on mukavan kevyt ja linnunsilmävaahterakaula tuntuu kädessä hyvälle. Mikkien soundi miellyttää myös. Vertasin soundia just tommoseen 80-luvun Japanin Teleen ja Lite Ash Tele kuulostaa erottelevammalta. Ainakin osittain syy tähän löytynee Seymor Duncaneista mutta Lite Ash Tele soi todella nätisti myös akustisesti!
 
Kitaran sai helposti hyviin säätöihin (kaularauta, kielten korkeus). Intonaation säätämisessä joutui tekemään hieman kompromisseja koska kitarassa on vintage-tyyliset tallapalat (2 kieltä samassa).
 
Tähän asti kitara on toiminut moitteettomasti, mitään osia ei ole tarvinut vaihtaa, paitsi .010 kielet tietysti. Elektroniikka ei hurise ja kitara pysyy vireessä. Oma yksilöni ainakin on huippuhyvä soitin joten voin kyllä suositella lämpimästi.

Mulla on kanssa tuo ko. kitara ollut kohta puolisen vuotta. Kuva on oma kuvana kuvauksessa. Ihan ongelmatonta ei ole yhteiselo ollut, mutta pääosin olen ollut ihan tyytyväinen. Potikat menivät kummatkin vaihtoon parin viikon päästä ostosta. Mutta ei siinä mitään, kun takuuseen menivät ja vaihtoivat liikkeessä hyvät CTS-potikat tilalle. Yläsatulan teetätin uuden ja luusta, koska alkuperäinen oli kuin kirveellä veistetty ja 9-setille tehty muovin kappale. Tosin olisin vaihtanut sen muutenkin luiseen. Teen sen yleensä kaikkiin ostamiini kitaroihin muutenkin.
 
Muuten kitaran säädöt oli aika hyvät. Toki vaihdettuani 10-setin täytyi säädöt tehdä osittain uusiksi. Ikinä ei kitarat ole hyllystä valmiiksi mieleisissäni säädöissä. Kaulaan ja sen tuntumaan minä tykästyin Lite Ashissä ja jotenkin pidän tuosta natural saarnibodystä (kahdesta palasta tehty) ja lakkaamattomasta (tai todella kevyt satiinilakka - en ole varma) kaulasta. Kitara soi akustisesti ihan ok. Parempikin saisi olla, mutta tähän hintaan ok. Maksoin uutena 500€. Joku kevyempi yksilö varmaan resonoisi hieman paremmin. Tuota tallan laatua olen hieman miettinyt. Tuntuu vähän heppoisesta materiaalista tehdyltä. Saatan jossain vaiheessa vaihtaa kunnon tallaan. Virittimet menettelee ja pitää vireen jos muuten on satulan ja tallan säädöt kunnossa ja kielen perinteiset ohjaimet vaihdettu vähemmän "kitkaaviin".
 
Duncanin mikit on aika hyvät, joskin kaulamikki on omaan makuuni hieman liian tumma ainakin tässä yksilössä ollessaan. Tallamikki ei anna sitä ihan perinteistä kirkasta twängiä, vaan hieman pyöreämmän ja keskialuvoittoisemman soundin (alnico 2 magneetit), joka ei kirskahda niin pahasti korvaan edes tone täysillä kuin perinteinen telen tallamikki. Silti se ei ole mikään tylsän kuuloinen, joskin kovemmalla säröllä soittaessa tuppaavat paksuimmat kielet hieman menemään "tukkoon" eli erottelevuus ei ole ihan niin hyvä kuin yleensä alnico 5 mikeillä. Sustaini on kyllä hyvä, koska alnico 2 ei ilmeisesti vedä kieltä yhtä voimakkaasti kuin alnico 5. Kaulamikiksi vaihdoin tilalle DiMarzion Twang Kingin, jonka olen hyväksi todennut toisessakin telessäni (tai kopiossa). Se on vähän kirkaampi kuin normaali telen kaulamikki ja ehkä vähän stratomainen.
 
Oma Lite Ashini ei ole varmaan ihan kevyimpiä yksilöitä, mutta ei hirveän painavakaan. Eli kokonaisuutena hyvä kitara, joskaan ei varmaan paras mahdollinen yksilö. Rungon syyt ei ole kaikkein kauneimmat mielestäni.
 
Moni vierastaa ko. kitaraa sen takia, että se on made in Korea ja että lavassa lukee pelkästää Fender (ei Telecasteria) ja että Fender -merkki lavassa näyttää "feikiltä". No, syitä ne on nuokin...

On ollut omistuksessani moinen tuollaiset pari kuukautta ja
ihan olen ollut tyytyväinen. Hinta/laatu suhde on kohdallaan.
Virittimet menevät omassani vaihtoon, mutta ei ole kiireellinen operaatio, näilläkin pärjää. Kaula sopii minulle, eli ei ole mikään jäätelötikku muttei halkokaan. Työn jälki ja viimeistely olleet yllättävän hyvät ja mikkien soundista tykkään kovasti. On se ihan oikea Tele.

Mielestäni todella hyvä peli, mutta kuten joku mainitsi niin sitä hienovirettä ei oikein saa kohdalleen tarkasti, mutta tämä on kai ihan telen "tyyppivika" sekä potikat menee melko varmasti vaihtoon. Itse laitoin siihen .011 setin ja satulaa joutui viilaamaan. Mikit olivat todella positiivinen yllätys, mutta kaulamikki on todellakin aika tumma. Minua se ei ole haitannut patkäkään kun siihen tottui. Jos molemmat mikit ovat käytössä niin ne ovat kytketty rinnakkain(?), joka eliminoi hurinoita tehokkaasti. Ei todellakaan ole paljon pahaa sanottavaa tästä kitarasta.

Etsin taannoin teleä lähestulkoon samoilla spekseillä. Päädyin rakentamaan itse...
 
Mitenkäs muuten rakensit, lankuista höyläämällä vai valmiista osista? Jos käytit valmiita osia, niin mitä ja tuliko hyvä?
 
Hieman tälläinen Japanin erikoismalli on alkanut kutitella... kun vielä on tiedossa Fender Japanin loppu lähitulevaisuudessa, niin vielä saisi...
 
http://216.239.37.104/translate_c?h … n85spl.htm&prev=/language_tools
 
Tuo WSG väri olisi hieman erilainen kuin mitä on totuttu näkemään ja kolmas mikki toisi vähän lisämaustetta...
 
EDIT: Käännös on hieman vajaa koska tämä on autmaatin kääntämä :-)

Mehikossako noi Lite Ashit hierotaan kasaan?
52' teleeni olen ollut erittäin tyytyväinen.

Mehikossako noi Lite Ashit hierotaan kasaan?
52' teleeni olen ollut erittäin tyytyväinen.
 
Koreassa ainakin omani on kasattu, niin kuin Ibanezinikin.
Ja Pakko sanoa, että laatu ylläti molemmissa.

Koreassa ne tehdään, mutta ei sitä merkintää kannata pelästyä.