Yleistä keskustelua musiikista ›

En kyllä ymmärrä miten absoluuttisen sävelkorvan voisi edes testata ei-musiikkia-yhtään-opiskelleelta henkilöltä, joka ei välttämättä edes tiedä minkä nimisiä säveliä asteikolla on.
 
Totta kai, loogisesti ajateltuna, absoluuttinen sävelkorva vaatii aina jonkin verran harjoitusta. Toisilla se vaan tulee helpommin kuin toisilla.

Tuossa on kai nyt kyse sävelmuistista. Jos omaat absoluuttisen sävelkorvan niin se että siellä soi A on yhtä selvää kuin joku sanoisi että A. Sitten on eri asia että jos on kauan soittanut niin oppii musitamaan että miltä nuottien pitää kuulostaa, tai voit sanoa että tuo on A kun joku soittaa nuotin pianosta koska kuulet että "tosta alkaa se riffi ja se riffi alkaa A:lla"
 
Korjatkaa joku jos oon ihan pihalla.
 
Mulla taitaa olla tällainen sävelmuistihärpäkkä.
Mutta lähinnä matalemmissa nuoteissa.
Pystyn esim. virittään kitaran ilman vertailunuottia tai konetta. Pitää kokeilla niitä korkeitakin joskus.
 
Ootteko muuten ikinä ajatellut että täytyy olla olemassa myös absoluuttinen rytmikorva? Ei kaikki osaa naputtaa kuulemaansa rytmiä heti perään mutta oppivat kyllä harjoittelemalla.
 
Mä oon ainakin oppinut tunnistamaan intervalleja vertailemalla niitä tuttuihin nuotteihin. Uskon että mullekin vielä kehittyy absoluuttinen sävelkorva. Oppiihan jengi kertotaulutkin ulkoo kun niitä päivittäin käyttää...

Ootteko muuten ikinä ajatellut että täytyy olla olemassa myös absoluuttinen rytmikorva?
 
Hmm...absoluuttinen rytmikorva?? Se oiskin hienoa kun siellä päässä ei sois ne sävelet vaan säädettävää metronomin-tarkkaa naputusta...
Ja sillä ei ole mitään tekemistä absoluuttisen sävelkorvan kanssa, että oppii muistamaan "suurinpiirtein" sen A:n jolla sitä kitaraa virittää...lihasmuistia, lihasmuistia.

Meidän musaope sano että absoluuttista sävelkorvaa ei voi olla, koska esim. A :n taajuus hertseinä on muuttunut ajan saatossa(en muista lukuja).

Meidän musaope sano että absoluuttista sävelkorvaa ei voi olla, koska esim. A :n taajuus hertseinä on muuttunut ajan saatossa(en muista lukuja)
 
So not...
 
Mitenkäs se taajuus voi muuttua, kun on kerran sovittu, että A:n taajuus on 440hz...

So not...
 
Mitenkäs se taajuus voi muuttua, kun on kerran sovittu, että A:n taajuus on 440hz...
 
Ei pysy vireessä :P
 
Hoho.

Meidän musaope sano että absoluuttista sävelkorvaa ei voi olla, koska esim. A :n taajuus hertseinä on muuttunut ajan saatossa(en muista lukuja).
 
Absoluuttinen sävelkorva ei välttämättä tarkoita että erottaa 440 Hz A:n 442 Hz A:sta, vaan paremminkin että tunnistaa säveliä ja sointuja ilman minkäänlaista soitinta käsillä.

Tuo sana 'absoluuttinen' ärsyttää meikäläistä joka yhteydessä. Sitä pitäisi käyttää niin harvoin, niin harvoin.
 
Leikitään hieman pienellä ajatuksella: Joku henkilö muistaa kaikki länsimaisen sävelasteikon sävelet ja epävireys raapii hänen korviaan. Yhtenä päivänä hän päättää tutustua myös intialaiseen musiikkiin ja oppii nopeasti tunnistamaan siellä käytetyt mikrointervallit. Sitten hän leikkii kaikenmaailman koneilla ja arvuuttelee parin hertzin tarkkuudella satunnaisia taajuuksia. Missä kulkee raja? Pystyykö hän tunnistamaan kaikensävyisten äänien taajuudet hertzin murto-osien tarkkuudella? Pystyykö hän noukkimaan soinnusta tuhansien hertzien syntyneitä yläsäveliä? Näkeekö hän ne selvänä kudoksena vai kenties kuin keijujen tanssina edessään? Pystyykö hän piirtämään paperille kohinasta taajuusvastediagrammin? Keräämään taajuuspiikit ja niiden väliset intensiteettisuhteet?

Hmm...absoluuttinen rytmikorva?? Se oiskin hienoa kun siellä päässä ei sois ne sävelet vaan säädettävää metronomin-tarkkaa naputusta...
 
Absoluuttinen RYTMIkorva. Onko TEMPO ja RYTMI sinulle yksi ja sama? En tarkoittanut että jollain soisi metronomi päässä, hulluksihan siinä tulisi, mutta että pystyy erottamaan nuotin pituudet ja nimeämään ne.
 
Ja sillä ei ole mitään tekemistä absoluuttisen sävelkorvan kanssa, että oppii muistamaan "suurinpiirtein" sen A:n jolla sitä kitaraa virittää...lihasmuistia, lihasmuistia.
 
Sillä on sen verran tekemistä absoluuttisen sävelkorvan kanssa että molemmat voidaan oppia, toinen vaan on paljon helpompi. Enkä missään välissä kehuskellut omaavani tällaista piirrettä vaan että sellainen on minulle kehittymässä.
Eikä se ole pelkästään se A minkä muistan eikä varsinkaan suurin piirtein...
 
Ikävää että joutuu jälkeenpäin tulemaan tänne selittelemään sanojaan kun eräät niitä alkavat täällä väännellä.

Absoluuttinen RYTMIkorva. Onko TEMPO ja RYTMI sinulle yksi ja sama? En tarkoittanut että jollain soisi metronomi päässä, hulluksihan siinä tulisi, mutta että pystyy erottamaan nuotin pituudet ja nimeämään ne.
 
Nuotin pituutta varten tarvitaan tahtilaji. Itse kuuntelin siskon viuluharjotuksia ja totesin, että soittaa 1/16 nuotteja. No 1/8 ne oli, kun oli 4/4 tahdin sijasta 2/4. Rytmi taas on helppo kuullostella usein toistuvan kaavan, tai painotetun ensimmäisen nuotin tms. perusteella.
 
Tuo metronominaksutus onkin sitten jotain. Tietääkseni Ringo "The" Starrin rummutuksesta voisi tarkastaa kellonsa toimivan, eli loistavaa sisäistä kelloa voisi pitää rytmikorvana, tavallaan.

Kyllä siis rytmikorva on olemassa siinä kuin sävelkorvakin. Monet kapellimestarit pystyvät näyttämään temmot ihan iskun tarkkuudella. Eli siis kun puhutaan rytmikorvasta, tarkoitetaan lähinnä tempojen muistamista, mutta tottakai se auttaa myös vaikeiden rytmien omaksumisessa.
 
Minusta vaikeiden rytmien hallitsemisessa on olennainen merkitys "tilanhahmotuskyvyssä"...Eli että pystyy näkemään tilanteen (abstraktinkin) edessään. Samaa kykyä tarvitaan myös matematiikassa.
 
Vaikka nyt joillakin on ns. absoluuttinen sävelkorva tai absoluutinen rytmikorva, joka siis eroaa dramaattisesti normaalista korvasta, en suostu uskomaan, että ihmisellä olisi esimerkiksi joku yksittäinen geeni, joka määräisi tämän. Uskon, että se on monen geenitekijän summa: älykkyys, hahmotuskyky, muisti...(jos nyt jotain keinotekoisia ominaisuuksia tähän luetellaan).

Kyllä siis rytmikorva on olemassa siinä kuin sävelkorvakin.
 
Ainiin, useimmiten kyllä puhutaan rytmiTAJUSTA.

Tietääkseni Ringo "The" Starrin rummutuksesta voisi tarkastaa kellonsa toimivan, eli loistavaa sisäistä kelloa voisi pitää rytmikorvana, tavallaan.
 
Ho-ho! jos tarkistaisin kelloni vaikkapa Yellow submarine biisin kanssa olisin väärään aikaan väärässä paikassa koko ikäni.
 
Siis sehän on rumpalina aika surkea ja kankea....tämähän taas on tietysti vain mun mielipide.

Ho-ho! jos tarkistaisin kelloni vaikkapa Yellow submarine biisin kanssa olisin väärään aikaan väärässä paikassa koko ikäni.
 
Siis sehän on rumpalina aika surkea ja kankea....tämähän taas on tietysti vain mun mielipide.
 
Heh. Rytmitaju ja soittotaito ei kuitenkaan ole sama asia.

Ho-ho! jos tarkistaisin kelloni vaikkapa Yellow submarine biisin kanssa olisin väärään aikaan väärässä paikassa koko ikäni.
 
Siis sehän on rumpalina aika surkea ja kankea....tämähän taas on tietysti vain mun mielipide.
 
Aika on suhteellista. Kisko huumeita ja koita sitten sen ajan tarkistamista uudelleen :P
 
Olikohan joku paavi joka totesi: "Jos minulta kysytään, mitä aika on, en tiedä. Mutta jos minulta ei kysytä, niin tiedän."

Aika on suhteellista. Kisko huumeita ja koita sitten sen ajan tarkistamista uudelleen :P
."
 
Juu sama homma, taas väärässä paikassa väärään aikaan.
 
Varsinaiseen aiheeseen lisätäkseni:
 
Eikös Mozart ollut jo kuuro tehdessään viimeistä sinfoniaansa? Joten se sävelkorva siis löytyy aivoista jostain lohkosta jota pystyy harjoituttamaan ajan kanssa.
 
Tosin sama kaveri tekas ekan sinfoniansa noin 4 vanhana (muistaakseni) joten sillä taisi "päässä soida" aikaslailla kokoajan.?
 
Ja ajatelkaas ILMAN näitä saatanallisia tieetokoneita ja midi hässäköitä ja hitintunnistus ohjelmistoja,, oiskohan kaveri tiennyt mitä tekee??!!
 
Tositarina ; Sibeliuksen vaimo soittaa Jannelle kun se oli ollut jo taas viikon "säveltämässä" (lue ryypiskelemässä) kämpällään : Janne milloin sinä tulet oikein jo kotiin, Johon sibbe vastaa; Minä olen säveltäjä, en ennustaja.
 
ho-ho et silleen, hitto kun väsyttää..

Siis sehän on rumpalina aika surkea ja kankea....
 
Aika jännä juttu, että rumpalit ovat useimmiten aivan toista mieltä.

Eikös Mozart ollut jo kuuro tehdessään viimeistä sinfoniaansa? Joten se sävelkorva siis löytyy aivoista jostain lohkosta jota pystyy harjoituttamaan ajan kanssa.
 
..
 
Taisi olla Beethoven.
 
Muistaakseni täällä joku kertoi, että Beethovenilla ei edes ollut absoluuttista sävelkorvaa.
 
Ok, mutta nyt mä lopetan keskustelun absoluuttisesta sävelkorvasta omalta osaltani. Mielenkiintoinen aihe, mutta mulla ei ole mitään konkreettista lisättävää siihen.

Tuo sana 'absoluuttinen' ärsyttää meikäläistä joka yhteydessä. Sitä pitäisi käyttää niin harvoin, niin harvoin.
 
Leikitään hieman pienellä ajatuksella: Joku henkilö muistaa kaikki länsimaisen sävelasteikon sävelet ja epävireys raapii hänen korviaan. Yhtenä päivänä hän päättää tutustua myös intialaiseen musiikkiin ja oppii nopeasti tunnistamaan siellä käytetyt mikrointervallit. Sitten hän leikkii kaikenmaailman koneilla ja arvuuttelee parin hertzin tarkkuudella satunnaisia taajuuksia. Missä kulkee raja? Pystyykö hän tunnistamaan kaikensävyisten äänien taajuudet hertzin murto-osien tarkkuudella? Pystyykö hän noukkimaan soinnusta tuhansien hertzien syntyneitä yläsäveliä? Näkeekö hän ne selvänä kudoksena vai kenties kuin keijujen tanssina edessään? Pystyykö hän piirtämään paperille kohinasta taajuusvastediagrammin? Keräämään taajuuspiikit ja niiden väliset intensiteettisuhteet?
 
En tiedä kuinka paljon asiaa on puitu, mutta yritän nyt lyhykäisyydessään selittää mitä minä tiedän asiasta. Absoloottinen sävelkorva perustuu sävelten värien erottamiseen. Ei suinkaan niin, että joku sävel kuulostaa siniseltä ja joku punaiselta, vaan ne kaikki kuulostavat omanlaiselta. Ei ole niinkään kyse sävelten korkeuksien ulkoaopettelemisesta vaan pienten sävyjen erottamisesta. Kaikki muusikot (ainakin tietääkseni ja kokemuksestani) pystyvät erottamaan näitä sävyjä, mutta se että saisi lennosta laulettua vaikkapa A:n vaatii jo huomattavasti enemmän perehtymistä/harjoittelemista. Kannattaa kuunnella, että miten C ja Db eroavat toisistaan. Ei sävelkorkeuden vaan sen äänenvärin perusteella.
 
Toivottavasti en jankannut samoja asioita mitä muut ovat jo sanoneet. Minulla ei ole absoluuttista sävelkorvaa tai no meillä kaikilla on, mutta se pitää vain herättää uudelleen henkiin. Jostain kuulin, että pienillä lapsilla on kaikilla absoluuttinen sävelkorva, mutta se unohtuu iän myötä. Ja sitten on kuulemma joku kieli (tai kieliä) joiden puhujille on kehittynyt automaattisesti absoluuttinen sävelkorva, kun sama sana tarkoittaa eri asiaa eri sävelkorkeudella. Tiedän, että on kieliä joissa sana saa täysin eri merkityksen eri äänenpainolla, mutta tässä ei ole kyse siitä vaan nimenomaan siitä, että sävelkorkeus ratkaisee merkityksen.
Olipa sekavaa.