Bänditoiminta ›

Tuli tossa mieleen, että kummalla tavalla porukat on bändeissä alottanu? Itellä on bändiura edennyt nyt jo toiseen bändiin. Sekä ensimmäisessä että tässä nykyisessä alettiin suoraan soittamaan omaa materiaalia.
 
Tästä sitten tule mieleen jatkokysymys, että onko jotain etua/haittaa siitä että aloittaa covereilla/omalla materiaalilla?
 
Lähti ny rönsyilemään, mutta kysytääs ny sit vielä, että mitenkä tommosten ulkomaisten covereiden kanssa on nuo paperihommat? Joku vanha rock/heavy kuten ccr, deep purple sun muu? Tartteeko jotain ilmotuksia jonnekki tehä tai kysellä lupia asianomasilta?

Lähti ny rönsyilemään, mutta kysytääs ny sit vielä, että mitenkä tommosten ulkomaisten covereiden kanssa on nuo paperihommat? Joku vanha rock/heavy kuten ccr, deep purple sun muu? Tartteeko jotain ilmotuksia jonnekki tehä tai kysellä lupia asianomasilta?
 
No jos jossain treeniksellä noita vetelette niin sitten ei tarvitse päätään tietääkseni rasittaa millään maksuilla tai millään mutta jos ootte nettiin pistämässä niin lupa pitää kait olla...

No jos jossain treeniksellä noita vetelette niin sitten ei tarvitse päätään tietääkseni rasittaa millään maksuilla tai millään mutta jos ootte nettiin pistämässä niin lupa pitää kait olla...
 
Anteeksi epäselvyyteni. Keikkatilannetta siis tarkoitin. Eli jos livenä soittelee jossain kuppilassa, nii mitä tarttee tehä.

Alusta alkaen omaa materiaalia. Se on paljon kiinnostavampaa ja hauskempaa. Sen lisäksi voi soitella lainabiisejä huvin vuoksi. Itse olen niin huono matkimaan muita soittajia, että valinta on sikälikin selvä.
 
Toisaalta jos haluaa tienata rahaa, niin coverpumppu on oikea valinta ainakin aluksi. Mulle soittaminen on enemmän harrastus ja harrastuksiin menee aina rahaa....

En ollut soittanut kuin vuoden kun ekaan bändiin pääsin. Soiteltiin alussa helppoja covereita, apista ja semmosta. Joku puolivuotta tais mennä ja sitten aloitettiin omia biisejä tehdä kisoja varten. Biisit tehtiin hättäseen ja yleensä toisen kitaristin ja basistilaulajan yhteisvoimin. Itse en osallistunut sävellysprojekteihin kuin yhden oman biisin voimin. En oikein pitänyt tuosta hätiköidystä tavasta tehdä biisejä pelkkiä kisoja varten. Olen kuitenkin melkoinen perfektioinisti mitä omiin sävellyksiin tulee. Noh.. musikaalisiin erimielisyyksiinhän minun ja muiden bändin jäsenien yhteissoitto lopulta loppuikin.
 
Runsaan parin vuoden soiton jälkeen ei ole mitään tiettyä linjaa ja omaa tyyliä vielä löytynyt. Covereilla jatketaan niin kauan että alkaa omia biisejä syntymään enemmän kuin yksi tai kaksi.

Covereil pääsee nopeemmin alkuun ja sitä omaa tuotantoo voi tehä siinä samalla ja esim. mainostaa sitä näillä coverikeikoilla.

Anteeksi epäselvyyteni. Keikkatilannetta siis tarkoitin. Eli jos livenä soittelee jossain kuppilassa, nii mitä tarttee tehä.
 
Teosto-ilmoitus keikasta. Lappuja saa Teoston sivuilta, maksut maksaa keikan järjestävä taho, eli covereiden soittaminen ei bändille maksa mitään.

Omaa, coverien soiton funktio ei ole oikein avautunut.

Teosto-ilmoitus keikasta. Lappuja saa Teoston sivuilta, maksut maksaa keikan järjestävä taho, eli covereiden soittaminen ei bändille maksa mitään
 
Oonksmä nyt sitten rikollinen?

coverit on siitä hyviä että niillä on helppo saada yleisö syttymään
ja kun yleisö on hyvin liekeissä niin sit on hyvä vetää omia väliin.
viime keikalla yleisö tuskin edes huomas että missä vaiheessa me omia soitettiin vaikka laulaja hyvin selkeästi ilmoitti että nyt alkaa tuleen omaa tuotantoa.

Oonksmä nyt sitten rikollinen?
 
Riippuu siitä, mitä olet tehnyt.

onko jotain etua/haittaa siitä että aloittaa covereilla/omalla materiaalilla?
 
Covereiden kannalta katsottuna:
 
+ helppo myydä keikkaa
+ ...ja ne ovat rahanarvoista ohjelmapalvelua, eli fyrkkaa voi ja pitääkin edellyttää
+ monessa tapauksessa yleisö on todella hyvin menossa mukana
+ ... ja ne tapaukset, joissa yleisönä on baarimikko ja illan toinen bändi tyttöystävineen, ovat harvassa
+ kuitenkin tarjoaa paljon mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen
+ sopeutuu tekemään monenlaista juttua, antaa valmiuksia moneen
 
- bändillä yleensä vähänlaisesti kiinnostavuutta levytysmielessä
- ei mahdollisuutta toteuttaa itseään biisien kirjoittamisen kautta samalla tavalla kuin orkkismatskuun keskittyneessä bändissä
- samat loppuunkuluneet biisit jaksavat kiinnostaa yleisöä vuodesta toiseen - joten niitähän on vedettävä
- tarttee laajan repertuaarin, jotta voi vetää esim. 3:n setin illan -> töitäkin on tehtävä
- junttiörvelöturakaiset, joiden mielestä bändi = jukeboksi
- pelkkä raha ei varmasti riitä motivoimaan: keikkapäivät usein pitkiä, kalustoa tarvitaan jne, joten moni (jokainen?) muu duuni on taatusti tuottoisampaa
 
Edittiä:
 
- urakehitys aika vähäistä: suuremmat estradit jäävät kyllä käymättä. Tarkoitan lähinnä vertauskuvallisessa mielessä; isoissa paikoissa järjestettäviin gaaloihin sun muihin pippaloihin tarvitaan kyllä elävää musaa.

Covereiden soittaminen bändiuran alussa on kovin hyödyllistä, oppii soittamaan. Muutaman tapauksen tiedän, jotka ovat tehneet ja soittaneet vain omaa huttuansa alusta saakka (covereita kun ei jaksanut opetella), no se oma huttu menee kyllä ihan vakuuttavasti, mutta kun jossain vaiheessa pitäisi pystyä jollakin tapaa uudistamaan bändin soundia. No can do, ei taivu uudet jutut sitten millään.
 
Coverit ovat ylipäätään bändille mukavaa välipalaa, vaikka niitä ei edes missään esitettäisi.

Meille coverit eivät ole koskaan olleet vaihtoehto. Omilla biiseillä on aloitettu yhteissoiton opettelu. No, joskus keikoille on otettu mukaan pari lainabiisiä, mutta niitäkin alettiin soittaa vasta kun bändi oli ollut kasassa vuosia.