Rock, pop, alternative ›

Kuka muistaa? Jäi vähän unholaan, ja muistelisin että siinä oli vähän sellasta "joo mutku kato tää Coverdale ei oo Plant". No onneks ei oo, nimittäin pirun kova levy on tuo, jonka väsäsivät, Coverdale pesee vocalistina Plantin 6-0 tässä kohtaa. Hienoja biisejä; Shake my tree, Take me for a little while, Take a look at yourself, Don`t leave me this way (soolo muuten suoraan Since you?ve been gone:sta), Whisper a prayer..onhan noita. Pagekin on ihan kovassa vedossa, harmi että kesti vain yhden levyn, eikä mitään esim. livedokumentaatiota jäänyt.

Kuka muistaa?
 
Minä ainakin. Nykyäänkin epäsäännöllisin väliajoin tulee kuunneltua. Hemmetin kova levy. Hienoja biisejä loistavilla soundeilla. Vuonna 1993 muistaakseni ilmestyi, eikä kummaltakaan herralta ole mielestäni mitään parempaa sen jälkeen tullut. Päinvastoin. Esim. se Pagen flirttailu Black Crowesin kanssa oli aika karseeta kuunneltavaa. Eikä Davidin "jäähyväislevy" Restless Heartkaan paljon jättänyt jälkipolville muisteltavaa.

Eikä Davidin "jäähyväislevy" Restless Heartkaan paljon jättänyt jälkipolville muisteltavaa.
 
Noh noh, sen jälkeenhän tuli "Into the light", joka on vähän maanläheisempää osastoa kuin Whitesnake, kitarassa Earl Slick ja sillee. Tuon Restless Heartin ehkä mieleenjäävin biisi "Too many tears" on siinä versioitu uusiks, hyvällä menestyksellä. aikka ei siinä Restless heartin versiossakan ollu mitään vikaa.

Noh noh, sen jälkeenhän tuli "Into the light"
 
Heh, menee kaksinpuheluksi. En tuota kyseistä levyä ole edes välittänyt hankkia. Minun makuuni se tosiaankin jäähyväislevyksi aikoinaan mainostettu Restless Heart oli niin löysää lässyä, että päätin jättää Taavetin palkitsematta rahoillani enää sen jälkeen.

Mulla on semmonen muistikuva tuosta levystä, että olin siihen aikoinaan kovin pettynyt... se vaikutti melko brutaalilta mättämiseltä ukkojen edellisiin tuotoksiin verrattuna... tarttee varmaan tsekata homma uudestaa.
 
Kiitokset taas muistuttamisesta:)

. Pagekin on ihan kovassa vedossa, harmi että kesti vain yhden levyn, eikä mitään esim. livedokumentaatiota jäänyt.
 
Suttuinen livepätkä - aiheena Musta Koira- löytyy osoitteesta www.whitesnake.com Eivät muistaakseni heittäneet kuin muutaman keikan Japanissa yhdessä. Jenkkikiertuekin taidettiin joutua perumaan heikon kysynnän vuoksi. Mut se olikin sitä grungen aikaa :(..

Eikä Davidin "jäähyväislevy" Restless Heartkaan paljon jättänyt jälkipolville muisteltavaa.
 
Kyllä siellä mun mielestäni on biisejä, joita jälkipolvet voi muistella. Kuten nimibiisi, Don't Fade Away ja Too Many Tears.

Mulla on semmonen muistikuva tuosta levystä, että olin siihen aikoinaan kovin pettynyt... se vaikutti melko brutaalilta mättämiseltä ukkojen edellisiin tuotoksiin verrattuna...
 
Kyllä siinä semmoinen "tylyys" paistaa piiseistä läpi, ihan sävellyksinäkin - plus sitten Pagen ajoittain varsin isoiksi tehdyt kitarasoundit.
 
Ostin kasetin aikoinani Virosta, kovassa soitossa oli.

Projekti taisi kulkea nimellä PCP, eikä tuota levyä tullut hankittua. Jokusen biisin kuulin, ja ne soivat omaan korvaani komeasti. Kun tuli puheeksi pitää yrittää kaivaa toi lätty jostain ...

Projekti taisi kulkea nimellä PCP, eikä tuota levyä tullut hankittua.
 
Projekti kulki nimellä Coverdale Page, tuossa nimien välissä on vaan piste.

Sori, muistan nähneeni Pagen ja Coverdalen haastattelun jossa äijät puhuivat PCP:stä "Page Coverdale Projectina", joka piti oleman "equal partnership" josko siitä tulisi olemaan taloudellista hyötyä. Haastattelu taisi olla tehty ennen levyn julkaisua, eikä tuohon aikaan kirjainyhdistelmällä PCP markkinointi saattanut olla fiksuimmasta päästä.
 
Kuten mainitsin, tuo lätty pitäisi saada. Josko jollain sattuu olemaan myynnissä viestiä tähän suuntaan.

Kuka muistaa?
 
Joo, muistetaanhan se. Hyvä levy. Aina silloin tällöin tulee kuunneltua. Lienee parasta mitä Page on saanut Zeppeliinin jälkeen aikaan. Coverdalelta kyllä löytyy parempiakin tuotoksia. Mutta harmi tosiaan, että tuo yhteistyö ei kestänyt yhtä levyä pidempään. Ei tainnut olla kaupallinen suksee lasketunlainen...

Coverdale pesee vocalistina Plantin 6-0 tässä kohtaa.
 
Ehkä kuitenkin hieman malttia tuollaiseen vertailuun.

Hyvin se Coverdale siinä levyllä laulaa. Planttihan on ollut viimeiset kymmenen vuotta semmoinen "pihisijä."

Planttihan on ollut viimeiset kymmenen vuotta semmoinen "pihisijä."
 
Kuin niin, Plantin ääni on tullut syvemmäksi ja esimerkkinä Song to the siren on loistavimpii tuotoksia mitä se on äänellään saanu aikaan, eihän se enää niitä zep ajan ylärekisteri kiljaisuja saa aikaan, mutta on sen ääniala kyllä niin laajaa. Komeeta kuunneltavaa edelleen.

Ehkä kuitenkin hieman malttia tuollaiseen vertailuun.
 
Totta, 8-0 on oikeampi ilmaisu. Mutta meitsille Plant ei olekaan koskaan edustanut mitään mikä laulajassa on hyvää, se on mun mielestä käsittämättömän kireäsoundinen ja ohut se sen ääni. Silti; hyviä biisejä ja hienon uran on tehnyt, eikä Zeppeliniä olis voinu olla ilman Plantia.

Coverdale & Page on ainakin itellä kuunnelluin levy kaikkien em. kolmen soolotuotannosta (Page, Plant, Corverdale).
Hyvänä kakkosena tulee Walking into Clarksdale.

Tämän projektin ongelmahan oli kiertueen alkaminen vasta kovasti myöhässä levyn julkaisuun nähden, ja homma "kuivui kasaan".
Kuriositeettinä mainittakoon että myös Coverdale soitti levyllä kitaroita ja tarkoitus oli hommata turneelle vielä kiertuekitaristi Pagen avuksi.

Tässä lueskelen Zeppelinistä kertovaa kirjaa, Plantin kommentti kyseisestä levystä ja Coverdalesta;
 
"He`d spent the last couple of years being Paul Rodgers, so he had to move on.In ten years, he`ll be George Michael. But I don`t mind what David Coverdale is doing, to be perfectly frank, because he`s never going to get it right"
 
Mitäköhän helvettiä näillä pölvästeillä liikkuu päässä? Mistäköhä nherra Plantille on muodostunut käsitys itsestään jotenkin ylivertaisena laulajana, siis hänhän nyt puhuu kuitenkin David Coverdalesta, joka on kuitenkin samaa sukupolvea eikä ainakaan omissaq laulusuorituksissaan kalpene tippaakan herra Plantille. Levymyyntinsä ei tietenkään ole ollut edes murto-osaa siitä mitä Zeppelinillä, mutta omillaan olessaan Coverdale pärjää huomattavasti paremmin kuin Plant.