Musiikin teoria ja säveltäminen ›

en löytänyt, päätin aloittaa.
 
kenellekään tullut vastaan ns. "alasävelet"? itse paljon yläsävellaulua tehneenä huomannut joskus, että jos vaikkapa kaksi laulajaa on vaikka sekunnin päässä toisistaan ja improvisoi yläsävelillä, alkaa joskus joku matala taajuus hurista, aivan kuin kyseessä olisi pohjasävelien ja yläsävelten muodostama keinotekoinen pohjasävel tai kokonaan jokin, joka voisi olla "alasävelsarja".
 
teoreetikot, valistakaa.

Juu, olen kuullut muutamankin kerran puhuttavan "alasävelsarjasta", mutta en ole itse perehtynyt aiheeseen yhtään. Ne kerrat kun asiasta kuulin, ymmärsin niin että asiaa olisi oikeasti tutkittukin, joten tietoa luulisi jostain löytyvän!

Juu, olen kuullut muutamankin kerran puhuttavan "alasävelsarjasta", mutta en ole itse perehtynyt aiheeseen yhtään. Ne kerrat kun asiasta kuulin, ymmärsin niin että asiaa olisi oikeasti tutkittukin, joten tietoa luulisi jostain löytyvän!
 
En minäkään tiedä varmaksi, mikä se on ja en ole törmännyt tuohon alkuperäiseen ilmiöön. Eihän fyysisesti ole mahdollista soida mitään soitettua säveltä alempia taajuuksia, mutta joku kertoi, että sitä sanotaan ainakin alasäveliksi, kun esimerkiksi kielisoittimilla paksumpi vapaana oleva kieli alkaa resonoimaan jollain yläsävelellään, mutta samalla sävelellä, kuin soitettu sävel ja siinä paksumman kielen huiluäänessä on vähän tummempi soundi. Saattaapi olla, että on puhunut ohi suunsa, sillä melko marginaalisia vaikutuksia tuollaisella ilmiöllä on.

joku myös puhui, että tietyt sävelyhdistelmät (perusäänet+yläsävelet) saattavat korvaan kuulostaa jonkin matalan perusäänen yläsäveliltä, jolloin korva alkaa "kuulla" tuota kuvitteellista perusääntä. kummia juttuja.

joku myös puhui, että tietyt sävelyhdistelmät (perusäänet+yläsävelet) saattavat korvaan kuulostaa jonkin matalan perusäänen yläsäveliltä, jolloin korva alkaa "kuulla" tuota kuvitteellista perusääntä. kummia juttuja.
 
On ihan mahdollista, mutta soundin pitäisi olla aika hyvin tummaa, eli lähes siniaaltoa, sillä jos muutenhan nuo oikeasti soivat sävelet paikannetaan kaikkien muodostuneiden yläsävelien perusteella.

On ihan mahdollista, mutta soundin pitäisi olla aika hyvin tummaa, eli lähes siniaaltoa
puhutko nyt niistä oikeasti soivista vai siitä oudosta "alasäveltaajuudesta" kun viittaat soundiin?
 
sillä jos muutenhan nuo oikeasti soivat sävelet paikannetaan kaikkien muodostuneiden yläsävelien perusteella.
 
en ole ihan varma ymmärsinkö.

puhutko nyt niistä oikeasti soivista vai siitä oudosta "alasäveltaajuudesta" kun viittaat soundiin?
 
en ole ihan varma ymmärsinkö.
 
Ne sävelet, jotka oikeasti soivat pitäisi käsittääkseni olla sitä mahdollisimman puhdasta siniaaltoa.
 
Pohjasävel paikannetaan sen yläsävelsarjan perusteella. Tässä mainitsemassasi tapauksessa kuulijaa huijataan luomalla keinotekoisesti yläsarja. Nyt jos soitat vaikkapa pianolla pätkän yläsarjaa, ei se kuulu yhden sävelen yläsarjana, sillä jokaisella soittamistasi äänistä on oma yläsävelsarjansa, joiden perusteella ne paikannetaan erikseen soiviksi säveliksi, mitä ne ovatkin. Sensijaan soittamalla tuo pianon sijasta vaikkapa ääniraudoilla tai viheltämällä, saattaisi onnistuakin.

Pohjasävel paikannetaan sen yläsävelsarjan perusteella. Tässä mainitsemassasi tapauksessa kuulijaa huijataan luomalla keinotekoisesti yläsarja. Nyt jos soitat vaikkapa pianolla pätkän yläsarjaa, ei se kuulu yhden sävelen yläsarjana, sillä jokaisella soittamistasi äänistä on oma yläsävelsarjansa, joiden perusteella ne paikannetaan erikseen soiviksi säveliksi, mitä ne ovatkin. Sensijaan soittamalla tuo pianon sijasta vaikkapa ääniraudoilla tai viheltämällä, saattaisi onnistuakin.
 
voisi kyllä selittää sitten... yleensä kun noita alataajuuksia on alkanut kuulua, on vahvistettu yhtä yläsävelistä ja perusääni pidetty mahdollisimman hiljaisena.

Lienee syytä selventää sellainen käsite kuin erotustaajuus, joka on normaali fysikaalinen ilmiö. Kahden äänen välille syntyy ns. erotustaajuus, joka on värähtelytaajuudeltaan sama kuin näiden kahden sävelen välinen ero hertseissä.
 
Esimerkki: soitetaan / lauletaan taajuudet 400 Hz ja 500 Hz - erotustaajuudeksi syntyy 100 Hz. Mitä lähempänä äänet ovat toisiaan, sen matalampi on erotustaajuus. Tätä ilmiötä käytetään hyväksi esim. kaiuttimien suunnittelussa, käsittääkseni.
 
Jotkut ääniteknikot ja studioheebot ovat puhuneet "alakerrannaisista"; äänitteiltä leikataan miksausvaiheessa esim. alle 30 Hz taajuudet veks, vaikka yksikään soitin ei yltäisi niin alas. Näin saadaan kuulemma biisi soimaan lujempaa, koska ei ole turhaa energiaa alakerrassa. Live-miksaajatkin puhuvat joskus "infraäänistä", vaikka käsite tarkoittaakin niitä kuuloalueen alapuolella olevia äänitaajuuksia joilla valaat heittää juttua. Eli yleinen uskomus on, että kyllä jotain alakerrannaisia olisi olemassa. En tiedä siitä sen enempää.

Lienee syytä selventää sellainen käsite kuin erotustaajuus, joka on normaali fysikaalinen ilmiö. Kahden äänen välille syntyy ns. erotustaajuus, joka on värähtelytaajuudeltaan sama kuin näiden kahden sävelen välinen ero hertseissä.
 
Esimerkki: soitetaan / lauletaan taajuudet 400 Hz ja 500 Hz - erotustaajuudeksi syntyy 100 Hz. Mitä lähempänä äänet ovat toisiaan, sen matalampi on erotustaajuus. Tätä ilmiötä käytetään hyväksi esim. kaiuttimien suunnittelussa, käsittääkseni.
 
Jotkut ääniteknikot ja studioheebot ovat puhuneet "alakerrannaisista"; äänitteiltä leikataan miksausvaiheessa esim. alle 30 Hz taajuudet veks, vaikka yksikään soitin ei yltäisi niin alas. Näin saadaan kuulemma biisi soimaan lujempaa, koska ei ole turhaa energiaa alakerrassa. Live-miksaajatkin puhuvat joskus "infraäänistä", vaikka käsite tarkoittaakin niitä kuuloalueen alapuolella olevia äänitaajuuksia joilla valaat heittää juttua. Eli yleinen uskomus on, että kyllä jotain alakerrannaisia olisi olemassa. En tiedä siitä sen enempää.
 
mielenkiintoista, tottavie :) joku puhui myös siitä, että puhelin ei välitä niin matalia taajuuksia kuin miehen puheessa on, joten puheäänen tunnistuksessa korva luottaa puhelimen välittämien yläsävelsarjojen muodostamiin mielikuviin pohjasävelestä.

Kuten edellä mainittiin niin kaksi taajuutta luovat kolmannen ja neljännenkin taajuuden jotka ovat alkuperäisten taajuuksien erotus ja summa. (Erotuksen itseisarvo, vai mikä on negatiivinen taajuus?)
Käsittääkseni näiden taajuuksien muodostumiseen vaaditaan jonkinlainen epälineaarisuus taajuuksia toisiinsa sekoitettaessa.
Edelleen käsitykseni mukaan jos soittaa kahta äänirautaa joista toinen soi 500- ja toinen 400 Hz taajuudella niin kolmas 100Hz taajuudelle viritetty äänirauta ei ala itsekseen soimaan. Luulen että kitaraa viritettäessä syntyvä huojunta-ilmiö johtuukin korvan tai aivojen epälineaarisuudesta, eli nämä alasävelet syntyvät korvassa tai aivoissa.
 
Alempien sävelten kuvittelusta yläsävelten perusteella vielä:
Eräänä päivänä istuin linja-autossa. Auton radiosta alkoi kappale jossa lauloi miesääni. Tunnistin kappaleen hetken päästä sanoja kuunneltuani ja äkkiä laulajaksi olikin vaihtunut Katri-Helena!
Luulen että radion alimmat taajuudet hukkuivat meluun jolloin tulkitsin yläsävelistä perussävelen, mutta yläsävelissäkin oli jotain epäselvää ja tulkitsin äänen virheellisesti matalammaksi kuin mitä se oli.

Olen jo kauan sitten ensimmäisen kerran ihmetellyt seuraavaa ilmiötä:
 
Kun soittaa kitaralla ("sirkkelisärö" toimii parhaiten) esim. seuraavanlaisen venytyksen: Soitetaan A4 (G-kieleltä) ja D5 (B-kieleltä) samaan aikaan (jolloin puhdas kvartti soi) ja venytetään A4 B4:ksi (kokosävelaskelen verran ylöspäin, jolloin pieni terssi soi) niin taustalla kuuluu molempia säveliä huomattavasti matalampi "sävel", jonka korkeus laskee samalla kun A4 nousee.
 
Vaikea selittää niin tein pikaisen äänityksen: www.cc.jyu.fi/~mkkoykka/efekti.mp3
 
Onkos tässä nyt tuo erotustaajuus-efekti kyseessä?

Kuulostaa kuin vapaa resonoiva D-kieli löystyisi bendiä tehtäessä. Floyd Rose-tyylisellä tallalla muut kielet löystyy kun yhtä bendataan. Ehkä näin, ehkä ei.

Kuulostaa kuin vapaa resonoiva D-kieli löystyisi bendiä tehtäessä. Floyd Rose-tyylisellä tallalla muut kielet löystyy kun yhtä bendataan. Ehkä näin, ehkä ei.
 
Ei todellakaan ole kyse resonaatiosta. Kaikki muut kielet ovat dempattuna. Ja huomaa myös että laskeva nuotti laskee PALJON enemmän kuin kokosävelaskelen (jonka verran A-nousee), ja floikalla muut kielet löystyvät kokosävelaskelen bendeissä korkeintaan 1/4 sävelaskelen.

Onkos tässä nyt tuo erotustaajuus-efekti kyseessä?
 
Tuo näyte kyllä kuulosti mielestäni juuri siltä. Erotustaajuus laskee, koska sävelten keskinäinen etäisyys pienenee.

Ei todellakaan ole kyse resonaatiosta. Kaikki muut kielet ovat dempattuna. Ja huomaa myös että laskeva nuotti laskee PALJON enemmän kuin kokosävelaskelen (jonka verran A-nousee), ja floikalla muut kielet löystyvät kokosävelaskelen bendeissä korkeintaan 1/4 sävelaskelen.
 
Asia selvä. Tuo laskevan nuotin putoaminen todella alas kyllä pisti miettimään vastaustani mutta hyvä että asia tuli selväksi.

Onkos tässä nyt tuo erotustaajuus-efekti kyseessä?
 
Kyllä. Särö vahvistaa tuota "intermodulation"-efektiä (ei mitään hajua suomenkielisestä termistä), jonka takia isoista soinnuista ei tuppaa särön kanssa saamaan mitään selvää.
 
Jo särötetyssä femmasoinnussakin on paljon informaatiota.
 
Esmes E5:
 
E = 82Hz
B = 124Hz
 
82Hz+124Hz = 206Hz (olisko joku G oktaavia ylempää tai jotain, en muista.)
 
124Hz-82Hz = 42Hz (E oktaavia alempaa).
 
Siihen sitten vielä yläsävelsarjat päälle.
 
Kaikki luvut on vähän sinne päin, mutta kai tuosta perusidean tajuaa.

Kuulostaa kuin vapaa resonoiva D-kieli löystyisi bendiä tehtäessä. Floyd Rose-tyylisellä tallalla muut kielet löystyy kun yhtä bendataan. Ehkä näin, ehkä ei.
 
joo mulla oli samanlainen talla vanhassa kepissä. Aika rasittavaa aina jos vaikka g-kieltä venyttää ja samaan aikaan soittaa jotain toista ääntä h-kieleltä, niin yhtyesoitossa ei niin millään saa vireessä tuota vedettyä. Vaihda talla jos tuommosta on.(tai osta uus keppi.. :D)

Olen jo kauan sitten ensimmäisen kerran ihmetellyt seuraavaa ilmiötä:
 
Kun soittaa kitaralla ("sirkkelisärö" toimii parhaiten) esim. seuraavanlaisen venytyksen: Soitetaan A4 (G-kieleltä) ja D5 (B-kieleltä) samaan aikaan (jolloin puhdas kvartti soi) ja venytetään A4 B4:ksi (kokosävelaskelen verran ylöspäin, jolloin pieni terssi soi) niin taustalla kuuluu molempia säveliä huomattavasti matalampi "sävel", jonka korkeus laskee samalla kun A4 nousee.

 
Toi on mielenkiintoinen ilmiö, nimittäin itse kun olen testaillut kaikenlaisia säröjä niin tuo kyseinen ilmiö tapahtuu niiden "huonompien" säristimien kanssa. Esim. taannoin huomasin Boss GT-5:n säröjen tekevän tätä niin äänekkäästi että ei voi vetää, PODkin harrastaa moista. Liittyisikö sittenkin jotenkin digitaaliseen mallinnukseen?