Kitarat: kitarakamat ›

Niin tällainen tuli mieleen, että mikä on paras kitara millä olet soittanut, ja perustelut miksi juuri se. Hakua käytin ja en löytänyt tällaista, lukkoon vaan jos tämmöinen jo on olemassa. Paras kitara jolla itse olen soittanut on oma tokai ls 85q:ni, mutta en ole montaa loistokeppiä soittanutkaan. Loistava saundi, tatsi ja lähes kaikki on hyvää. Ja tämähän on tietysti täysin mielipidekysymys. Elikkä mielipiteitä.

Oma Ibanez RG2620 tällä hetkellä. Tuntuma kohdallaan ja hyvä saundi tekee siitä huvän.
 
Mutta jos pääsisi noita Ibanezin Signatureja, JEMiä tai PGM:ää kokeilemaan, niin saattaisi niistä tulla uusi lemppari, mutta ne on vaan liian kalliita.
JS:ää olen kokeillut, muttei niin hyvältä tuntunut.

Oma viperi. En halua edes testata parempia, ku alkaa sitten vaan vituttaa :)

Nykyinen Deani jonka omistan.

Fender Jaguar '63. Hyvä kaula, erinomainen vibra, mainio tuntuma. Tosin ääni kuolee pian.

Hmm... pahan laitot kyllä ny.
 
Vois olla yks gibson standard mitä kitarapajalla rämpyttelin tai sit joku strato, mis oli rail mikit joka kohas. En muista paljon se ees makso, mut ihan helvetisti (tuli traumoja pienelle pojalle ku iso paha kaupansetä semmosen syliin lykkäs ku ei muita stratoja kaupassa ollu :D)

Tällä hetkellä se on tämä oma Fender American Strat HH. Tässä vaan on erittäin loistava soittotuntuma/fiilis.

Paras oli kyllä ehottomasti gibson explorer usa neck-thru.vuosi mallista en tiiä mutta uus se ei ollu kolhuista päätellen. tais olla schallerin joku floikan tapanen talla.tuntuma oli heti ihan mahtava, tuntu heti ihan niinku ois aina soittanu sillä kitaralla.

Oma McCarty. Yhtään huonompi ei tosin kyllä ollut Custom22:kaan.

Kyllä se on varmaan tuo oma kitara. Ei ole mikään kitara tuntunut niin tutulta ja hyvältä soittaa tuon jälkeen. Tottumiskysymyksiä aika pitkälti. Kyllä minä mielelläni ottaisin vaikka jonkun hyvän gibsonin 335:n, vaikka ne nyt tuntuukin kovin vierailta sylissä.

Vaikea sanoa parasta mutta voin sanoa monta hyvää:
 
Oma stratocasterini: kun se on oma niin sen on oppinut tuntemaan. Ja stratolla voi soittaa mitä musiikkia vain.
 
ESP KH-2: Tällainen mulla oli ennen stratoa. Helpposoittoinen, nopeakaulainen, todella tykit ja kirkkaat mikit (tallassa EMG81 ja kaulaan vaihdoin 89:n vai mikä se puolitettava mallinyolikaan). Ja tökkäsi mihin vahvariin hyvänsä niin sai hevisäröt aikaiseksi :) Cleanit olivat myös parhaimmillaan melkein kuin piezosta. Floikka piti vireen monta viikkoa vaikka kampesi mitä hyvänsä. Strato piti saada tilalle kun musamieltymkset muuttuivat. Eipä tämä sellainen jokapaikanhöylä ollutkaan kuin kitaralta odotan. Välillä on ollut ikävä.
 
Takamine elektroakustinen malli ?: Kokeilin kerran kitarakaupassa norjassa. Hintaa oli joku 13000 kruunua siinä oli tajuttoman kaunis ääni ja helppo soittaa. Toimi niin akustisesti kuin vahvarilla. Tämä kitara olisi tehnyt minusta eheän ja kokonaisen muusikon, harmi ettei ollut rahaa :/ Kyseinen soitin ei edes tuntunut soittimelta vaan ruumiinosalta...
 
Mulla on myös tokain halpis jazzbass joka on helpposoittoinen ja siksi hyvä vaikka soundi ei niin priima olekaan. Hakemalla hain ja löysin tusinasta halpiksia tämän hyvän yksilön. Muistan joskus kokeilleeni warvickin jotain melko edullista 5-kielistä bassoa joka oli paitsi erittäin helpposoittoinen myös hyväsoundinen. Jos silloin olisi taas ollut sitä fyrkkaa niin olisin kepin heti ostanut.
 
Muita en yksityiskohtaisesti muista. Soittimissa kivaa on se että ne ovat yksilöitä. Toisinaan kaupoissa törmää todella upeisiin soittimiin ja kun sitä on erehtynyt testaamaan ei tekisi mieli irti päästää - ihan siinä sydän murtuu kun kauppias ajaa pois ;)
 
EDIT: Muistinpas. Eräs vintagestrato jota kokeilin oli omaa modernia stratoani parempi soundilta ja soitettavuudeltaan. Hintaakin oli kolmisen kertaa enemmän kuin omallani...

Oma Tokaini.

Olen niin vähän soitellut eri malleilla ja merkeillä etten osaa sanoa muuta kyin että oma Tokai. Loistava sointi. Hyvä tatsi.

Ibanez RG-sarjalaisiin menee. Muistaakseni se oli RG620QM, joka itse asiassa roikkuu vieläkin Lahden Keskusmusiikin seinällä.

Kaikki omat skebani... en minä niitä muuten pitäisi saatika niillä soittelisi. Ovat yksinkertaisesti loistavia minun lapaseen :)

Oma jackson ps-2 joka on ollut jo 7 vuotta allekirjoittaneella. Nykyään soittelen fender-kopio falconilla joka on kaverilta lainassa koska tuosta jaskasta talla sanoi itsensä irti, mutta aion pistää kuntoon jahka kerkeän.

Millä tätä "parhautta" sitten mitataan? Paras tuntuma, paras soundi, paras peruukki vai paras backstage?
 
Tähän kysymykseen vastataan todennäköisimmin että oma kitara. Tottakai se tuntuu parhaalle kun siihen on tottunut. Kun tempaset jonkun ennen itsellesi tuntemattoman kepukan on se aina enemmän tai vähemmän tuuripeliä onko setuppi juuri se mistä itse pitää, vaikka kitara olisikin todennäköisemmin jollain mittarilla parempi mitä omat vehkeet.
 
Mie sanon että yks Fenderin -65 precision bassokitara tuntui parhaalta. Ei ollut oma.

kerran soittelin sellasella warmothin stratolla
ihan huippu,

Omat kitarat. Itseasiassa en kauhean mielelläni soittele muiden kitaroilla, varsinkaan kalliilla sellaisilla. Mitäs jos sieltä tulisi vastaan joku miljuunan euron kitara, jollainen olisi pakko saada? Ja sen jälkeen nuo omat ei tuntuisi enää miltään... Koska olen nyt tyytyväinen, niin miksi hakea onglemia? =)
 
Nykyisiä kolmea (sähkö)kitaraa omistamaani en osaa laittaa mihinkään järjestykseen, kaikille on paikkansa. Jos noista kuitenkin vain yksi pitäisi palavasta talosta pelastaa, niin se olisi tuo mexico squier startocaster. Muut ovat korvattavissa.
 
Poikkeuksena tavoistani pitää mainita tällä hetkellä lainassa (säätöä varten) oleva kaverin Lone Star Stratocaster. Upea kaula ja kevyt soittotuntuma (lienee tosin ysisatsin ansiota osittain), mutta mikit ovat mun korvaan pahan soundiset.
 
JuSu