Rummut: rumpukamat ›

Opettajana oleminen on paljon muuta kuin titteli. Se on sama asia kuin poliisina tai pappina oleminen: se ei ole sidottu aina virka-aikoihin tai siihen onko kommentit annettu "viihteellä" vai työaikana.
 
Aivan. Osoittaa Jazzmieheltä melkoista amatöörimäisyyttä ammattimaisuuteen nähden heittää tollasta tekstiä.
Itse olen helposti provosoituvaa tyyppiä ja käyn kyllä kiinni tollasiin heittoihin.
Niinkun nyt on jo käynyt ilmi että valtaosa tällä saitilla olevista on aikalailla nuoria, niin on melko edesvastuutonta näyttää tollasta esimerkkiä että: "kun tulet isoksi niin rupeet kusipääksi ja alat hylkimään tiettyjä merkkejä jumalattoman saarnan säestyksellä. Muuten oot paska."
Pointti on se että monet mukulat ottaa tollasen tarinan tosissaan. Mulukkuja on jo tarpeheksi ja niit ei lisää kaivata.

voima ja energia musiikissa voikaan olla. Metallin näennäisenergia ei tuntunut musiikilliselta tai rytmiseltä energialta, vaan diletanttimaiselta, matemaattiselta ja volyymiin verhotulta kouhkaamiselta. Löytyisikö kumppaneita perustamaan "irti metallirummutuksesta" -praktiikkaa m-netiin?
 
Vaikkakin aikaisemmasta kirjoituksesta en jazzmiehen kanssa juurikaan samaa mieltä ole, on yllä olevassa kommentissa paljonkin pointtia. Metalli-musa on valtavirtaistunut ja siten tullut sellaiseksi, Jarkko Martikaisen sanoin, vaarattomaksi vaaraksi. Harvat bändit ovat enää rankkoja, kaikki on jo nähty. Mutta ko. ilmiöhän on aivan luonnollinen, niin on käynyt usein aiemminkin, esim. rock 50-luvulla ja myöhemmillä aikakausilla punk ym. Metalli ei voi toimia enää pelkällä räimeellä ja näennäisellä rankkuudella, täytyy keksiä jotain uutta eikä kaluta jo puhkikaluttua luuta.

Metalli-musa on valtavirtaistunut ja siten tullut sellaiseksi, Jarkko Martikaisen sanoin, vaarattomaksi vaaraksi. Harvat bändit ovat enää rankkoja, kaikki on jo nähty. Mutta ko. ilmiöhän on aivan luonnollinen, niin on käynyt usein aiemminkin, esim. rock 50-luvulla ja myöhemmillä aikakausilla punk ym. Metalli ei voi toimia enää pelkällä räimeellä ja näennäisellä rankkuudella, täytyy keksiä jotain uutta eikä kaluta jo puhkikaluttua luuta.
 
Myös tässä kommentissa on osittain perää.
Mutta kuka sen rankkuuden määrittää? Joku taulukko...? Juu ei. Ihmiset ovt yksilöitä jotka kukin omaavat erilaisen musiikkimaun. Ei ole eikä onneksi tule olemaankaan mitään sapluunaa sille, että mikä musa kuulostaa rankalta ja mikä ei.
Näin faija vainaan haudan kautta vannovan kasari-heviamatöörimuusikon silmin on myös ollut tuskallista seurata Limbizkit ja Nightwish- sukupolvien mylvintää mutta tosiasiat on vaan hyväksyttävä. Nykynuoret tekevät tämän ajan musiikkia.
 
Tämä "kaikki tehty" ilmiö on väistämättä edessä, sillä faktaa kuitenkin on se että ihmiskunta on kehittynyt enemmän 100 vuodessa kuin menneenä 5 miljoonana vuotena. Tämä on hyrrä joka kiihtyy kiihtymistään ja lopulta me kaikki räjähdämme banaanin kaltaisiksi alku-organismeiksi... Siinäpä sitä miettimistä...

Rankkuudesta tuli mieleen, onko kukaan nähny livenä semmoista bändiä kuin Cleaning Women?
On meinaan pikkuisen siistiä juttua, ja välillä tulee NIIN rankkoja juttuja, että...

Myös tässä kommentissa on osittain perää.
Mutta kuka sen rankkuuden määrittää? Joku taulukko...? Juu ei. Ihmiset ovt yksilöitä jotka kukin omaavat erilaisen musiikkimaun. Ei ole eikä onneksi tule olemaankaan mitään sapluunaa sille, että mikä musa kuulostaa rankalta ja mikä ei.
Näin faija vainaan haudan kautta vannovan kasari-
 
Juu, tuohon meikäläisen kommenttiin voi kyllä lyödä sellaisen ison "minun mielestäni"-leiman. Ja pääpointti siinä oli oikeastaan se, että tuntuu että metalli-genressä keskitytään nykyään aivan liikaa tatuointien ja lävistysten ottamiseen, hurjiin kitaravalleihin, rääkymiseen ja näennäiseen kapinallisuuteen, mutta ollaankin kaikki erilaisia samalla tavalla.

Tämä on hyrrä joka kiihtyy kiihtymistään ja lopulta me kaikki räjähdämme banaanin kaltaisiksi alku-organismeiksi... Siinäpä sitä miettimistä..
 
Höhhööö:D saat plussan!

Tämä on hyrrä joka kiihtyy kiihtymistään ja lopulta me kaikki räjähdämme banaanin kaltaisiksi alku-organismeiksi... Siinäpä sitä miettimistä...
 
höh, banaani ei oo mikään alkuorganismi

Ja pääpointti siinä oli oikeastaan se, että tuntuu että metalli-genressä keskitytään nykyään aivan liikaa tatuointien ja lävistysten ottamiseen, hurjiin kitaravalleihin, rääkymiseen ja näennäiseen kapinallisuuteen, mutta ollaankin kaikki erilaisia samalla tavalla.
 
Nyt ollaan asiassa! Raskaamman musiikin saundi on arkipäiväistynyt, mistä on todistuksena urheiluruutujen ja -tapahtumien tunnarit ja taukomusiikit. Raskaampaa musiikkia on viime aikoina vaivannut äärisyndrooma, mikä on tehnyt vireistä vähintään kvarttia matalampia, tempoista nopeampia ja soundeista keinotekoisempia, koska musiikaaliset aspektit ovat unohtuneet kotiin.
 
Jossakin toisessa keskustelussa mainittiin mestarillisesti jengiä vaivaavan loudness-syndrooman, missä basso ja diskantti väännetään täysille ja nautitaan virtuaalitodellisesta äänimaisemasta, josta puuttuvat puhetaajuudet yms. Sama asia kuin tatuoinnit, lävistykset, hiusten värjäys, klaanikuteet tai HD-look: yhtä helppo on niitä ostaa rahalla kuin subwoofereita peräkonttiin. Mutta vaikeampaa on osata nauttia musiikista, joka esitetään tone-säätimet plus-miinus nollalla ja ilman ulkoisia tribaaleja, sillä se vaatii vastaanottajalta tajua itse esityksen substanssista eikä sekundaarisista asioista.
 
Suurin huoli tuntuu olevan nuorten metallirumpaleiden keskuudessa kysymykset: "mihin tempoon lähtevät tuplat" ja "mitkä pellit sopivat metalliin". Mielestäni treenauksen painottaminen tuplien nopeuteen ja ylipäätänsä tuplien soittamiseen vääristää rumpalinalun käsitystä rytmiikasta: setin rytminen ja harmoninen tasapaino on muotopuoli. Jalkojen nopeudella brassailu kulkee samansuuntaisesti kuin sukkahousuhevilaulajan äänirekisterin rakentaminen yläpäähän: urheilua, jonka tarkoituksena on ylittää fysikaalisia kynnyksiä. Tuplatykytys 16-osin on tehokeinona kliimaksiosissa OK, mutta yleensä pedaaliräpellys alkaa jo ensimetreillä. Hyvä opettaja auttaa soittajanalkua löytämään saundin alta itse musiikin ja sen kielen.
 
Bassorumpu on melodisena rumpuna keskeisin setissä, mutta holtittomalla ja urheilevilla tykytyksellä rytmiikan sisäinen tasapaino järkkyy. Afrikkalaiset osaavat varioida bassorummulla (dun-dun tms.), missä se luo rytmiikan tärkeimmät piirteet hienovaraisella varioinnilla. Sama koskee myös funkia ja rockia, missä aistikkailla bassorumpuvariaatiolla luodaan merkittävin osa rytmisektion rytmisestä linjasta. Kuudestoistaosatykytyksellä tai muuten vain turhan silmiinpistävällä bassarikuviolla poistetaan mahdollisuus havaita aistikkasta variointia ja musiikista tulee ahdasta, yksipuolista urheilua.
 
Toinen asia koskee symbaaleja. Metallisymbaaleilta hyvät hevirumpalit vaativat yhtä musikaalisia piirteitä kuin jazzrumpalitkin ja he yleensä soittavat täyteläisillä ja särmikkäillä symbaaleilla. Mutta herkistymätön korva saattaa olla tyytyväinen pelkään läpitunkevaan soundiin.
 
Ja vielä. Rakastan metallimusiikkia, jos se hengittää, mutta yhä harvemmin rakastun metallirumpaleiden soittoon, koska heillä on mennyt pahemman kerran urheilu ja musiikki sekaisin.

Nyt ollaan asiassa! Raskaamman musiikin saundi on arkipäiväistynyt, mistä on todistuksena urheiluruutujen ja -tapahtumien tunnarit ja taukomusiikit. Raskaampaa musiikkia on viime aikoina vaivannut äärisyndrooma, mikä on tehnyt vireistä vähintään kvarttia matalampia, tempoista nopeampia ja soundeista keinotekoisempia, koska musiikaaliset aspektit ovat unohtuneet kotiin.
 
Jossakin toisessa keskustelussa mainittiin mestarillisesti jengiä vaivaavan loudness-syndrooman, missä basso ja diskantti väännetään täysille ja nautitaan virtuaalitodellisesta äänimaisemasta, josta puuttuvat puhetaajuudet yms. Sama asia kuin tatuoinnit, lävistykset, hiusten värjäys, klaanikuteet tai HD-look: yhtä helppo on niitä ostaa rahalla kuin subwoofereita peräkonttiin. Mutta vaikeampaa on osata nauttia musiikista, joka esitetään tone-säätimet plus-miinus nollalla ja ilman ulkoisia tribaaleja, sillä se vaatii vastaanottajalta tajua itse esityksen substanssista eikä sekundaarisista asioista.
 
Suurin huoli tuntuu olevan nuorten metallirumpaleiden keskuudessa kysymykset: "mihin tempoon lähtevät tuplat" ja "mitkä pellit sopivat metalliin". Mielestäni treenauksen painottaminen tuplien nopeuteen ja ylipäätänsä tuplien soittamiseen vääristää rumpalinalun käsitystä rytmiikasta: setin rytminen ja harmoninen tasapaino on muotopuoli. Jalkojen nopeudella brassailu kulkee samansuuntaisesti kuin sukkahousuhevilaulajan äänirekisterin rakentaminen yläpäähän: urheilua, jonka tarkoituksena on ylittää fysikaalisia kynnyksiä. Tuplatykytys 16-osin on tehokeinona kliimaksiosissa OK, mutta yleensä pedaaliräpellys alkaa jo ensimetreillä. Hyvä opettaja auttaa soittajanalkua löytämään saundin alta itse musiikin ja sen kielen.
 
Bassorumpu on melodisena rumpuna keskeisin setissä, mutta holtittomalla ja urheilevilla tykytyksellä rytmiikan sisäinen tasapaino järkkyy. Afrikkalaiset osaavat varioida bassorummulla (dun-dun tms.), missä se luo rytmiikan tärkeimmät piirteet hienovaraisella varioinnilla. Sama koskee myös funkia ja rockia, missä aistikkailla bassorumpuvariaatiolla luodaan merkittävin osa rytmisektion rytmisestä linjasta. Kuudestoistaosatykytyksellä tai muuten vain turhan silmiinpistävällä bassarikuviolla poistetaan mahdollisuus havaita aistikkasta variointia ja musiikista tulee ahdasta, yksipuolista urheilua.
 
Toinen asia koskee symbaaleja. Metallisymbaaleilta hyvät hevirumpalit vaativat yhtä musikaalisia piirteitä kuin jazzrumpalitkin ja he yleensä soittavat täyteläisillä ja särmikkäillä symbaaleilla. Mutta herkistymätön korva saattaa olla tyytyväinen pelkään läpitunkevaan soundiin.
 
Ja vielä. Rakastan metallimusiikkia, jos se hengittää, mutta yhä harvemmin rakastun metallirumpaleiden soittoon, koska heillä on mennyt pahemman kerran urheilu ja musiikki sekaisin.
 
olet kyllä melkoinen veijari rumpaliksi, tai rakastat ihmisten vedättämistä. Nimittäin tämän lainauksen tekstin minkä kirjoitit, voisin kyllä allekirjoittaa täysin..
 
Tämä on varmasti taas niitä päiviä, että osaat vedellä oikeista naruista ja osoittaa kuin hel***isti sun näkemyksellä on annettavaa tällekin palstalle. Joskus vain tuntuu että sun nimimerkin alla kirjoittaa 2 eri ihmistä, kuten nuo sun aikaisemmat kommentit osoittaa.
 
Ja mitä tulee näihin symbaaleihin, niin ihmettelen itse ainakin lausahduksia joissa jokin tietty merkki lyödään automaattisesti johonkin "kastiin". Jos joku sanoo että sabian/paiste/zildjian on huono tai sitä ei kannata käyttää, niin ei varmasti ole objektiivisesti niitä vertaillut. Nimittäin ainakin nämä kolme tuntemaani valtamerkkiä omaavat todella hyviä peltejä (kaikki), kunhan liikutaan laadullisesti keskitasolla tai sen yläpuolella.
 
ei voi yksinkertaisesti enään erotella mikä on "parempi", koska jokaisella valmistajalla on oma tapa, soundi ja tyyli tehdä se soundi mikä erottuu muista. ja se omintakeinen soundi ei tarkoita sitä että joku on parempi tai huonompi. puhumattakaan siitä mihin soittaja on mieltynyt.
 
lienee olisi helpointa kertoa vain omia kokemuksia, ja sanoa mihin musiikkiin jokin tietty merkki ja malli juuri omasta mielestä sopii.

Jazzmies, kun vihdoin perustelit näkemyksesi hyvin, niin se oli täyttä asiaa!
 
Mä olen sitä mieltä että soittajien pitäisi valita omat soittimensa sen mukaan mitä itse tykkäävät siitä. Ei sen mukaan että "Jazzmies sanoi että Paisteet ovat paskat" tai sen perusteella että "Jokumuu sano että Zildjianit ovat parhaat, osta ne". Vaan sen perusteella että mennään liikkeeseen/liikkeisiin, testaataan pellit ja otetaan mukaan se mikä kuulosta parhaalta ja mihin rahaa on.
 
Jos joku haluaa soittaa metallia, niin soittakoon aivan vapaasti. Musiikin on tarkoitus olla kivaa, joten mikäs siinä jos tuplien soittaminen on kivaa. Jos ei siitä muut diggaa, niin ei se haittaa kunhan itellä on kivaa. Jos tykkää vetää kakkosnelosta, niin vetää sitten sitä.
 
Ostakaa ja soittakaa sitä mistä diggaatte eniten!

Jazzmies, kun vihdoin perustelit näkemyksesi hyvin, niin se oli täyttä asiaa!
 
Mä olen sitä mieltä että soittajien pitäisi valita omat soittimensa sen mukaan mitä itse tykkäävät siitä. Ei sen mukaan että "Jazzmies sanoi että Paisteet ovat paskat" tai sen perusteella että "Jokumuu sano että Zildjianit ovat parhaat, osta ne". Vaan sen perusteella että mennään liikkeeseen/liikkeisiin, testaataan pellit ja otetaan mukaan se mikä kuulosta parhaalta ja mihin rahaa on.
 
Jos joku haluaa soittaa metallia, niin soittakoon aivan vapaasti. Musiikin on tarkoitus olla kivaa, joten mikäs siinä jos tuplien soittaminen on kivaa. Jos ei siitä muut diggaa, niin ei se haittaa kunhan itellä on kivaa. Jos tykkää vetää kakkosnelosta, niin vetää sitten sitä.
 
Ostakaa ja soittakaa sitä mistä diggaatte eniten!
 
En keskusteluun mitään uutta tuo, mutta pakko sanoa että oli loistava puheenvuoro. Jopa plussan arvoinen.

Joo niskistä minäkin komppaan jokainen tykkää omasta tyylistään ja pelleistään, mutta vieläkään mulle ei tullu selväksi miten paiste olisi jotenkin enemmän heavy symbaali kun joku muu. Miksei paiste sovi jazziin niinkuin vaikka sitten joku zildjian. Mutta ilmeisesti jazzmies ei sitte muuta osaa kun lukea pellistä jos siinä lukee että jazz ride niin se on vaan jazz ride eikä mikään muu käy. Tietääkseni paistella ei ole jazz ride nimellä mitään peltiä niin siitäkö se syy sitten löytyi. Eikö tuon sinun pitkän kirjoituksen mukaankin musiikin pidä olla persoonallista ja silloinhan siihen juuri pitää käyttää niitä vehkeitä mitkä ei ole suoraan siihen genreen tarkoitettu.
 
Ja tosin jazzmiehen mielipiteet muuttuu niinkun yö ja päivä eli ei mitään rajaa.

Mutta ilmeisesti jazzmies ei sitte muuta osaa kun lukea pellistä jos siinä lukee että jazz ride niin se on vaan jazz ride eikä mikään muu käy.
 
Jätkällä meni pointti niin ohi, että olisi melkein plussan paikka. Saat kuitenkin vain tällaisen moraalisen tunnustuksen. Rasti seinään.

Joo niskistä minäkin komppaan jokainen tykkää omasta tyylistään ja pelleistään, mutta vieläkään mulle ei tullu selväksi miten paiste olisi jotenkin enemmän heavy symbaali kun joku muu. Miksei paiste sovi jazziin niinkuin vaikka sitten joku zildjian. Mutta ilmeisesti jazzmies ei sitte muuta osaa kun lukea pellistä jos siinä lukee että jazz ride niin se on vaan jazz ride eikä mikään muu käy. Tietääkseni paistella ei ole jazz ride nimellä mitään peltiä niin siitäkö se syy sitten löytyi. Eikö tuon sinun pitkän kirjoituksen mukaankin musiikin pidä olla persoonallista ja silloinhan siihen juuri pitää käyttää niitä vehkeitä mitkä ei ole suoraan siihen genreen tarkoitettu.
 
Ja tosin jazzmiehen mielipiteet muuttuu niinkun yö ja päivä eli ei mitään rajaa.
 
Olen yrittänyt soittaa jazzia Paisteen Sound Creationin Dark Ridella, mutta siitä jäi kauneus puuttumaan. Traditional-sarjassa on myös yritystä, mutta todella hyvää yksilöä ei ole vielä kohdalleni sattunut, mutta varmaan siellä jossakin on myös onnistuneita yksilöitä. Omissa jazz ride -symbaaleissani ei lue mitään tyyppimerkintää, koska siihen aikaan niihin ei lyöty muuta kuin leima metalliin.
 
En hae koskaan persoonallista saundia, vaan mahdollisimman hyvää yksilöä. Muutenkaan en usko persoonallisuuteen, vaan yhteisölliseen, sisällöltään kestävään, puhuttelevaan ja perinnettä kunnioittavaan musiikkiin. Kerran minulla oli Kiinassa valmistettu Meinlin Dragon-ride, mutta se oli niin persoonallinen että se kuulosti jo humoreskilta.
 
Ja mitä tulee mielipiteisiini, ne saattavat vaikuttaa siltä, että ne vaihtelevat päivittäin. Mutta se ei pidä paikkansa, sillä mielipiteitteni taustalla on aina vakaa ja hyvin paistettu pihvi. Toki olen inhimillinen otus ja makutottumukseni muuttuvat. Silloin kun luulen löytäneeni oman lopullisen mielipiteeni, olen valmis eläkkeelle (vielä tosin 28:n vuotta työuraa jäljellä, jos vain terveenä pysyn).
 
Ajatukseni eri musiikeista ovat kaikki omiani, koska olen saanut mahdollisuuden soittaa kosolti eri musiikkeja urani aikana ja punnita niiden sisältöä: ensimmäinen vaihe oli punk 1979-1982; toinen oli Motörhead-vaihe 1982-1985; kolmas oli Rush- ja Yes-vaihe 1985-1988; neljäs oli speed metal ja King Crimson -vaihe 1988-1991; viides oli salsa- ja fuusiojazzvaihe 1991-1995; kuudes oli akustisen jazzin ja disco/pop/rock-vaihe 1995-2000; seitsemäs oli afroamerikkalaisen musiikin historiaan tutustumisen vaihe 2000-2003; ja tällä hetkellä on musiikin analyysin ja afrikkalaisen rummutuksen vaihe päällä. Omia musiikkia olen tehnyt kaiken aikaa välillä aktiivisemmin ja välillä en. Tässä tämä pakollinen biografiaosuus.
 
Ja mukavaa että provosoidutte kirjoituksistani, sillä se ei ole suoranainen tarkoitukseni. Tarkoitukseni on vain kirjoittaa ja ilmaista mielipiteeni tavalla, jonka purkaminen sillä hetkellä on mahdotonta. Kun saan ihastuksekseni lukea raivonpurkauksia kirjoituksiani kohtaan, joudun käymään asian mielessäni perinpohjaisesti läpi, ennen kuin osaan kirjoittaa perusteluni auki. Siis ensin huudan ja sitten analysoin oman huutoni myöhemmin, jos se on herättänyt vastauksia.

Porukka varmaan jo meikäläisen nimimerkin näkemisestä päättelee, että nyt on taas tulossa vuodastusta hevimiesten puolesta. Osa varmaan nauraa jo valmiiksi. Siinähän nauratte. Tästä foorumi on sellaisten elitististen paskanjauhajien keskinäisen perseennuolemisen kerho, että tiettyjen henkilöitten mielipiteet eivät jaksa enää edes kiinnostaa. Koko idea musiikista keskustelusta on mennyt täysin, kun niin selkeästi näyttää olevan olemassa kirjoittamattomat säännöt sille mistä täällä saa puhua. Metallista ei enää edes keskustella, se on vaan ilmeisesti tämän palstan vanhemman väestön vittuilulle sopiva väylä. Kylläpä onkin kivaa pennuille huudella kun ne eivät osaa soittaa, eivät osaa ostaa kamoja, eivät osaa kuunnella kunnon musiikkia, eivätkä osaa olla lapsellisuudessaankaan niin typeriä kuin kaiken innostuksen alas mollaava eliittiporukka, joka ei halua kanavoida tietämystään koskaan mihinkään hyödylliseen suuntaan.
 
Metallimusiikki antaa hyvin helposti väärän kuvan rumpujen soitosta ja moni tällä palstalla varmasti osaisi auttaa ymmärtämään sitä soittoa, että ne taikauskot raskaasta musiikista hälvenisivät (tarkoitan nyt juttuja tyyliin: "pitää olla iso setti ja isot rummut" ja "pitää lyödä saatanan lujaa" jne.). Mutta kun se on vaan niin paljon viihdyttävämpää itselle kun pääsee vähän märkäkorville vinoilemaan. Vaikeaa ymmärtää valitusta metallirumpalien soundeista ja soitosta, kun tietoa omaavat ihmiset tahtovat vain päästää pottuilemaan ja naureskelemaan keskenään nuoriherra x:n surkealle kapulatekniikalle ja lätiseville tomeille. X:hän ei halua kapulatekniikkaansa muuttaa, koska ei ole ottanut vanhojen partojen ilkeämielistä naureskelua vakavasti, eikä myöskään viritä tomejaan soimaan, koska vanhat parrat ovat hänet neuvoneet rumpunsa niin virittämään. Miksi? "Koska ainahan te hevimiehet niin teette." Ja mielessä se ilkeämielinen naureskelu jatkuu.
 
Jazzmiehen mielipiteitä on joskus pystynyt ihan oikeasti ajattelemaan, mutta tuo kommentti rytmimusiikin pilaamisesta oli kyllä liian paksua paskaa. Rytmimusiikin ovat pilaammassa kaavoihinsa kangistuneet kusipäät jotka eivät ole kiinnostuneet kuin oman asemansa pönkittämisestä. Täysin vastuuttoman ja lapsellisen kommentin jälkeen luullaan, että koko homma pannaan villaisella kun aletaan puhua nimimerkeistä, provosoinnista, huumorista jne. Ja senkin jälkeen jotkut juoksevat kielet ojossa suklaareiälle ja pyytävät guruja jakamaan viisauttaan. Eihän nyt tuollaisen auktoriteetin kanssa voi olla eri mieltä, sitähän voi tulla leimautuneeksi vaikka amatöörimäiseksi moukaksi.
 
Minä ainakin jatkan ylpeänä metallin soittoa, koska se on minusta helvetin hienoa musiikkia ja sen soiton ymmärtäminen on oma taitonsa. Eipä minua paljon haittaa jos joku haluaa jäädä kaikesta siitä ilosta paitsi minkä minä pääsen kokemaan.
 
Kiitos ja näkemiin.

Porukka varmaan jo meikäläisen nimimerkin näkemisestä päättelee, että nyt on taas tulossa vuodastusta hevimiesten puolesta. Osa varmaan nauraa jo valmiiksi. Siinähän nauratte. Tästä foorumi on sellaisten elitististen paskanjauhajien keskinäisen perseennuolemisen kerho, että tiettyjen henkilöitten mielipiteet eivät jaksa enää edes kiinnostaa. Koko idea musiikista keskustelusta on mennyt täysin, kun niin selkeästi näyttää olevan olemassa kirjoittamattomat säännöt sille mistä täällä saa puhua. Metallista ei enää edes keskustella, se on vaan ilmeisesti tämän palstan vanhemman väestön vittuilulle sopiva väylä. Kylläpä onkin kivaa pennuille huudella kun ne eivät osaa soittaa, eivät osaa ostaa kamoja, eivät osaa kuunnella kunnon musiikkia, eivätkä osaa olla lapsellisuudessaankaan niin typeriä kuin kaiken innostuksen alas mollaava eliittiporukka, joka ei halua kanavoida tietämystään koskaan mihinkään hyödylliseen suuntaan.
 
Metallimusiikki antaa hyvin helposti väärän kuvan rumpujen soitosta ja moni tällä palstalla varmasti osaisi auttaa ymmärtämään sitä soittoa, että ne taikauskot raskaasta musiikista hälvenisivät (tarkoitan nyt juttuja tyyliin: "pitää olla iso setti ja isot rummut" ja "pitää lyödä saatanan lujaa" jne.). Mutta kun se on vaan niin paljon viihdyttävämpää itselle kun pääsee vähän märkäkorville vinoilemaan. Vaikeaa ymmärtää valitusta metallirumpalien soundeista ja soitosta, kun tietoa omaavat ihmiset tahtovat vain päästää pottuilemaan ja naureskelemaan keskenään nuoriherra x:n surkealle kapulatekniikalle ja lätiseville tomeille. X:hän ei halua kapulatekniikkaansa muuttaa, koska ei ole ottanut vanhojen partojen ilkeämielistä naureskelua vakavasti, eikä myöskään viritä tomejaan soimaan, koska vanhat parrat ovat hänet neuvoneet rumpunsa niin virittämään. Miksi? "Koska ainahan te hevimiehet niin teette." Ja mielessä se ilkeämielinen naureskelu jatkuu.
 
Jazzmiehen mielipiteitä on joskus pystynyt ihan oikeasti ajattelemaan, mutta tuo kommentti rytmimusiikin pilaamisesta oli kyllä liian paksua paskaa. Rytmimusiikin ovat pilaammassa kaavoihinsa kangistuneet kusipäät jotka eivät ole kiinnostuneet kuin oman asemansa pönkittämisestä. Täysin vastuuttoman ja lapsellisen kommentin jälkeen luullaan, että koko homma pannaan villaisella kun aletaan puhua nimimerkeistä, provosoinnista, huumorista jne. Ja senkin jälkeen jotkut juoksevat kielet ojossa suklaareiälle ja pyytävät guruja jakamaan viisauttaan. Eihän nyt tuollaisen auktoriteetin kanssa voi olla eri mieltä, sitähän voi tulla leimautuneeksi vaikka amatöörimäiseksi moukaksi.
 
Minä ainakin jatkan ylpeänä metallin soittoa, koska se on minusta helvetin hienoa musiikkia ja sen soiton ymmärtäminen on oma taitonsa. Eipä minua paljon haittaa jos joku haluaa jäädä kaikesta siitä ilosta paitsi minkä minä pääsen kokemaan.
 
Kiitos ja näkemiin.
 
SAIT PLUSSAN!

eihän tänne uskalla enää kirjoittaa mitään.
Hyvää tekstiä jokaisella, ja hyviä pointteja...

Porukka varmaan jo meikäläisen nimimerkin näkemisestä päättelee, että nyt on taas tulossa vuodastusta hevimiesten puolesta. Osa varmaan nauraa jo valmiiksi. Siinähän nauratte. Tästä foorumi on sellaisten elitististen paskanjauhajien keskinäisen perseennuolemisen kerho, että tiettyjen henkilöitten mielipiteet....
 
Mietin pitkään mitä tähän kirjoittaisin, mutta aika hiljaiseksi veti tuo kannanotto. Pystyn hyvin jakamaan monet näkemyksistäsi, ja tämä mainitsemasi auktoriteettien anusreiän lipominen ja elitistinen paskanjauhanta niistä nousevat ehkä vahviten pinnalle.
 
Mutta metallimusasta keskusteleminen ja nuorempien metallidiggareiden ohjeistaminen tuntuvat olevan mahdottomia yhtälöitä. Voimathan siinä menee kun yrität minkäänlaisia muita näkemyksiä takoa junnun pähään, jonka silmissä kimaltelee vain Joey Jordison pingviininaamarissaan polkemassa kolmeasataa tuplillaan. Ja metallimusiikista keskustelemisen päättömyyden voi todeta metallipalstalta. Ei sinne jaksa enää kirjoitella edes kommentteja, eikä suurinta osaa aiheista kahlata edes puoliksi läpi. Mutta, oikeassa olet siinä, että metallimusiikin yleinen sorsiminen käy hermoille. Ja siihen täällä rummut-palstalla kohtaa päivittäin. Toisaalta nämä tuhannet ja taas tuhannet "kuinka kovaa pääsette tuplapedaaleilla"-topicit käyvät ymmärrettävästi ihmisten hermoille.

Rankasti olen Aegiksen kannalla, plussaa sinulle.
 
Siis tämä on foorumi, ei mikään päänaukomispaikka. On todella ärsyttävää, kun joidenkin ego ei mahdu edes sitä kaksimegasta ADSL:ää pitkin kuvaputkelle. Suhteellisen syvältä on myös se, että nämä egottajat luulevat olevansa jotenkin parempia. Jos joku ammatikseen soittaa rumpuja ei hänellä ole mitään oikeutta alkaa kokemattomammilleen päätään aukoa. Toisaalta ihmisten luontaisiin tarpeisiin seksin ja syömisen lisäksi kuuluu pätemisen tarve. Eli jos joillakin on tietämystä sitä voi jakaa myös vähän vähemmän aggressiivisesti. Ei se välttämättä ole se "way to go", jos ammattilainen siitä tykkää.
 
Ei kukaan ole seppä syntyessään, eikä varsinkaan rumpali. Kapulaotteilla ja rumpujen virityksellä/asettelulla ei ole mitään merkitystä niin kauan, kuin soittaja ymmärtää omat taitonsa (ei lesoa) ja hänellä on hauskaa.
 
On myös hassua kuinka jotain merkkiä dissataan. Juuri tämä Paiste - Zildjian asettelu lähinnä huvittaa. Jos Paisteet ovat paskoja jonkun mielestä, niin ei kukaan siitä mitään hyödy, jos sitä toitottaa joka paikassa. Ääni on vain ääniaaltoja eri taajuuksilla. Jotkut symbaalit värähtelevät eri tavalla, kuin toiset. Tästä johtuen on todella henkilökohtainen asia mikä miellyttää korvaa.