Kitarat: kitarakamat ›

Vaahterakaula !? .... varmastiko... ja kyseessä on siis Les Paul ei siis L6 S, joista suurin osa Suomeen tulleista oli luonnonpuunvärisiä ja huomattava osa vaahterakaulalla (otelaudalla), lankun muotohan on lähes Les Paul kuten oli myös Marauderissa ja S1-mallissakin.
 
Epäilen syvästi ettei vaahterakaulalla ( vai otelaudalla ) ole tehty ainakaan standart tai custom malleja ellei sitten joku ole tilauksesta sellaista teettänyt.
 
Kyllähän noita luonnonpuu Lepoja aina silloin tällöin näkee, Järvisellä oli aikanaan sellainen ja Grazy Heiskasellakin muistaakseni.
 
Arvostettu pinta 70-luvullahan niillä soittavat sellaiset tyypit kuin Mick Ronson ja Marc Bolana, Schallerit eivät mielestäni haittaa jos kunto on hyvä niin pyydä 1800 - 1900 €:tä alkuperäisen laukun kanssa.
 
Älä tee sähköille mitään, Les Pauliin sopivia vaihtomikkejähän on paljon, mutta jos ole myymässä niin vaihtomikit eivät nosta hintaa, investointisi menee vain hukkaan.
 
En ole viellä ihan varma oonko myymässä ku itsekkin diggailen sillä soitella. Tekisi vaan mieli vaihtaa noi SD mikit ja kuunnella miten se vaikuttaa soundiin. Sitte jos myyn sen niin laitan tietenkin alkuperäiset mikit takaisin paikoilleen. Jotain tollasta hintaa ajattelinkin.
 
Mick Ronsonin keppi oli muuten Gibson les paul Custom -68 (Black Beauty) josta oli hangattu musta väri pois ja jätetty naturaliksi. Ihan tyylikkään näkönen (http://home.swipnet.se/~w-54404/).

Vaahteraotelaudalla sai Les Paul Customia ihan valinnaisena (ei siis Custom Shop) vuosina 75-jotain 81)
 
Mielenkiintoinen tieto, eipä ole osunut koskaan kohdalle.
Enkä nähnyt myöskään lehdissä tai kirjoissa, mutta uskon, koska olen huomannut, että tiedät mistä puhut kun Gibsoneista on kyse.
 
Onko sinulla tietoa paljonko noita vaahtera Lepoja on valmistettu kaikenkaikkiaan?

Mick Ronsonin keppi oli muuten Gibson les paul Custom -68 (Black Beauty) josta oli hangattu musta väri pois ja jätetty naturaliksi. Ihan tyylikkään näkönen (http://home.swipnet.se/~w-54404/).
 
Totta tuohan oli melko tavallista 70-luvulla. Baconin Les Paul kirjassa on kuva Jeff Beckin 50-luvun flame top sunburnst Lepasta, joka on hiottu naturaliksi 70-luvun alussa Aaarghh.....
 
Mutta Mick Ronson soitti myös ilmeisesti tehtaalta saakka naturalia standart-mallia olen itseasiassa nähnyt sellaisen hänellä keikallakin.
 
Soundihan Ronsonilla oli aivan jumalattoman hyvä, kuunteleppa vaikka Bowien Aladin Sane ja Ziggy Stardust levyjä.

Mielenkiintoinen tieto, eipä ole osunut koskaan kohdalle.
Enkä nähnyt myöskään lehdissä tai kirjoissa, mutta uskon, koska olen huomannut, että tiedät mistä puhut kun Gibsoneista on kyse.
 
Onko sinulla tietoa paljonko noita vaahtera Lepoja on valmistettu kaikenkaikkiaan?
 
Tieto löytyy kans Tony Baconin "50 Years of the Gibson Les Paul" - kirjasta (jonka avulla on mahdollista näemmä saavuttaa "gurun" status... :p )mutta tieteskään siellä ei ole eritelty valmistusmääriä. Erittäin perustelematon veikkaus on aikakauden valmistussysteemit tuntien: ainakin enemmän kuin 40. Gibsonhan teki ei-custom shop - kitarat aina "batcheissa" eli täysinä telineinä. Poislukien tosiaan nuo custom shopin kepit joita voi olla yksittäin ynnä sitten jotku kehittely- ja koemallit joita voi olla tosiaan alta 40:n per valmistuserä. Mutta koska vaahteracustomi on kuvattu jopa joissain luetteloissa niin ei se ihan koekappaleasteelle ole jäänyt. Nähnyt en kylläkään ole.
Ja tosiaan, tuolla toisaalla todettu asia: samaa mieltä olen että LP De Luxe on varmaan vintage-Giboista yleisin Suomessa. Sen baby-humbuckerit vaan ei ole samat kuin Firebirdeissä vaikka ovatkin saman kokoiset. Firebirdin pikkuhumpareissa ei ole säädettäviä napapaloja.

Epäilen syvästi ettei vaahterakaulalla ( vai otelaudalla ) ole tehty ainakaan standart tai custom malleja ellei sitten joku ole tilauksesta sellaista teettänyt.
 
Heh! Pakko se on uskoa, että vaahterakaulainen Gibson Les Paul Standard on olemassa, kun minulla semmoinen kerran on. Liimakaula tietenkin. Otelauta ei kylläkään ole vaahteraa vaan ruusupuuta, kuten muissakin Standardeissa. Ja sarjanumeron perusteella on siis vuodelta 1980. Eikä ole myytävänä...

Heh! Pakko se on uskoa, että vaahterakaulainen Gibson Les Paul Standard on olemassa, kun minulla semmoinen kerran on. Liimakaula tietenkin. Otelauta ei kylläkään ole vaahteraa vaan ruusupuuta, kuten muissakin Standardeissa. Ja sarjanumeron perusteella on siis vuodelta 1980.
 
Varsin uskon että on sillä vaahteraKAULA on varsin tavallinen Gibsoneissa.Mahongin ohella. Vaahteraotelauta tässä nyt on hämmennystä herättänyt. Sorry sekaannus. Tosiaankin vähän mallista ja rakennusvuodesta riippuen Les Pauleista löytyy molempia, sekä vaahtera-että mahonkikaulaisia. Luetun ymmärtämistä täytynee kehittää....voi minnuu.