Kitarat: kitarakamat ›

Mukavaa että rehellisiä ihmisiä on olemassa, soitinten varastamisesta minimituomio pitäisi olla vähintään elinkautinen.
 
Käsintehdyn hyvä puoli on se että tekijät yleensä muistavat kaikki kitaransa ja myös niiden asiakkaat.
 
Muuten ottakaa aina kaikista kitaroistanne kuvia. Eli vähintää yksi yleiskuva jossa olet itse kitaran kanssa pari yksityiskohtaa jossa on yksilölle tyypillisiä piirteitä (vaikka kolhuja) ja yksi kuva, josta sarjanumero on luettavissa ja säilyttäkää kuitti varmassa tallessa. Jos kitara on yksityiseltä ostettu tehkää kauppakirja.

soitinten varastamisesta minimituomio pitäisi olla vähintään elinkautinen
 
Yleensä varastamisesta tai toisen tavaroitten särkemisestä pitäs ottaa minimissään henki pois! Meinaan kävin keikan jälkeen kaljalla (Turuus), ja joku roitsu potkas autosta peilin paskaks. Kiitti vielä skitan palauttajalle.

Vastaava tapaus kävi minullekkin.
Tein kaverille Telemallisen kitaran vuoden 2001 lopulla.
Kitara pöllittiin keikalta syyskuussa 2002.
Käväisin tän vuoden tammikuussa Helsingi Puotinharjussa olevassa käytettyjen tavaroiden kaupassa ja kuinka ollakkaan, siellähän se kitara oli myytävänä, myyjälle kerrottuani, että kitara on varastettu, myyjä sitten otti sen nolona veke hyllystä ja siirsi takahuoneeseen.
Varkaan tiedot poliisin tiedossa, eli saas nähä kuinka äijän käy.(tuskin mitenkään)
 
Erikoista tässä tapauksessa oli se, että tekijä löytää tekemänsä soittimen.
(Olihan se vähän liikuttava tilanne.)