Kitarat: kitarakamat ›

Kiinnostaa lähinnä onko eroja kaulassa, rungon paksuudessa, painossa, mikeissä jne.
Itseäni kiinnostais toi Studio malli, mutta mitä meinaa
"Les Paul Standard with minimal opticaldesign changes"?
 
T:Hannu

Kiinnostaa lähinnä onko eroja kaulassa, rungon paksuudessa, painossa, mikeissä jne.
 
Eroja on mallien sisälläkin noissa kaikissa. Pääasialliset erot mallien välillä ovat: Studio - ilman rungon ja otelaudan reunalistoja, otelautamerkit vuosimallista riippuen dot, ½trapezoid ja trapezoid (se semmonen vinosuunnikas), Standard reunalistat, trapezoidimerkit, Custom - monikerrosreunalistat, ebony-otelauta (75-81 saatavissa natural-väriin myös vaahteraotelauta!!) jossa neliö helmiäisblokit, merkki MYÖS ensimmäisessä nauhavälissä (koskee kaikkia Customeita, myös SG Customia ja Firebird seiskaa mm.)
Jos mallinimessä on perässä Plus esim. Studio Plus niin siinä on vähintään kahden A:n loimuvaahterakansi.
Tuota en tiedä mitä meinaa minimal optical changes, se on varmaan jonkun myynti-ilmoituksesta ettei ole suuria muutoksia tehty kitaraan, esim. ei ole Miranoolilla maalattu retliiniksi. =)

 
Tuota en tiedä mitä meinaa minimal optical changes, se on varmaan jonkun myynti-ilmoituksesta ettei ole suuria muutoksia tehty kitaraan, esim. ei ole Miranoolilla maalattu retliiniksi. =)
 
Jos tuolla kuvaillaan Studio-mallia? Eli niinkuin Standard, mutta "pienimmillä mahdollisimmilla ulkonäöllisillä muutoksilla" eli ei reunalistoja bodyssa ja otelaudassa = Studio.

Jos tuolla kuvaillaan Studio-mallia? Eli niinkuin Standard, mutta "pienimmillä mahdollisimmilla ulkonäöllisillä muutoksilla" eli ei reunalistoja bodyssa ja otelaudassa = Studio.
 
Joo toi oli T-kaupan mainoksesta. Mutta ei siis eroja rungon paksuudella tai kaulan paksuudella. Se Goth malli on ilmeisesti kuitenkin kevyempi ja ohuempi? Onko noista reunalistoista jotain iloakin?

Joo toi oli T-kaupan mainoksesta. Mutta ei siis eroja rungon paksuudella tai kaulan paksuudella.
 
Fox tietänee vuosikerta- ja mallimerkintäeroista enemmän, mutta periaatteessa ei eroa. Lienevätkö nuo Studiot sitten 50- vai 60-luvun kaulaprofiileilla, Standardiahan saa molemmilla nykyään.
 
Se Goth malli on ilmeisesti kuitenkin kevyempi ja ohuempi?
 
Kevyempi ainakin, erilaiset mikit ja IMHO huonompi viimeistely. En oikein laske Les Pauliksi edes, rumakin kuin perhana.
 
Onko noista reunalistoista jotain iloakin?
 
Silmäniloa :) Turhamaisille, kuten minulle tarkoitettuja :)

Ja juuri kun olin kadonnut kyberavaruuden reunoille....
Jees, AFIL selvittikin nuo pääasialliset kaulaan kohdistuvat erot. Tietty aine: mahonki LP:ssa ja vahtera Srt:ssa. Mutta niinkuin jo tuossa ekassa postauksessa totesin, eroja on jopa mallien sisälläkin G:llä melkoisesti eri vuosina. Tuosta Studion kaulaprofiilista:eiköhän se ole sellainen "yleisprofiili" erotuksena noista reissue- ja historic reissue Standardeista joissa on tavoiteltu jotain tiettyä vuosikertaa.
Reunalistat on peruja (huhu) jo -52 Gold Topista kun ei tarvinnu sitä vaahterakannen reunaa niin näkösällä pitää ja reunalistat olivat Gibsonin kaikissa muissakin kitaroissa. Siis niissä isomahasissa orkesteri - ja jazzkitaroissa niin tehtaalla oli "keittotaito hyppysissä" toisin kuin sillä toisella...
Ihan ne on ns. eye candya - tärkeää sekin kuten AFIL huomioi. Jos katsoo jotain Turseria, Romania, Boguee tai jotain Jenkkilän pikku valmistajaa ja niiden custom-keppejä niin helmiäistä, pearloidia ja abalonee eivät säästele. Joskus mauttomuuteen asti tulee niitä laittaa. Ni! (vrt:Knights who say...) =)

Joo tolla reunalistallahan on ollut aluperin tarkoitus eli sauman peittäminen, joka on sitten hämärtynyt. Gibson itse hämärsi sen 54 Les Paul Custom mallilla, jossa ei ollut vaahterakantta (vuodet 54-60) silti siinä oli reunalista, jotta se ei olisi halvemman näköinen kuin standart, sinänsä huvittavaa on että Custom mallin tuotantokustannukset olivat silloin halvemmat kuin standart mallin vaikka myyntihinta oli kalliimpi. Mutta Gibson on aina osannut tuote differoinnin.
 
Muuten 50-luvulla ei varsinaisesti ollut mallia Standart vaan se oli Les Paul Model, ja lisäksi Custom, Special sekä Junior mallit joihin koko nykyinenkin Gibson keskustelu ja mallisto perustuvat.
 
On jännä huomata että 70-luvun Gibson Les Paul De Luxe tuntuu olevan nuoremmille soittajille täysin tuntematon, vaikka niitä on valmistettu todella paljon ja näppituntumalla väittäisin että Gold Top De Luxe on 70-luvulla eniten maahan tuotu Les Paul malli.
 
Millaista hintaa muuten pyydetään tällä hetkellä Gold Top De Luxesta? Mikithän eivät ole kovin arvostetut, joka sinällään sekin on hieman outoa koska ne ovat samat Epiphonon perua olevat minihumpparit kuin Firebirdissäkin jossa niitä taas arvostetaan suuresti. Muuten kitara on sama kuin erittäin arvostettu ja keräilty -67 (oikeastaan -68) Les Paul standart P90 mikeillä (jotka sopivat myös suoraan De Luxeen).

 
On jännä huomata että 70-luvun Gibson Les Paul De Luxe tuntuu olevan nuoremmille soittajille täysin tuntematon, vaikka niitä on valmistettu todella paljon ja näppituntumalla väittäisin että Gold Top De Luxe on 70-luvulla eniten maahan tuotu Les Paul malli.
 

 
Saattaa johtua siitä, ettei noita liiemmin pyöri missään, ainakin suhteessa Customeihin, Standardeihin ja Studioihin.
 
Yhden olen livenä nähnyt Kitarapajalla joskus viime vuonna.

On jännä huomata että 70-luvun Gibson Les Paul De Luxe tuntuu olevan nuoremmille soittajille täysin tuntematon, vaikka niitä on valmistettu todella paljon ja näppituntumalla väittäisin että Gold Top De Luxe on 70-luvulla eniten maahan tuotu Les Paul malli.
 
Niin, ei noita liikaa ole eteen tullut. Ehkä nuoreman polven soittajat ei noita näe, kun wanhukset ei niitä laita kiertoon ;o)
Kie Von Hertzen taitaa tosin moiselle veivata - silloin kun Lesteriin tarttuu.
 
Vai passaa tuohon suoraan P-90:set. Noh, jos omiin telineisiin moinen kitara joskus (jotenkin mystisesti) eksyy, taitaa olla asiaa mikkikauppaan.

Vai passaa tuohon suoraan P-90:set. Noh, jos omiin telineisiin moinen kitara joskus (jotenkin mystisesti) eksyy, taitaa olla asiaa mikkikauppaan.
 
Passaa passaa, silleehän tuo malli sai alkunsakin kun Gibsonilla oli Epiphone,Inc:n oston jälkeen varastollinen Epin vanhoja pikkuhumbukkereita (edelleen olen sitä mieltä että se on eri mikrofoni kuin Firebirdin originaali, varmistusta hain D.Brosnacin Electronics workbookista) ja vanhoja LP:n runkoja jotka oli jyrsitty soapbareille. Nämä komponentit yhdistämällä tuli markkinoille Les Paul De luxe 1969.Ensimmäiset oli itseasiassa varustettukin P-90:sillä kertoo Tony. Siis Bacon.

Vai passaa tuohon suoraan P-90:set. Noh, jos omiin telineisiin moinen kitara joskus (jotenkin mystisesti) eksyy, taitaa olla asiaa mikkikauppaan.
 
Olen nähnyt Suomessakin pari De Luxea joiden mikit on vaihdettu P90:siin, suositeltava muutos.

Olen nähnyt Suomessakin pari De Luxea joiden mikit on vaihdettu P90:siin, suositeltava muutos.
 
Tuossa tosin jäänee sitten mikin kehyksien ruuvin reiät ilkeästi näkyviin? Vai tuleeko se kehys sinne kolon "sisään" siten, ettei kanteen porata reikiä ollenkaan?

Tuossa tosin jäänee sitten mikin kehyksien ruuvin reiät ilkeästi näkyviin? Vai tuleeko se kehys sinne kolon "sisään" siten, ettei kanteen porata reikiä ollenkaan?
 
Juuri noin se tulee, siksipä helppo siirtyä P-90:n. Itseasiassa mallistossa oli myös Prodeluxe - malli soapbareilla.

Oisko noista sivuista apua, mulle ainakin oli. Mitä muuten kommentoitte hintatasosta ?? Kannatta selailla sivuja tunnollisesti, sieltä löytyy soittajalle vaikka mitä mallistoa.
 
http://www.guitar24.de/
http://www.ppc-music.de/
 
Pistin googlen hakusanoiksi "les paul" ja sivujen sijainniksi language toolseista Germanyksi ja linkkejä tuli vaikka miten, suurin osa joitain artikkeleitä.
 
Mulla kun on työreissuista kerääntynyt niitä bonuspojoja niin että saisin kolme saksanlentoa n. 5 euroo kappaleelta. Auton kävin jo hakemassa, lennot maksoi 32 mk toissa vuonna.