Yleistä keskustelua musiikista ›

Se on konventionaalinen moraalikäsitys. Seuraava aste olisi postkonventionaalinen käsitys, jossa ajatellaan lakien yms. toimivuutta ja kyseenalaistetaan asioita sekä tehdään päätökset oman moraalin ja järjenkin avulla, tiedostaen. Ei sokkona auktoriteettien mukaan ja porsaanreikiä etsien.
 
Harva tuolle tasolle pääsee tai haluakaan, koska siellä pitää itse osata perustella tekemisensä ja päätöksensä.
 
Ai että harva kävelee punaisia päin, jos autoja ei näy?

En jeesustele, en halua aloittaa sadatta keskustelua p2p-ohjelmista.
Ihmettelen vaan mistä hemmetistä nää asenteet istuttuu nuorisoon.
 
Lainaan itseäni. Siitä, mitä kaikkea hyötyä ja haittaa p2p-ohjelmista on, on puhuttu tällä foorumilla vaikka kuinka paljon.
 
Haluan vaan tietää, mikä on ihmisten peruste sille, että ei ajatella lainkaan äänitteen tekijöitä.

Lainaan itseäni. Siitä, mitä kaikkea hyötyä ja haittaa p2p-ohjelmista on, on puhuttu tällä foorumilla vaikka kuinka paljon.
 
Haluan vaan tietää, mikä on ihmisten peruste sille, että ei ajatella lainkaan äänitteen tekijöitä.
 
Ite oon sitä mieltä, että se musiikki ei ole niille urpoille niin tärkeää että aletaan tommosia sen kummemin miettimään. Imutetaan vaan joku hyvä biisi ku kuullaan radiossa ja sitten unohetaan se ja seuraavaa kehiin...Kyllä aina kuitenkin löytyy se uusi hyvä biisi jostain...Ei niitä paskaakaan kiinnosta sen artistin tekemä duuni. Se on vaan se biisi mikä imutetaan...Kertakäyttötavaraa on musiikki heille?

Perseestähän tuo on, että elanto ei mene työstä tekijöille. Mutta jos tuosta jotain hyvää pitää sanoa, ni ainaki parempaa musiikkia tullaan tekemään. Kuulee enemmän->opettelee enemmän->tekee parempaa musaa. Näin minä nään tuon.

Ai että harva kävelee punaisia päin, jos autoja ei näy?
 
No ehkä tuo postkonventionaalinen moraalikäsitys osaltaan sisältää tuonkin, mutta paljon muutakin :)
 
Teoria vain on se.

Tää Janne F:n juttu oli kouluesimerkki siitä, mitä aiemmin kirjoitin. Et sikäli kannattaa lukea ajatuksella.

Itse en vetäisi hirveän suuria johtopäätöksiä nuorison asenteista yhden Suosikissa pidetyn gallupin perusteella.
 
Mielummin olisin huolestunut siitä, että niin moni levyttävä artisti tuntuu haluavan ennemmin saada rahaa kuin sitä, että ihmiset kuuntelisivat heidän musiikkiaan. Onneksi poikkeuksiakin löytyy: http://www.wired.com/news/print/0,1294,65688,00.html

Itse en vetäisi hirveän suuria johtopäätöksiä nuorison asenteista yhden Suosikissa pidetyn gallupin perusteella.
 
Varsinkin, kun kysymys oli aseteltu tyyliin "oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi", eli se sisälsi jo itsessään virheellistä tietoa. Ja gallup tehtiin netissä, mikä vääristää jo sinällään tuloksia.
 
Jos 80-luvulla olisi kysytty samaa levyjen äänittämisestä kasetille, mitenköhän vastaukset olisivat jakautuneet.

Tää Janne F:n juttu oli kouluesimerkki siitä, mitä aiemmin kirjoitin. Et sikäli kannattaa lukea ajatuksella.
 
Pointtini oli se, että mitä enemmän asioista levitetään väärää tietoa, sitä vaikeampaa niistä on keskustella asiallisesti. Mutta se ei ilmeisesti siis avautunut sulle?

Joittenkin tutkimusten mukaan, joihin en nyt lähde lähteitä kaivamaan, mutta joihin muun muassa Matti Wuori ahkerasti viittailee, on suomalainen erityispiirre ajatella vain sitä, kieltääkö lain kirjain jonkun jutun ja vielä erikseen, onko vaarana saada rapsuja.
 
Kyllä tuo pätee ihan joka maailmankolkkaan.

Pointtini oli se, että mitä enemmän asioista levitetään väärää tietoa, sitä vaikeampaa niistä on keskustella asiallisesti. Mutta se ei ilmeisesti siis avautunut sulle?
 
Hyvä pointtihan tuo on. Onhan tuossa vaahtoamisessa paljon sitäkin, että musiikkiteollisuus oikeasti huomasi liian myöhään, että verkkolevitystä vastaan on mahdotonta taistella ja heidän omat keinonsa hyödyntää sitä (iTunes jne.) olivat varsin lapsenkengissä. Ensin yritetään aina tapella vastaan, kunnes on myönnyttävä siihen, että ko. formaatti on otettava itsekin haltuun ja voitettava kamppailu sillä, että tuodaan vaihtoehto siihen rinnalle.
 
Kyllä moni lataisi mielellään kohtuullista korvausta vastaan musiikkinsa alkuperäislähteistä, virusriskienkin takia jo. Aika näyttää...

Onhan tuossa vaahtoamisessa paljon sitäkin, että musiikkiteollisuus oikeasti huomasi liian myöhään, että verkkolevitystä vastaan on mahdotonta taistella ja heidän omat keinonsa hyödyntää sitä (iTunes jne.) olivat varsin lapsenkengissä. Ensin yritetään aina tapella vastaan, kunnes on myönnyttävä siihen, että ko. formaatti on otettava itsekin haltuun ja voitettava kamppailu sillä, että tuodaan vaihtoehto siihen rinnalle.
 
Sama tapahtui 80-luvun alussa videonauhureiden kanssa. Elokuvayhtiö Universal haastoi Sonyn oikeuteen, koska heidän mielestään oli rikollista valmistaa videonauhureita, joilla voi nauhoittaa elokuvia. Lopulta Universal hävisi jutun.
 
Sittemmin Universal ja muut leffayhtiöt ovat varmaankin netonneet jokusen dollarin videovuokrausbisneksestä.

Ennen oli vinyylin hinta suunnilleen ~60 markkaa, euroissa se olis 10€.
Ja silti CD:t myydään puolet kalliimmalla.
 
Ei voi verrata. Se mikä oli 60 markkaa ennen ei todellakaan ole sama kuin nykyään 10 euroa. Siis jos puhutaan ajasta, jolloin suurin osa levyistä myytiin vinyyliformaatissa.
 
Inflaatiot ja hintaindeksit on aika mielenkiintoinen juttu. Veikkaan, että tuo mainitsemasi viinyylin vanha hinta olisi nykyrahassa suunnilleen samaa luokkaa kuin cd-levyjen nykyhinta keskimäärin.

Joittenkin tutkimusten mukaan, joihin en nyt lähde lähteitä kaivamaan, mutta joihin muun muassa Matti Wuori ahkerasti viittailee, on suomalainen erityispiirre ajatella vain sitä, kieltääkö lain kirjain jonkun jutun ja vielä erikseen, onko vaarana saada rapsuja. Muualla EU:n alueella ajatellaan niin päin, että onko joku asia oikein ja tehdään sen mukaan. Silloin lainkuuliaisuus saattaa tosin vähetä.
 
Mistä lienee tämä tullut. Amerikkalaisista oikeussarjoista ja siellä tapahtuvasta pilkunviilaamisesta? Vai peräti siitä, että Suomessa on lyhyessä ajassa modernisoitu saalistus ja ahneus hyväksyttäviksi jutuiksi.
 
En nyt ihan tuota allekirjoittaisi.
 
Yksi syy voi löytyä suomalaisesta kulttuurista. "Kaikki kiva on kiellettyä" -ajattelu on hyvinkin voinut saada alkunsa siitä, että tänne tuotiin väkisin kristinusko, jossa kansaan iskostettiin luterilainen herranpelko.
 
Ankara verotus kannustaa kiertelemään pykäliä. Siksi suomalaiset ovat niin innoissaan, kun löytävät laista jonkin porsaanreiän. En tiedä, olisiko missään muualla maailmassa voitu nähdä esimerkiksi sitä villitystä, että maahan aletaan yhtäkkiä laivata vanhoja jenkkifarmareita, joihin laitetaan puupenkit ja kahdeksankympin lätkä, jotta päästään näyttämään verottajalle pitkää nenää.
 
Myös tsaarin ajalta periytyvä byrokratia voi olla yksi syy tähän mentaliteettiin. Sitä taustaa vasten on muuten ihme, että Suomi on niinkin vähän korruptoitunut maa. Yleensähän byrokratia ja korruptio kulkevat käsi kädessä.
 
Mutta mitä tulee oikeuskulttuureihin, Suomi ei ole lainsäädännöltään mitenkään pikkutarkka maa.
 
Suomi ja muut Pohjoismaat, suurin osa entisistä itäblokin maista sekä Sveitsi, Italia ja Japani kuuluvat ns. germaaniseen oikeusjärjestelmään. Lainsäädäntö ei ole kovin yksityiskohtaista, vaan paremminkin periaatetasoista. Tuomioistuimessa annetaan sitten riitatapauksissa ratkaisuja, joista ilmenee, miten lakia sovelletaan yksittäistapauksissa.
 
Sen sijaan romanistisessa oikeuskulttuurissa lait ovat todella yksityiskohtaisia. Tähän oikeuskulttuuriin kuuluvat mm. Ranska, Espanja ja Benelux-maat. Lainsäädäntövaiheessa yritetään ottaa huomioon kaikki mahdolliset yksittäistapaukset. EU:n vaikutuksesta Suomikin on lipunut lähemmäs romanistista, pikkutarkkaa oikeuskulttuuria.
 
Anglosaksisessa oikeuskulttuurissa lait antavat vain suuntaviivoja. Oikeuskäytäntö on tärkeämpi kuin lait. Riidoissa ratkaisut voidaan hakea jopa satoja vuosia vanhoista tuomioistuimen päätöksistä. Tämän takia sivustolta www.dumblaws.com löytyy lähinnä yhdysvaltalaisiin, kanadalaisiin ja australialaisiin tuomioistuimien päätöksiin perustuvia lakeja.
 
Erikseen ovat vielä uskonnolliset oikeusjärjestelmät (esimerkiksi islamilaisissa maissa) ja kaukoidän oikeuskulttuuri, jossa päämotiivina on ihmisten pelottelu. Idässä katsotaan, että on halveksuttavaa, jos ihmiset eivät löydä sovintoa ilman oikeudenkäyntejä. Tuomioistuimessa voidaan antaa tarkoituksella mielivaltaisia tuomioita, jotteivät ihmiset veisi riitojaan oikeuteen.
 
Mutta tämä tästä luennosta. Ugh.

Ei voi verrata. Se mikä oli 60 markkaa ennen ei todellakaan ole sama kuin nykyään 10 euroa. Siis jos puhutaan ajasta, jolloin suurin osa levyistä myytiin vinyyliformaatissa.
 
Tuolla on kätevä laskea noita jutskia: http://www.nordea.fi/fin/hen/sasi/rahanarvokerroin_laske.asp?navi=sasi

offtopik
Eli 60mk vuodelta 89 on noin 13,5 euroa nykyrahaa. Mutta indeksit ei toki toimi ihan tarkasti. Tässä valotetaan muutamia eri indeksien ongelmia:
http://eh.net/hmit/compare/
http://www.sls.lib.il.us/reference/por/features/98/money.html
/offtopik
 
Mutta tuo gallupkysymyksen tulos on aika törkeä. Jännä olisi kokeilla miten se muuttuu, jos ennen tuota olisi kysymys, "ei ole rahaa ostaa jääkiekkovehkeitä, joten saan varastaa ne kaupasta". Tai jos mukana ei olisi sanaa rikos. "Saako netistä warettaa, kyllä/ei." Kaikista tärkein kysymys lie kuitenkin "onko oikein, kyllä/ei."
 
Vai eikö nettiwaretuksen moraaliongelmaa ymmärretä lain? Miun pienet serkutkin warettaa, kotoa opittua se. Kun isukkinsa osti kaikki levyt ja pelit aina Tallinnasta ja Viipurista ja ties mistä. Ja suorastaan suuttui jos kehotti ostamaan levyn kaupasta. Melkein suutuin kun kysyi joskus jotta mitäs levyjä tuon sulle ens Pietarikierrokselta. Varmaan waretti minunkin levyt.
 
Saattaapi muuten olla erästä Teräsbetoniakin aika monet kappaleet viuhahtanut kotikoneiden sisuksiin tässä maassa...

Janne F: En nyt ihan tuota allekirjoittaisi...
 
Mä puhuin siitä, että tajuaa, mikä on oikein. Sä aloit saman tien vatvoa pykäliä...
 
PS: Korkea verotus...höpö höpö.

Mutta tuo gallupkysymyksen tulos on aika törkeä. Jännä olisi kokeilla miten se muuttuu, jos ennen tuota olisi kysymys, "ei ole rahaa ostaa jääkiekkovehkeitä, joten saan varastaa ne kaupasta".
 
Mun mielestä varastaminen on kyseenalainen termi, kun puhutaan aineettomista hyödykkeistä. Jonkin tuotteen varastaminen tuottaa suoria tappioita ja sen oikea omistaja menettää konkreettisesti jotain.
 
Ja tämä jälleen kerran ottamatta kantaa siihen, mikä on oikein ja mikä ei.
 
Vai eikö nettiwaretuksen moraaliongelmaa ymmärretä lain? Miun pienet serkutkin warettaa, kotoa opittua se. Kun isukkinsa osti kaikki levyt ja pelit aina Tallinnasta ja Viipurista ja ties mistä. Ja suorastaan suuttui jos kehotti ostamaan levyn kaupasta. Melkein suutuin kun kysyi joskus jotta mitäs levyjä tuon sulle ens Pietarikierrokselta. Varmaan waretti minunkin levyt.
 
Warettamista ja piratismia ei kannattaisi mainita edes samassa lauseessa, koska ne ovat niin erilaisia ongelmia.
 
Piratismi on paljon pahempi rikos kuin warettaminen. Siis sekä moraalisesti että juridisesti (koska kuten sanottua, warettaminen ei toistaiseksi ole laitonta).
 
Piratismissa joku hyötyy taloudellisesti toisen tekemästä työstä. Piraattilevyn ostaja myös saa itse fyysisen tuotteen, ei ainoastaan sen sisältöä. Ja nykyisin tuo tuote voi olla jopa parempi kuin alkuperäinen, koska laillisten levyjen kuuntelemista on rajoitettu kopiosuojauksilla.
 
Saattaapi muuten olla erästä Teräsbetoniakin aika monet kappaleet viuhahtanut kotikoneiden sisuksiin tässä maassa...
 
...ja nyt bändi kerää aikamoiset Teostot ja Gramexit radiosoitoista ja lienee yksi kesän suosituimmista festariesiintyjistä...

Mä puhuin siitä, että tajuaa, mikä on oikein. Sä aloit saman tien vatvoa pykäliä...
 
Ja sanoin lopuksi, että laki on laki, mutta moraali on moraali. Et vissiin jaksanut lukea sinne asti.
 
Jos käytetään lakiteknisiä termejä, niitä pitää käyttää oikein. Muuten ihmisiltä menee puurot ja vellit sekaisin. Toinen vaihtoehto on, että niitä ei käytetä ollenkaan, ja puhutaan asioista yleisellä tasolla. Oletko eri mieltä?
 
Eri koulukuntien oikeuskulttuureista kerroin sen takia, että musta on paljon rakentavampaa miettiä asioiden syitä kuin inistä seurauksista.
 
Korkea verotus...höpö höpö.
 
Voi **ttu näitä sun rakentavia kommentteja.
 
Kovin monessa maassa ei pidätetä palkasta kuuttakymmentä prosenttia veroa. Sen takia hyvätuloiset harjoittavat veroteknistä kikkailua esim. nostamalla palkkansa pääomatuloina tai siirtämällä omaisuuttaan firman nimiin. Oletko eri mieltä?
 
Sitten välilliset verot. Luitko esimerkkini autoveron kiertämisestä ja piilofarmareista? Jos auton hintaan lisätään yli sadan prosentin vero, totta kai veron kiertäminen houkuttaa. Entä onko henkilökuljetukseen käytettävän auton rekisteröiminen veroteknisistä syistä kuorma-autoksi sun mielestä moraalisesti oikein? Tuskin. Entä se, että risteilypaatit lilluvat kansainvälisillä vesillä, jotta ne saavat myydä verotonta viinaa?
 
Ole vain tahallasi eri mieltä, mutta niin kauan kuin sulla ei ole esittää mielipiteittesi tueksi mitään faktoja, kannattaisi mieluummin puhista itsekseen kuin haaskata bittejä turhaan paskapuheeseen.