Laulaminen ›

mutta ei sitä salamaniskussa korjata ja niinkuin sanoit voipi olla laulufiilikset aika matalalla muutaman oton jälkeen jos ei jälki kelpaa vieläkään.
 
Näinpä, viiteen otteeseen olen nyt liidit vetänyt narulle, aina on korjattu jonkin yksittäisen sanan ääntämyserhe. Ehkäpä tässä lopputulos sitten kuitenkin palkitsee...
 
Edit: Niinjuu, ihan täysin en tuota siun koko viestiä kuitenkaan allekirjoita. Jos aikaa on, niin hyvähän se on periaatteessa hinkata niin kauan kuin hermo kestää :D

Kyllä kai tuon ääntämisen tulee olla aika lailla kunnossa, vaikka kyllähän muutamat esim. suomalaiset bändit ovat menestyneet aika selvälläkin aksentilla.
 
Parempihan se yleisesti on, ettei aksentti kuulu läpi; toisaalta johonkin folkmetalliin joidenkin mielestä suomalainen tai ruotsalainen aksentti sopii todella hyvin.
 
Itselläni ei onneksi ääntämisongelmaa ole, koska olen asunut n. 5-vuotiaasta ulkomailla ja käyttänyt englantia pääkielenä.

Mun mielestä se ei aina oo ihan huono juttu jos sieltä kuuluu jonkin sortin suomalaisuus läpi :D Ei sillä, että ihan mitä sattuu huvittas kuunnella. Ennemminkin ärsyttää semmonen yliääntäminen jota joskus kuulee. Täällä on jo tullu sen verran kaikkea, että turha ruveta enempää kertaamaan. Kokonaisuus on mulle tärkein.

Ottaen huomioon, että englannin kielestäkin löytyy satoja murteita ja suurinta osaa niistä emme luultavasti ymmärtäisi laulettuna, on raja "oikein" ja "väärin" lausumisen välillä vähän hämärä.
 
Kuinka moni ihminen maailmassa loppujen lopuksi puhuu englantia siten, kuin sitä meille koulussa opetetaan? Lähinnä he, jotka ovat oppineet englantinsa koulussa. Olen ollut kolmen eri englanninopettajan opetuksessa ja kaikki ovat opettaneet hieman erilaisella aksentilla, enkä voisi lähteä arvostelemaan, että joku niistä on väärä.
 
Skotlantilaiset ääntävät englantinsa ihan päin helvettiä ja australialaiset ne vasta oudosti puhuvatkin. Saati sitten Lontoon keskustassa asuvat!
 
EDIT: Ja vastatakseni kysymykseen: Minusta vain sillä on väliä, miltä laulu kuulostaa. Jos joku suomea laulaessaan lausuu oudosti, mutta kuulostaa hyvältä, ei se haittaa pätkääkään.
 
Tässä se asian ydin juuri on. Maailmassa tosiaan puhutaan niin monensorttista englantia, ettei voi sanoa mikä tyyli on oikea tai väärä. Amerikkalaisillakin yhtyeillä lausuminen kuulostaa lähes aina erilaiselta. Olen sitä mieltä että jokaisella on ihan oma tyylinsä lausua englantia, niin kuin suomeakin.

Jos aikaa on, niin hyvähän se on periaatteessa hinkata niin kauan kuin hermo kestää :D
 
Näinhän se on, muusikoita on moneen lähtöön. Itse olen enemmän sitä John Lord -tyyppiä että jos ei soolo mene ekalla kahdella otolla sisään niin saa olla menemättä >:|. Sitten mennään kotiin treenaamaan...

Juu ensin tulee laulu ja sit sanat ainakin mulla... tosin jos klassista laulaa niin siel tuntee kyllä itsensä orjaksi :) virheitä ei sallita sanoissa eikä nuoteissa.
 
Muuten hyvänä esimerkkinä otetaan vaik Elvis :) vaik lauloi omalla äidinkielellään niin omalta fiilistelyltään ei kyl tarkkaillut itsekkään mitä siansaksaa joskus suolsi...mut eipä ole ketään haitannut :)
 
se on Suomalaisille ikuisuus kysymys tuo ääntäminen Hmm johtuukohan Suomalaisten heikosta itsetunnosta kenties ;)

Kyselin tätä englantilaiselta kaverilta.
 
1. Tärkeintä on että sanoituksessa on järkeä.
2. Toiseksi tärkeintä että sanat on äännetty oikein.
3. Ulkomainen aksentti ei juuri haittaa, esim. Abbaa tai Scorpionsia kuunnellaan englanninkielisissä maissa. Englanninkielisten on itsekin vaikea paikantaa aksenttia, kun englannissa on niin paljon eri murteita.
 
Mielenkiintoista kun vertaa suomenkieleen. Meillähän laulu on automaattisesti huumoria jos siinä on esim. ulkomainen aksentti tai vaikka lauletaan savon murteella.

se on Suomalaisille ikuisuus kysymys tuo ääntäminen Hmm johtuukohan Suomalaisten heikosta itsetunnosta kenties ;)
 
ettei vaan olisi ;)

Ääntäminen on tärkeätä. Onhan tämä muutamaan kertaan puitu asia, että huono lausunta kuulostaa huonolta englantilaisen tai amerikkalaisen korvaan totta, mutta eiväthän sanat silti tee musiikkia. Joskus ärsyttää, kun kuulee jonkun kotimaisen levyttämättömän bändin laulajan vetävät englanniksi, vaikka kuulostaa siltä, ettei hän olisi koko kieltä ikinä kuullutkaan. Esim. nu-metalissa tulee hyvin huono ääntäminen esille, koska laulu on rytmikkäämpää, puhemaisempaa ja se silloin vaatii muutakin, kuin pitkiä vokaaleja.
 
Itse laulan sekä englanniksi että suomeksi. Pääbändissäni englanniksi, koska se "sopii" musiikkiimme, tosin tunnen suomeksi laulamisen helpommaksi, koska suomen kielessä on enemmän loppuvokaaleja, jolloin nuotin saa nostettua korkeammalle.
 
Hyvä esimerkki huonosta äänännästä on The Crashin Lauren Caught My Eye(?), joka on laulettu "turunranskaksi". Mutta se taisikin olla enemmänkin sitä huumoria, sillä laulaja myönsi itsekin, ettei osannut ranskaa sanaakaan.

Englannin ääntämisessä on sellainen juttu, että natiivit "lokeroivat" kuulemansa perusteella ääntäjän johonkin stereotyyppiin ja muodostavat kuvan puhujasta (tai tässä tapauksessa laulajasta). Esimerkiksi italialaisesta ääntämyksestä muodostetaan alitajuisesti kuva spagettia vääntävästä mamman pojasta, jos nyt oikein halutaan kärjistää.
 
Suomalaisessa aksentissa on se huono puoli, että se ei ole juuri millään lailla tuttu suurelle englantia puhuvalle yleisölle ja näin se vain lähinnä hämmentää, kun aksentin perusteella ei voidakaan pistää puhujaa tai laulajaa johonkin automaattiseen lokeroon. Tarvitsemme vielä melkoisen määrän mikahäkkisiä ja kimiräikkösiä ennen kuin suomalaistöksäyttely saa jonkin merkityksen natiivien mielissä.
 
Tätä asiaa on jonkun verran ihan tieteelliseltä pohjaltakin tutkittu ja tämä oli vain lyhyt oppimäärä asiasta. Kahvit on nyt turhan vähissä jaksaakseni luennoida ilmiöstä tämän enempää.

Muistetaanpas nyt se Ketoonin triumffi siellä European Pop Juryssä. Heh.

Tätä asiaa on jonkun verran ihan tieteelliseltä pohjaltakin tutkittu ja tämä oli vain lyhyt oppimäärä asiasta. Kahvit on nyt turhan vähissä jaksaakseni luennoida ilmiöstä tämän enempää.
 
Äläs nyt, käy ihmeessä lisää tsuffetta! Mie ainakin tahdon kuulla aiheesta lisää :)

Mielestäni oikein laulaminen menee edelle. Esim. Björk, jota kuuntelen mielelläni ja jonka laulu on hurmaavaa, niin Björkin laulutekniikka on fantastinen, samoin laulu. Ja hän laulaa englanniksi, eikä sitä ensin voisi melkein tajuta, hän ääntää paljon huonommin, kuin suomalaiset, mutta hän saa sen kuulostamaan kauniilta. Laulutekniikasta ja tunteesta ennemmin on kyse mielestäni, kuin sanojen virheettömässä lausumisessa...

Äläs nyt, käy ihmeessä lisää tsuffetta! Mie ainakin tahdon kuulla aiheesta lisää :)
 
Nyt taitaa olla niin, että on parempi ohjata ennemmin tiedonlähteille, kuin alkaa itse muilta kuultua täällä toistelemaan.
 
Tosiaankin, asiaa (suomalaisten englanninääntämystä ja sen perusteella lokerointia) on jonkin verran tutkittu, mutta ei käsittääkseni kovin paljoa. Joitakin näkökulmia asiaan tarjoaa Ian Morris-Wilson kirjassaan English Segmental Phonetics for Finns. Opusta pitäisi olla saatavilla ainakin yliopistojen kirjastoista. Tohtori Morris-Wilsonin kirjassaan käyttämiä lähteitä voisi olla myös hyödyllistä tarkistaa. Pitäisiköhän tässä alkaa tutkimaan oikein urakalla ja ruveta kiertämään maata asian tietämiltä luennoiden? : )
 
Itse asiassa suomalaisten laulajien englannin ääntäminen voisi olla varsin mielenkiintoinen tutkimusprojekti jollekulle. Jos asiaan ottaisi riittävän laajan lähestymistavan, voisi siitä hyvinkin olla vaikka väitöskirjankin aiheeksi. Ainakin gradun tai pari siitä saisi mukavasti aikaiseksi.
 
Sen verran tässä täytyy täsmentää omia mielipiteitä, että kyllä se itse laulaminen on siinä mielessä etusijalla että uskottava ääntäminen ei kenestäkään, edes natiivista, tee mitään pavarottia. Toisaalta, jos oikein hyvin lausuu niin ei kaadu kauheakaan kiekuminen suomalaisten niskaan : )

Mielestäni oikein laulaminen menee edelle. Esim. Björk, jota kuuntelen mielelläni ja jonka laulu on hurmaavaa, niin Björkin laulutekniikka on fantastinen, samoin laulu. Ja hän laulaa englanniksi, eikä sitä ensin voisi melkein tajuta, hän ääntää paljon huonommin, kuin suomalaiset, mutta hän saa sen kuulostamaan kauniilta. Laulutekniikasta ja tunteesta ennemmin on kyse mielestäni, kuin sanojen virheettömässä lausumisessa...
 
björkin lausuminen istuu hänen musiikkiinsa, tekee siitä omannäköistä ja tunnistettavaa. en sitten tiedä että kuulostaisko vaikkas metallica tai gnr enää miltään jos sitä veivattais tuollaisella artikulaatiolla. kyllä sillä musiikin kategorisoinnilla ja yleisillä käytännöilläkin on tekemistä sen kanssa, milloin ns. huonon lausumisen saa anteeksi. kyllähän joku maamme-laulukin kuulostaa jo naurettavalta jos sen vahvalla murteella vetää - samoin kantri, jos brittiaksentilla vääntää.
 
kokeelliseen musiikkiin kuuluu aina persoonallinen laulanta ja lausuminen, mutta jos musiikki on tyylillisesti pitkän jatkumon tulos, ei kokeellinen artikulointi aina ole tarkoituksenmukaista. esim. j.karjalainen toteuttaa bluesperinteitä artikuloimalla suomea epäsuomalaisesti, mikä vaikuttaa suoraan siihen miltä musiikki kuulostaa. kyllä se bluesimmalta kuulostaa kuin moni hieno karjalais-cover.

..Kummalle annatte enempi painoarvoa, sille että biisi on laulettu hyvin mutta suomalais-aksentti paistaa läpi ja joitakin vokaaleita on taivutettu hieman "helpompaan" suuntaan, vai sille että ääntämistä on hiottu itse laulusuorituksen kustannuksella täydellisempään suuntaan..
 
Homma menee mielestäni näin:
 
(1) Hyvin laulettu tarkoittaa lähinnä sitä, että nuotteihin osutaan niin hyvin kun tyylilajin mukaan on tarve (laulu on puhdasta), laulu on soundiltaan biisiin sopiva ja laulaja osaa tulkita biisin (painotukset, dynamiikka, jne.).
 
(2) Ääntämisen osaltakin kaksi eri asiaa: (2a) äänteiden oikea ääntäminen on toinen asia, (2b) aksentti toinen. toki on niin, että joihinkin aksentteihin kuuluu joitain tyypillisiä väärin ääntämisiä, mutta nämä ovat kaksi eri asiaa.
 
Mielestäni laulussa on tärkeintä se, että laulu on laulettu melodisesti ja tulkinnaltaan hyvin, siis edellä kohta (1). Toiseksi tärkeintä on se, että keskeiset ja kuuluvat äänteet on äännetty oikein, edellä kohta (2b). Aksentti ei muutoin haittaa, voi jopa olla eduksi.
 
IMHO, YMMV.

(2) Ääntämisen osaltakin kaksi eri asiaa: (2a) äänteiden oikea ääntäminen on toinen asia, (2b) aksentti toinen. toki on niin, että joihinkin aksentteihin kuuluu joitain tyypillisiä väärin ääntämisiä, mutta nämä ovat kaksi eri asiaa.
 
No, toisaalta aksentti se on suomalainenkin aksentti. Äänteitä taas on eri murteissa ja eri aksenteissa erilaisia ja sinänsä ne ovat aivan yhtä "oikein" kuin muutkin tavat ääntää. Ainakin jos puhutaan natiivien murteista. Nykyään enää varsin harvoin pidetään johonkin tiettyyn murteeseen tyypillisesti kuuluvia, ehkä omalaatuisiakin äänteitä väärinä; ne ovat vain erilaisia. Esimerkiksi Yhdysvallat on pullollaan erilaisia tapoja puhua englantia ja vaikka niille joskus naureskellaankin, ei selkeästi kotiseutujensa murteella puhuminen ole väärin. Tästä todisteena voidaan pitää vaikkapa muuatta hyvinkin korkeaan asemaan maassansa noussutta, vahvasti texasilaisittain puhuvaa miekkosta. Puheiden sisällöstä sinänsä voi olla ainakin paria eri mieltä.
 
Ehkä meille ei-natiiveille tärkeämpää olisi yrittää pitää johdonmukaisuus: pysytään siinä tietyssä aksentissa/murteessa, ja jos sitä rikotaan, niin rikotaan sitten taidolla ja tyylillä. Tässäkin asiassa pätee vanha kunnon totuus siitä, että säännöt on kuitenkin hyvä tuntea ennen kuin niitä käy murjomaan.

Väittäisin että musiikkityylillä on suuri merkitys tässäkin asiassa. Nightwish/Stratovarius/Sonata Arctica esmerkiksi edustavat sellaista suuntausta jossa täydellisellä lausumisella ei olekaan niin väliä. Maat jossa nämäkin yhtyeet menestyvät parhaiten edustavat niitä maita, jossa ei englantia muutenkaan juuri osaa kukaan lausua (Saksa, Italia, Brasilia, Japani yms.). Väittäisin että joku HIM ei olisi saanut juurikaan jalansijaa Jenkkilästä ellei Valo lausuisi niinkin hyvin sitä ulkomaankieltä. 22-Pistepirkko on taas niitä yhtyeitä joiden "huonosti" lausuttu englanti antaa bändille lisäarvoa ja eksotiikkaa. Muuten on vaikea uskoa, että suomalaisittain lausuttu englanti olisi ainakaan vielä sellaisessa maineessa kuin esim. islantilaisittain tai tanskalaisittain lausuttu englanti on. Mene ja tiedä. Itseäni huonosti lausuttu englanti kyllä kirpaisee enkä pysty hirvittävän pitkään kuuntelemaan sellaisia bändejä, joissa näin on. Laulu ei saa olla väkinäistä, jos ei pysty luonnostaan laulamaan englanniksi, pysyköön suomenkielisessä laulussa!

Ehkä meille ei-natiiveille tärkeämpää olisi yrittää pitää johdonmukaisuus: pysytään siinä tietyssä aksentissa/murteessa, ja jos sitä rikotaan, niin rikotaan sitten taidolla ja tyylillä.
 
No nyt tuli asiaa!
 
Vaikeinta on tehdä tekstejä kielellä, joka ei ole äidinkieli.
Kieltä taitamaton sujauttelee tietämättään samaan lauseeseen ylätyylin ilmauksia, arkista kieltä ja useaa eri murretta tai slangia, mitä nyt on sattunut vaikkapa tv:stä oppimaan.
 
Lausumisessa sama juttu.
Jo erilaisia (eri tavalla soivia) vokaaleja on hurjan paljon. Siinä on eronsa, kuinka avoin tai takainen vaikkapa joku a on.
 
Miettikää vaikka riikinruotsia: siinä kielessä on jo useampi eri a, e, i tai ö. Ne ovat eri äänteitä, vaikka samalla kirjoitusmerkillä kirjoitettaisiinkin.
 
Nyt, jos joku on vaikkapa vaihto-oppilaana ollessaan oppinut tietyn tavan lausua englantia, kannattaa siitä pitää kiinni, ja huolehtia, että sanastokin on murretta vastaava. Ettei sotketa vaikkapa Lontoon katuslangia amerikkalaiseen ääntämykseen. Sellainen synnyttää usein tahatonta koomisuutta.
 
Eikä Björk lausu mitenkään "huonommin" tai "paremmin". Vokaaleissa vain kuuluu islannin vokaalijärjestelmä. Aivan kuin Klaus Meinella se saksan vastaava.