Lyriikka ›

Voiko biisin lyriikoissa persoona vaihdella? Siis jos alotan biisin kertoen jostakin henkilöstä kolmannessa persoonassa ja sitten vaihdankin kertosäkeessä toiseen persoonaan ja sitten vielä säkeistössä takas kolmanteen jne.
Jos voi niin voiko joku antaa jotaa esimerkkejä tunnetuista kappaleista?
 
En muuten tätä kysyisi mutta kun sain palautetta juuri tuommoisesta tempusta niin rupes vähän ihmetyttämään et eikö niin sit voi tehdä..

Miksi ei voisi ja sehän voi olla hyvä tehokeinokin. Tietysti olisi hyvä jos persoonan vaihtoon olisi parempikin peruste kuin "tuntui siltä".
 
Esimerkkejä ei kyllä tule mieleen, kun aika usein tuollaiset on tehty sanomalla väliin esim. "And you say:" tai "sanot:" tms.

Kyllähän sitä tieten voi, mutta sen persoonien vaihtelun kanssa kannattaa olla varovainen, ettei siinä menetä koko tekstin mahdollista järkevyyttä tai vaikka sitä mahdollista ja tarvittavaa "munaa." Hyvä esimerkki tämmöisestä biisistä, jossa persoonat vaihtelee, on Yön Niin paljon me teihin luotettiin. Tämän biisin sanat on jotenki ihtelleni ajanut aina kylmät väreet selekään, jonkinlaisen epäjohdonmukaisuuden tunteen ja osittaisen myötähäpeänkin aiheuttaa.
 
"Niin paljon me teihin luotettiin,
uskottiin ja rakastettiin
Ja kun mä selkäni käänsin pois
iskit puukon mun unelmiin."
 
Eli monikko luottaa monikkoon, mutta yksikkö puukottaa yksikköä.=) Tai sitten yksinkertaisesti tämän sanoituksen syvällisempi ja Shakespearemainen sanoittajan sanojen pyörittämistaituruus ei vain meikäläiselle aukea. Pahalta se omaan korvaan kuulostaa.
 
Ja tuo Paradise Lostin One Second on mielestäni vähän huono esimerkki persoonien vaihtelusta, koska on eri asia kirjoittaa "minä"-persoonassa "sinä"-persoonasta ja lisätä sen "sinän" omia ajatuksia väliin, kuin kirjoittaa "hän"-persoonasta ja muuttaa sen "sinäksi" jos näillä molemmilla kuitenkin tarkoitetaan samaa ihmistä. Äh, en osaa tämän paremmin selittää, jotenkin se vaan tuntuu ihtestä siltä. Mutta enpä minä kyllä ole äidinkielen opettaja enkä kielen taitajakaan.

"Niin paljon me teihin luotettiin,
uskottiin ja rakastettiin
Ja kun mä selkäni käänsin pois
iskit puukon mun unelmiin."

Eli monikko luottaa monikkoon, mutta yksikkö puukottaa yksikköä.=) Tai sitten yksinkertaisesti tämän sanoituksen syvällisempi ja Shakespearemainen sanoittajan sanojen pyörittämistaituruus ei vain meikäläiselle aukea.
 
Ei, kyllä se on vaan ihan yksinkertaisesti huonoa kieltä. Kertosäehän jatkuu näin:
 
"Niin paljon me teihin luotettiin,
kanssas kyyneleet vaihdettiin.
Kai joku pyyhki puukon sun matkallas,
jonka iskit mun unelmiin."
 
Ei oikein mitään tolkkua noissa persoonissa, ja lopussa vielä korrelaattivirhe: iskikö se tyyppi muka MATKAN sen toisen unelmiin? Taitaa muuten olla Molli-Ollin "ihan omatekemä" sanoitus tämä...
 
Jos nyt vaikka tästä Yöstä muitakin esimerkkejä otetaan, niin Särkyneessä enkelissä taas on ihan toimivan tuntuinen persoonamuodon vaihdos: säkeistöissä puhutellaan tätä "enkeliä" sinä-muodossa, kun taas kertosäkeessä kerrotaan hän-muodossa tämän viattomuuden särkymisestä. Toimii mielestäni oikein hyvin, mutta olenkin aina pitänyt Hakulista huomattavasti parempana sanoittajana kuin mitä Lindholm on. Onneksi Olli on tajunnut jättää nuo sanoitushommat enimmäkseen Leskisen, Hanhiniemen, Salon ym. sen alan ammattilaisten vastuulle. Vaikka kyllä hän itsekin toisinaan on ihan kiitettävästi onnistunut, kuten esim. biisissä Enkelille, jossa myös vaihdellaan yksikön toisen ja kolmannen persoonan välillä. Ihmisen poika on vielä yksi mainio esimerkki tästä persoonamuotojen vaihtelusta, mutta se onkin Juicen tekstiä se.
 
Eli noin yleisesti sanoisin, että persoonamuotoja voi kyllä biisissä vaihdella, kunhan vain jonkinlainen sisäinen loogisuus tekstissä säilyy. Mitään yleispäteviä sääntöjä en kuitenkaan osaa sanoa. Kunhan se nyt vain kuulostaa tarpeeksi luontevalta.

Ei oikein mitään tolkkua noissa persoonissa, ja lopussa vielä korrelaattivirhe: iskikö se tyyppi muka MATKAN sen toisen unelmiin?
 
Heh heh, hyvä pointti! On ihteltä jääny tuo kohta kokonaan huomaamatta kun on joutunu lähestulkoon itkemään sitä kertosäkeen persoonavaihteluita eikä ole pystyny keskittymään loppuun asti. Kyllä näiden esimerkkien valossa Olli Lindholmille ei viitsisi Junnu Vainio-palkintoa antaa...

Kyllähän sitä tieten voi, mutta sen persoonien vaihtelun kanssa kannattaa olla varovainen, ettei siinä menetä koko tekstin mahdollista järkevyyttä tai vaikka sitä mahdollista ja tarvittavaa "munaa." Hyvä esimerkki tämmöisestä biisistä, jossa persoonat vaihtelee, on Yön Niin paljon me teihin luotettiin. Tämän biisin sanat on jotenki ihtelleni ajanut aina kylmät väreet selekään, jonkinlaisen epäjohdonmukaisuuden tunteen ja osittaisen myötähäpeänkin aiheuttaa.
 
"Niin paljon me teihin luotettiin,
uskottiin ja rakastettiin
Ja kun mä selkäni käänsin pois
iskit puukon mun unelmiin."
 
Eli monikko luottaa monikkoon, mutta yksikkö puukottaa yksikköä.=) Tai sitten yksinkertaisesti tämän sanoituksen syvällisempi ja Shakespearemainen sanoittajan sanojen pyörittämistaituruus ei vain meikäläiselle aukea. Pahalta se omaan korvaan kuulostaa.
 
Ja tuo Paradise Lostin One Second on mielestäni vähän huono esimerkki persoonien vaihtelusta, koska on eri asia kirjoittaa "minä"-persoonassa "sinä"-persoonasta ja lisätä sen "sinän" omia ajatuksia väliin, kuin kirjoittaa "hän"-persoonasta ja muuttaa sen "sinäksi" jos näillä molemmilla kuitenkin tarkoitetaan samaa ihmistä. Äh, en osaa tämän paremmin selittää, jotenkin se vaan tuntuu ihtestä siltä. Mutta enpä minä kyllä ole äidinkielen opettaja enkä kielen taitajakaan.
 
Muistan joskus kuullleni että tuo Yön biisi oli osittain osoitettu Hakulisen Jussille sekä roudarille, joka lähti Jussin mukana. Jussihan lähti niihin aikoihin bändistä riitojen saattelemana ja Petander tuli tilalle. Siitä johtuu kai tuo monikko, siis Jussi ja roudari.

No noi yön lyriikat nyt on sellasta sontaa, niin kuin koko bändi. Eikös sitä nyt luulisi 50v äijillä olevan muutakin tekemistä kuuin leikkiä rokkitähteä. Otan aika huumorilla sen bändin, mutta sitten kun, joku vielä kuuntelee sitä. aijaijaiaij