Bänditoiminta ›

Vuodatusta..
 
Olen jo pitkään halunnut etsiä itselleni bändin, mutta jotenkin tuntuu siltä, että en ole tarpeeksi hyvä soittamaan sellaista musiikkia, jota haluaisin soittaa. Haluaisin soittaa suhteellisen teknistä musiikkia, ja tuntuu siltä, että olisin heikoin lenkki ja muiden jaloissa, jos liittyisin johonkin bändiin, koska mulla ei ole soittovuosia vielä montaakaan takana. Voimakkaasta itsekriittisyydestäni huolimatta tiedän, että minulla on lahjakkuutta ja paljon potentiaalia kehittyä soittajana ja "muusikkona". Yksin soittelu ja musiikin kanssa puuhastelu on vaan välillä aika puuduttavaa.
 
Toinen ongelma on se, että olen suhteellisen ujo ja sisäänpäin suuntautunut ihminen, jolle sosiaalisten suhteiden solmiminen ja uusien tuttavuuksien saaminen ei ole niin helppoa. Tuttujen ihmisten ja kavereiden keskellä olen kyllä sosiaalinen ja avoin, mutta vieraiden ihmisten kanssa juttu ei luistakaan. Lähipiiristä en kuitenkaan löydy muusikoita, joita kiinnostaisi minua miellyttävän musiikin soittaminen. Ainoa tie löytää bändi olisi siis laittaa johonkin ilmoitus tai vastata jonkun toisen ilmoitukseen. Ajatus tästä tuntuu ujolle karmivalta.
 
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kertokaa miten toimisitte mun tilanteessa? Pitäisikö mun vaan reenata veren maku suussa omassa huonessa ja miettiä bändiasiaa sitten, kun on jo täysin varma omasta soittotaidostaan?
 
Sitten kiinnostaisi vielä kuulla kokemuksia noista ilmoituksien kautta löydytyistä bändeistä/soittajista. Mitä negatiivista/positiivista kerrottavaa?

Treenaus tuskin ujouteen auttaa ja bändisoitto eroaa kuitenkin loppujen lopuksi aika paljon makuuhuonekitaroinneista.
 
Ujouden voittamiseksi en osaa antaa neuvoja, mutta bändin valintaan osaan. Perusta tai liity bändiin, jossa muutkin ovat aloittelijoita, ja kehitytte kaikki vauhdilla. Tässä tapauksessa ei tietysti kannata odottaa liikoja eikä olla liian kunnianhimoinen, vaan ottaa kyseinen pumppu ainakin aluksi ihan treenauksen ja kokemuksen hankkimisen kannalta.

Olipa kyllä kuin minun kynästäni. Koen, että osaan soittaa soitintani hyvin (joka siis on basso), mutta kuitenkin tunnen, että jos menen bändiin saattaisin silti olla se heikoin lenkki. Olen jo vuoden yrittänyt kasata porukkaa bändiin siinä onnistumatta. Ei auta kuin yrittää löytää kavereita joilla on kavereita jotka tuntee toisten kavereita niin kyllä sitä kai vahingossa saattaa bändin löytää.
 
Tärkeintä on itsemarkkinointi ja esillä olo, jolloin joku varmasti pyytää. Omassa huoneessa treenaaminen ei auta jos kukaan ei kuule soittoasi.

Perhana Spawn, jos asusit Tampereelle, niin me voitaisiin perustaa bändi. Sulla on ainakin musiikkimaku kohdillaan.

Perhana Spawn, jos asusit Tampereelle, niin me voitaisiin perustaa bändi. Sulla on ainakin musiikkimaku kohdillaan.
 
Jep, kirosin samaa heti kun näin avatarisi. Rovaniemellä tuo dm-genren väki on yli parikymppistä ja nuoret soittaa vain teinipoppia täällä päin.

Tässä tapauksessa ei tietysti kannata odottaa liikoja eikä olla liian kunnianhimoinen, vaan ottaa kyseinen pumppu ainakin aluksi ihan treenauksen ja kokemuksen hankkimisen kannalta.
 
Ei mua toisaalta huvittaisi soitella minkään poppoon kanssa, joka on täysiä aloittelijoita, koska en kuitenkaan ole täysi aloittelija ja mulla on kuitenkin aika selkeä visio siitä, minkälaista musiikkia pystyn luomaan, kun vain saan omat taitoni teroitettua.

Jep, kirosin samaa heti kun näin avatarisi. Rovaniemellä tuo dm-genren väki on yli parikymppistä ja nuoret soittaa vain teinipoppia täällä päin.
 
Ilmoittelehan Spawn sitten, kun päätät muuttaa Tampereelle päin! ;)

Ei mua toisaalta huvittaisi soitella minkään poppoon kanssa, joka on täysiä aloittelijoita, koska en kuitenkaan ole täysi aloittelija ja mulla on kuitenkin aika selkeä visio siitä, minkälaista musiikkia pystyn luomaan, kun vain saan omat taitoni teroitettua.
 
Poppoo oman tason mukaan. Kaikki samantasoisia.
Itselleen liian vaikeata musiikkia EI kannata alkaa soittamaan. Ei siinä iske kuin turhautuminen ja väsymys. Eikä se korvia hivele. Mikseri on tästä täynnä hyviä esimerkkejä...
 
EDIT: bändisoitossa (tai musiikissa yleensäkään) EI ole kysymys siitä, että soittaja näyttää kaiken teknisen osaamisensa jokaisessa biisissä!

Jos mahdollisuus on niin ihan rohkeesti vaan kasaat jonkun bändin...Eihän sitä heti aluksi välttämättä kannata mitään ihmellistä kikkailemaan. Kuhan saa ensin sen yhteissoiton jonkunnäköisiin kuosiin...Ensin vaikka vähän yksinkertaisimmilla biiseillä...

EDIT: bändisoitossa (tai musiikissa yleensäkään) EI ole kysymys siitä, että soittaja näyttää kaiken teknisen osaamisensa jokaisessa biisissä!
 
Ei tietenkään ole, toivottavasti et saanut semmoista kuvaa mun kirjoituksista. Ehkä mun olisi syytä selventää vähän.
 
Haluan soittaa death/trash-metallia tyyliin esim. Death. Mulla on perustaidot hyvin hallussa ja on sitä kitaraa tullut soiteltua kouluprojekteissa, joten mulla on myös kokemusta bändisoitosta.
 
En vaan osaa vielä soittaa haluaamaani musiikkia tarpeeksi tiukasti. Esim. Death ei ole itsetarkoituksellista tekniikan esittelyä vaan musiikkia, joka vaan ei ole soittajalla kovin aloittelijaystävällistä. Kuten mainittua, mulla on kyllä perustaidot hyvin hallussa niin tekniikan kuin bändisoitonkin kannalta, mutta taidot eivät vielä riitä haluamani musiikin soittamiseen.
 
Mitään Metallican biisejä minua ei huvittaisi ruveta veivaamaan.

Olipa kyllä kuin minun kynästäni. Koen, että osaan soittaa soitintani hyvin (joka siis on basso), mutta kuitenkin tunnen, että jos menen bändiin saattaisin silti olla se heikoin lenkki. Olen jo vuoden yrittänyt kasata porukkaa bändiin siinä onnistumatta. Ei auta kuin yrittää löytää kavereita joilla on kavereita jotka tuntee toisten kavereita niin kyllä sitä kai vahingossa saattaa bändin löytää.
 
Tärkeintä on itsemarkkinointi ja esillä olo, jolloin joku varmasti pyytää. Omassa huoneessa treenaaminen ei auta jos kukaan ei kuule soittoasi.
 
Mulla on kuule melkein sama homma.
En ole suorastaan ujo mutta meilläpäin (Lempäälä-Cityssä)
kaikki vähänkin enemmän "muusikot" on mua vanhempia.
Mua pidetään "kakarana" vaikka osaan soittaa tarpeeksi hyvin bändiin.
On vähän vaikea juttu, parin täysin kokemattoman kaverin kanssa on yritetty bändiä pistää pystyyn mutta ei oikeen toimi. Koko ajan pitää olla valmentamassa kavereita.
Ketjun aloittajalle vinkki; bändisoitto kuulostaa yleensä hyvältä ilman liian teknisiä juttuja, eli yksinkertaisuus toimii.
Tekniikan tajustakaan ei tosin haittaakaan ole, mutta..

heti kun saa ekan soittimen. tosin töitä täytyy tehdä tosi paljon koko aika että kehittyy. soittamalla kehitystä tapahtuu koko ajan. tosin ihan nollasta on bändi soitto aika hankalaa.

On mutta mahollista se on. Itse olin soittanu ehkä kuukauden ku menin kaverin (rumpalin) kans soittamaan kotiteollisuutta. Sit kuin vahingossa (saunailtareissujen pitkien pohdiskelujen tuloksena) ajauduin hänen "bändinsä" treeneihin ja aloin lyömään vitosia taustalle, ja tietenki, hevistähän on kyse. Siinä sitä on eniten oppinutkin.

Heti kun tulee sellainen fiilis. Itse aloitin ensimmäisessä bändissä jo 4 kk sen jälkeen kun sain sähkökitaran ja siitä eteenpäin sitten aina enemmän tai vähemmän aktiivista bändisoittoa ollut koko ajan.

ujouteen voin sanoa sen että itsestäni ei paljoa puhetta yleensä lähde etenkään oudoille ihmisille, mutta heti kun sattuu kitaristimies paikalla niin tilanne on aivan toinen. soittajat kun puhuvat keskenäänsä omaa kieltään, jota ei voi muiden kanssa puhua kuin soittajien. kyllä sen sitten tajuaa :)
 
Totta! Itsellä bändiin "siirtyminen" tuli jotenkin puolivahingossa. Kaveri soitti kitaraa, aloin itse soittaa rumpuja. Pari vuotta siinä jamitellessa, sitten "oikeaa" bändiä pystyyn.

Itse en rajaisi kenttää hirmuisen suppeaksi pienellä paikkakunnalla ja suht' kokemattomana bändisoittajana tyyliin "haluan soittaa vain Trio Purkauksen -72 levyttämiä sinkkujen b-puolia ja niistäkin vaan ne, jotka menee mollissa". Siinä voi sitten monta vuotta pähkäillä soittaako hieman omasta musamaustaan poikkeavaa musaa bändissä vai täysin omaan musamakuun uppoavaa kamaa kotona sängynlaidalla yksinään.
 
Mee vaan soittamaan sitä metallicaa ym. jos vaan pääset johonkin bändiin, vaikka tarttis sitten vähän tinkiä, soittaminen on (ainakin mun mielestä) helvetin hauskaa, soittaisi (tai ainakin yrittäisi) sitten mitä vaan. Ujokin henkilö tutustuu sitten paremmin muihin soittajiin, kun pääsee "piireihin". Sitten saattaa löytyä niistä poppibändeistä samanhenkisiä tyyppejä, jotka haluaakin soittaa samantyylistä juttua kuin sä.
 
Kyl se siitä sitten, pikkuhiljaa.

ujouteen voin sanoa sen että itsestäni ei paljoa puhetta yleensä lähde etenkään oudoille ihmisille, mutta heti kun sattuu kitaristimies paikalla niin tilanne on aivan toinen. soittajat kun puhuvat keskenäänsä omaa kieltään, jota ei voi muiden kanssa puhua kuin soittajien. kyllä sen sitten tajuaa :)
 
Kyllä!! Mä oon yleensä hiljanen tyyppi koulussa mutta jos joku puhuu kitaroista niin änkeen väliin vaikka väkisin. Monta hyvää keskustelua syntynyt sillain että on jonkun tuntemattoman kanssa ruvennut juttelemaan vaikka emg:n aktiiveista. :)

Kyllä!! Mä oon yleensä hiljanen tyyppi koulussa mutta jos joku puhuu kitaroista niin änkeen väliin vaikka väkisin. Monta hyvää keskustelua syntynyt sillain että on jonkun tuntemattoman kanssa ruvennut juttelemaan vaikka emg:n aktiiveista. :)
 
vaikka ett kyseisiä omistakaan..;)

vaikka ett kyseisiä omistakaan..;)
 
Kyllähän nyt soundia voi kehua ihan muutenkin... ;)